Sari Havas ja Asta Sveholm ovat äiti ja tytär myös valkokankaalla: ”Näin Astan luovan vahvuuden jo hänen ollessaan lapsi”

Näyttelijät Asta Sveholm ja Sari Havas esittävät tytärtä ja äitiä valkokankaalla. Astan aikuistuttua heidän suhteensa on muuttunut tasavertaisemmaksi.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Näyttelijä Sari Havas ei ollut yllättynyt, että tytär Asta Sveholmista tuli näyttelijä. Hän on ollut silti huolissaan, miten Asta kestää ammattiin kuuluvan arvostelun. ”Tarvitsemme paljon kannustamista, ja kun tällä alalla on myös kateutta, sitä ei aina välttämättä saa työkentältä.”

Näyttelijät Asta Sveholm ja Sari Havas esittävät tytärtä ja äitiä valkokankaalla. Astan aikuistuttua heidän suhteensa on muuttunut tasavertaisemmaksi.
Teksti: Elina Kirssi

Kun Asta Sveholm oli lapsi, hän seurasi lavan vieressä äitinsä, näyttelijä Sari Havaksen nukketeatteriesitystä Kansallisteatterin Willensaunassa. Teatteri tuntui lapsesta maagiselta.

Myöhemmin hän oli Sarin mukana Tampereella Ylen tiloissa. Kun äidin hiuksia värjättiin, Asta vaelteli käytävillä yksin ja löysi Ylen puvustamon. Pikku Kakkosen Ransu-koira roikkui lavasteissa, se oli Astasta ihmeellistä.

Sarin tai näyttelijäisänsä Pertti Sveholmin näytelmiä seuratessaan Asta hämmästeli esitysten jälkeen, että vanhempien vastanäyttelijät olivatkin ihan leppoisia ihmisiä. He vain leikkivät lavalla. Miten hauskaa! Voiko tuollaista ammattia ollakaan!

”Se oli suoraan syvään päätyyn”

Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä kuljetetaan lavasteita ja äänimiehet valmistautuvat pian alkaviin harjoituksiin. Sari, 58, istuskelee salin punaisella tuolilla ja ihastelee rakennusta.

”Olen aina haaveillut, että saisin näytellä Kansallisteatterissa! Tämä on niin perinteikäs kaunis rakennus, joka huokuu vanhaa historiaa. Ihanaa, olen niin onnellinen Astan puolesta, että hän saa näytellä täällä.”

Astalla, 25, on vielä hetki aikaa, ennen kuin hänen pitää kiiruhtaa Molièren Saiturin harjoituksiin. Kansallisteatterin remontin takia harjoitukset ovat maalaamossa ja itse näytökset Vallilan Kansallisteatterissa.

Astalla on päärooli myös elokuvateattereissa pyörivässä Annika Grofin 1940-luvulle sijoittuvassa elokuvassa Syksyn jälkeen saapuu kevät. Hän näyttelee livvinkielistä siirtolaista Annia, Sari puolestaan nähdään elokuvassa Annin sodassa traumatisoituneena äitinä.

Kun Asta Sveholm valittiin elokuvan päärooliin, hän oli 22-vuotias toisen vuoden opiskelija, jolla ei ollut lainkaan kokemusta kameranäyttelemisestä. Lisäksi rooli vaati livvinkielen opettelua, ratsastustaitoa ja eroottisten kohtausten kuvaamista.

”Se oli suoraan syvään päätyyn. Onneksi Annikalla oli hyvin selkeä ajatus roolista ja siitä, miten sitä kuuluu näytellä. Puhuimme hahmosta ja kohtauksista varmaan puoli vuotta ennen kuvauksia, ja kuvauksissa tunsin tuntevani hahmon.”

Sari on tehnyt aiemmin yhteistyötä Grofin kanssa, ja jo Syksyn jälkeen saapuu kevät -elokuvaa käsikirjoittaessaan Grof tiesi Sarin näyttelevän elokuvassa päähenkilön äitiä. Asta päätyi päärooliin lähetettyään kahden minuutin näytteen, ainoan kameran edessä tekemänsä koulutyön.

Pääroolin esittäjä oli löytynyt.

Lue myös: Näyttelijä Turkka Mastomäki tarttui rooliin syvän surun keskeltä: ”Tarina kuitenkin oli hieno ja halusin olla mukana”

Asta Sveholm oli luova jo lapsena

Astan syntymän aikaan Sari Havas näytteli Puhtaat valkeat lakanat -sarjassa. Astakin pääsi kuvauksiin mukaan jo vauvana. Sarin äiti seurasi kuvauksia monitorista pieni Asta sylissään, ja kohtausten välissä Sari kävi imettämässä pienokaista.

”Tavallaan Asta on imenyt näyttelijän ammatin jo äidinmaidosta”, Sari naurahtaa.

Asta kirjoitti ja piirsi sekä tanssi niin vauhdikkaasti, että vanhem­pien piti olla valmiina ottamaan hänet kiinni, jottei tyttö törmäisi seiniin.

”Näin Astan luovan vahvuuden jo hänen ollessaan lapsi. Asta piirsi vahvoja piirustuksia, joissa oli menoa ja meininkiä. Se tuli, mikä Astassa on, oli näkyvissä jo silloin.”

Syksyn jälkeen saapuu kevät -elokuvan teemana on erilaisuuden hyväksyminen. ”Jos elokuva herättää ihmisissä tunteita ja empatiaa, voi tuntea suurta kiitollisuutta ja onnellisuutta työstään”, Sari sanoo.

Syksyn jälkeen saapuu kevät -elokuvan teemana on erilaisuuden hyväksyminen. ”Jos elokuva herättää ihmisissä tunteita ja empatiaa, voi tuntea suurta kiitollisuutta ja onnellisuutta työstään”, Sari sanoo. © Tommi Tuomi/Otavamedia

Asta puolestaan muistaa käyneensä esiintymässä naapurin rouvalla, kun tällä oli ystäviä kylässä.

”Esitin tanssiteoksen nimeltä Joutsen, ja kun sen jälkeen sain aplodit, innostuin niin paljon, että sitten tuli toinen esitys. Olisi tullut kolmaskin, mutta silloin sanottiin, että nyt riittää”, Asta muistelee nauraen.

Asta harrasti myös teatteria ja meni myöhemmin Kallion ilmaisutaidon lukioon. Näytteleminen on aina kiehtonut häntä, mutta hän on kipuillut muiden ihmisten oletusten kanssa. Muut odottivat, että Astastakin tulisi näyttelijä vanhempiensa, siskonsa Pihla Penttisen ja veljensä Aleksi Sveholmin tapaan.

Se herätti Astassa vastarinnan: hän päätti valita toisin.

Lue myös: Pihla Penttinen kärsi huijarisyndroomasta: ”Näyttelijänä ja ihmisenä olen paljastunut tavalliseksi maatiaiskissaksi”

Ihailimme toisiamme

Annika Grof oli vakuuttunut, että Asta Sveholm on oikea valinta päärooliin, mutta pohti, voiko yleisö kokea ongelmana sen, että Asta on Sarin tytär ja Sari ohjaajan hyvä ystävä. Asta taas toivoi, että hänet otetaan näyttelijänä vastaan omana itsenään ja ammattilaisena eikä vain vanhempiensa tyttärenä.

Tytär ja äiti itse uskovat, että kameralle on saattanut välittyä huomaamatta perheenjäsenten välistä yhteenkuuluvuutta.

”Oli ihanaa näytellä yhdessä! Olen iloinen, että olen saanut kokea sen ja saanut näytellä jotain näin syvää ja tärkeää. Tavallaan arvasin, että kaikki menee mahtavasti. En todellakaan sanonut Astalle, mitä hänen pitäisi tehdä, sillä siihen ei ollut syytä. Ihailin vain, miten ammattitaitoinen Asta oli”, Sari kehuu.

”Ihan samoin myös minä ihailin äitiä! Tragedia tuli äidiltä niin taidokkaasti. Tavallaan ei pitäisi olla yllättynyt, koska kyllähän minä olen nähnyt, miten hyvin äiti osaa näytellä.”

Asta muistaa äitinsä ihmetelleen, miksei tytär kysellyt neuvoa ja oli niin rauhallinen kuvausten keskellä. Asta ei näyttänyt jännittävän edes rohkeita kohtauksia, mutta muistuttaa, että niissä pitää olla kyse muusta kuin vain vähäpukeisuudesta. Käsikirjoitusta lukiessaan hän ilahtui siitä, että nainen oli se, joka vaatii tulla kosketetuksi.

”Seksuaalisesti nainen kuvataan usein miehen silmää varten. Tässä ei ollut kyse siitä, vaan eroottisissa kohtauksissa tapahtuva draama oli se pointti.”

Sari on näytellyt 1980-luvulta lähtien ja on huomannut, että elokuvien naiskuva on muuttunut modernimmaksi. Nainen ei ole elokuvassa vain miestä miellyttääkseen.

Asta mainitsee Aleksi Mäkelän Häjyt-elokuvan kohtauksen, jossa Sarin roolihahmo sanoo: ”Olisit ollu mies aikanas, niin olis tullut persettä”. Sari paljastaa, että käsikirjoituksessa aloitteentekijä oli mies.

”Sanoin, miksen minä saisi olla se, joka vie miehen sänkyyn. Muutkin olivat tyytyväisiä, kun kohtausta muutettiin.”

”Hyvä äiti, että olet jo silloin ollut rohkea”, Asta sanoo.

”Minun pitää vain hyväksyä, että tykkään näyttelemisestä oikeasti”

Lukioiässä Asta lähti opiskelijavaihtoon Japaniin ja aikoi vuoden aikana keksiä itselleen toisen ammatin.

”Se oli irtiottoni teatterista. En keksinyt mitään muuta, ja kun tulin takaisin, halusin vain teatteriin. Tajusin, että minun pitää vain hyväksyä, että tykkään näyttelemisestä oikeasti. Ei se ole minulta pois, että myös vanhempani tekevät sitä.”

Asta päätti hakea opiskelemaan teatterikorkeakouluun. Sari arveli, että Asta ei ehkä pääse vielä ensiyrityksellään haluttuun kouluun, mutta hakuprosessin edetessä hän alkoi uskoa opintopaikkaan.

Sisäänpääsy oli silti molemmille iloinen yllätys.

”Se oli riemun hetki! Olin silloin Juvalla mökillä, missä oli tosi huono nettiyhteys. Yritin saada nettiä toimimaan, että pääsisin heti aamusta näkemään, ketkä ovat päässeet kouluun. Olihan se Astan nimi siellä! Huusin niin, että huuto kuului varmaan järven toiselle puolelle”, Sari muistelee.

”Sitten soitit minulle ja huusimme yhdessä”, Asta lisää.

Asta kertoo ajatelleensa, olisiko hänestä tullut näyttelijää, jos hän olisi syntynyt toisenlaiseen perheeseen. Toisaalta näyttelijäperheessä kasvaminen on auttanut näkemään ammatin arkisuuden.

Asta Sveholm

Asta Sveholm on huomannut, että naisille tuntuu olevan tarjolla vain nuorten naisten tai ikääntyneiden naisten rooleja. ”Tuntuu, että nimenomaan keski-ikäisten naisten roolit puuttuvat ja kritisoin vahvasti sitä. Toki se tuntuu olevan muuttumassa, mutta edelleen naisen rooli on usein olla kaunis puolisko miehelle.” © Tommi Tuomi/Otavamedia

Tasavertainen suhde

Asta kutsuu Saria hellästi äitimuoriksi ja silittää olkapäätä, Sari puolestaan neuvoo lempeästi Astaa lausumaan ranskaksi Saituri-näytelmän hahmojen nimiä. Nauru raikuu Suuren näyttämön lämpiössä.

Kun Asta ihailee 1800-luvun teatteritähden Charlotte Raa-Winterhjelmin ylvästä taulua, ylpeä äiti vitsailee:

”Asta, kun näyttelet täällä, sinustakin tehdään maalaus.”

Asta ja Sari ovat nykyään läheisiä ja voivat keskustella asioista tasavertaisesti. Murrosikä oli Astalle vaikeaa, ja hän kadehti ystäväänsä, joka saattoi vitsailla ja keskustella omien vanhempiensa kanssa.

”On pitänyt kasvaa aikuiseksi, että voi saada tällaisen suhteen äidin kanssa. Teinivaiheessa irtaannuin, mutta kun tulin takaisin, äiti oli hyvin vastaanottavainen. Kun olen tullut tarpeeksi vanhaksi, äitikin on pystynyt jakamaan omasta elämästään eikä suhteemme ole ollut niin yksipuolinen”, Asta pohtii.

”On pitänyt kasvaa aikuiseksi, että voi saada tällaisen suhteen äidin kanssa.”

“On suuri onni saada olla läheinen Astan kanssa. Mikään aihe ei ole meille tabu,” Sari sanoo.

Astalle Sari on muistuttanut, että ala on haastava ja kilpailu rooleista kovaa. Siksi kannattaa vahvistaa myös muita taitoja: kirjoittaa, ohjata tai opettaa.

Sarilla piti olla keväällä hänen itse kirjoittamansa näytelmän esityksiä Espanjassa, mutta koronaepide­mian takia näytökset siirtyivät. Nyt on ollut hiljaisempaa, mutta freelancerina Sari on tottunut työn epäsäännöllisyyteen. Työn vaihtuvuus on voimavara ja Sari on myös nauttinut vapaudesta.

”Aina on jäytänyt silti pienoinen pelko siitä, riitänkö vielä vai onko tämä viimeinen työni. Totta kai välillä ailahtaa epätoivoon, mutta voi myös itse tarjota töitään aktiivisesti.”

Äidin ja tyttären välillä kehuminen ja positiivisen palautteen antaminen on luontevaa.

”Asta kokee omat vaatimuksensa hyvin vahvasti. Tavallaan se on hyvä, mutta pyrin sanomaan hänelle, että itse voi olla pahin kriitikko, jos ei näe kuin virheitä. Kannattaa olla itselleen armollinen”, Sari pohtii.

”Arvostan äidin taiteellista näkemystä ja äidin palaute on tärkeää etenkin silloin, kun olen ruoskinut itseäni. Pystyn luottamaan, että äiti näkee minussa aina jotain hyvää”, Asta sanoo.

Kuvauspaikka: Kansallisteatteri. Kuvausvaatteet: Astan paitapusero Showroom Wegge, housut Muotikuu, korvikset Charwinette. Sarin mekko ja neule Karen by Simonsen, korvikset Muotikuu, kengät Red Shoe.

Lue myös: Täytyykö jo ensitreffeillä mennä sänkyyn? Sari Havas rohkaisee sinkkunaisia toimimaan Viva-lehdessä: ”Jos jää pohtimaan sopivaa hetkeä, tilaisuus voi lipua ohi”

X