Sari Havas kohtaamisten tärkeydestä: ”Annetaan lämpimän yhteyden syntyä katseen kiitoradan kautta – yli maskien ja turvarajojen”

Jaa artikkeliTilaa Seura
Viva-lehden kolumnisti, näyttelijä ja vuorovaikutuskouluttaja Sari Havas.
Viva-lehden kolumnisti, näyttelijä ja vuorovaikutuskouluttaja Sari Havas. © Tommi Tuomi / Otavamedia
”Selviytymiskeinoni tässä kummallisessa ajanjaksossa on pitää toivon liekkiä yllä, vaikka välillä usko meinaa loppua”, Sari Havas kertoo.

Elämä on kohtaamisten helminauha, ja minä rakastan kohtaamisia.

Katse on yhteyden kiitorata ja tunteiden kautta syntyy lämpö ja ymmärrys. Tällaisista kohtaamisista ammennan elämänlaatua ja turvallisuuden tunnetta.

Nyt korona-aikana terveydellinen ja taloudellinen epävarmuus lisää epäilyksen ilmapiiriä. Meidät täytetään päivittäin ristiriitaisilla, jatkuvasti muuttuvilla uutisilla pandemian luonteesta ja seurauksista.

Etäisyydet lisääntyvät, ilmaisu kaventuu. Pelko ja jännitys nostavat päätään.

Kohdatessa emme enää edes tiedä miten tervehtiä. Toisinaan tervehtiminen muistuttaa farssia: otetaan askelia toisiamme kohti, hypähdetään taaksepäin, kyynärpäät eivät osu kohdilleen. Ollaan hämmentyneitä.

”Luemme toisiamme tiedostamattamme enemmän kuin arvaamme”

Pitkästä aikaa kävin teatterissa, joka on todellinen kontaktilaji. Näyttelijöiden välillä syntyy yhteys, vuorovaikutus. Mutta itse esitys syttyy taianomaisesti liekkeihin vasta kosketuksessa yleisön kanssa. Näyttelijät innostuvat nähdessään ja kuullessaan yleisön reaktiot ja mukana elämisen. Tällä kertaa näyttelijät eivät nähneet ilmeitämme, sillä kasvojamme peittivät maskit. Myöskään yleisö ei uskaltanut reagoida maskien takaa. Maski nitisti ilmaisun.

Väliajalla juttelin tuttavani kanssa. Ympärillämme oli puheen sorinaa, ja minun oli todella vaikea kuulla mitä tuttavani sanoi. Se johtui siitä, että en nähnyt hänen huuliensa liikettä maskin takana.

Luemme toisiamme tiedostamattamme enemmän kuin arvaamme. Onhan kehonkieli ensimmäinen oppimamme kieli.

Emme ole vain puhuvia päitä vaan koko keho viestii: silmät, tuhannet mikroilmeet, kehon asennot. Pystymme lukemaan, onko keskustelukumppanimme jännittynyt, salaako hän jotain vai onko hän rento ja lämpimästi läsnä.

Tein kauppareissun markettiin. Hedelmäosastolla viereeni ilmestyi mies, jolla oli asiallisesti maski. Mutta hän niiskutti kovin. Siirryin marketin perälle lihatiskille, mutta magneetin lailla mies ilmestyi aina sinne missä minäkin olin. Tulin vainoharhaiseksi. Seurasiko mies minua? Halusiko hän levittää flunssaa vai peräti koronaa? Pakenin kotiin, ilman ostoksia.

Suojellaksemme itseämme on tervettä pelätä jonkin verran. Mutta jos olemme jatkuvassa stressitilassa, mieli saa tulkitsemaan asioita tai kommentteja negatiivisemmin. Lisäksi jatkuva pelko horjuttaa tutkimuksen mukaan immuniteettia.

Kauppareissun jälkeen minua helpotti, kun sain puhua tuntemuksistani ja pelosta mieheni kanssa. Negatiivisten tunteiden jakaminen sulattaa niitä.

Kohtaamisten ja katseen voimaannuttavuus – yli maskien ja turvarajojen

Selviytymiskeinoni tässä kummallisessa ajanjaksossa on pitää toivon liekkiä yllä, vaikka välillä usko meinaa loppua.

”Yhteys toisiin nostattaa iloa, ja sitä kautta vastustuskykyä.”

Tosiasiahan on, että emme voi hallita maailmaa. Siksi nyt kannattaa keskittyä omaan elämään ja itsensä kehittämiseen. Miten voisin lempeästi haastaa itseäni johonkin uuteen? Mutta aina en jaksa, vaan vetäydyn sohvan suloiseen syleilyyn uinumaan omaan kuplaani.

Kaikista tärkein on kuitenkin ilmapiiri, jota levitämme. Siihen voimme vaikuttaa, samoin siihen, että kannustamme toisiamme. On turha kuluttaa energiaa toisten vahtimiseen: kuka tekee mitä tai kuka on turhan peloissaan.

Mikään ei ole niin voimaannuttavaa kuin aito kohtaaminen. Mutta tosiasia on, että nyt on pidettävä turvarajat ja käytettävä maskia.

Joten ponnistellaan yhä enemmän rakentaaksemme henkistä läheisyyttä etäisyyden sijaan. Annetaan lämpimän yhteyden syntyä katseen kiitoradan kautta, yli maskien ja turvarajojen. Se nostattaa iloa ja sitä kautta vastustuskykyä.

Artikkeli on julkaistu ensi kerran Viva-lehdessä 11/20.

Lue myös: Historia, kulttuuri ja olosuhteet ovat tehneet meistä kestäviä – Pippa Laukka vakuuttaa: ”Me suomalaiset olemme koronaa vahvempaa tekoa”

Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti

X