Sisulla ja sitkeydellä – Sari ja Ari Haapaniemi ovat vastakohdista hioutunut tehotiimi

Jaa artikkeliLähetä vinkki
sari ja ari haapaniemi
Taide on tärkeä osa taidemaalari Sari Haapaniemen ja hänen miehensä Arin suhdetta. "Tämä on elämäntapa, jossa työ ja vapaa-aika eivät erotu toisistaan."
Sari ja Ari Haapaniemi ovat olleet tiiviisti yhdessä lähes 35 vuotta. Toistensa vastakohdista on hioutunut tehotiimi, jossa Sari maalaa ja Ari pyörittää huushollia – yhtä kotiaskaretta lukuunottamatta.

 Tuntematon nainen otti yhteyttä Sari Haapaniemeen, 49, pari vuotta sitten. Hän oli ostanut vuonna 1984 eräältä varusmieheltä neljä miniatyyriä. Mahtoivatko ne olla Sarin maalaamia?

Kyllä ne olivat. Varusmies oli Sarin poikaystävä Ari Haapaniemi, joka hankki lisätienestiä tyttöystävän maalauksia myymällä.

Sarin ja Arin tavoitteena oli silloin opiskella nopeasti jokin ammatti ja perustaa perhe. He eivät kuvitelleetkaan, että Sarin harrastuksesta tulisi kummankin työ ja elämäntapa.

Tapaaminen

Ensimmäinen kohtaaminen ei ennustanut hyvää. Viisitoistavuotias Sari teki serkkunsa kanssa kirjoihin kansia kesätyöpaikassaan Vaasa Oy:ssä, kun vuotta vanhempi Ari näki hänet. Ari oli tuomassa joka-aamuiseen tapaansa työkavereille munkkipossuja lähileipomosta.

”Ottaako siat sikoja?” hän kysäisi.

”Sanoin serkulleni, että kyllä on typerä tyyppi”, muistaa Sari.

Vajaan viikon kuluttua Sari ja Ari ajautuivat kaupungilla samaan nuorisoporukkaan.

”Ja siitä asti olemme olleet yhdessä.”

Jo alussa he olivat tiiviisti yhdessä. Ristiriitoja ei syntynyt edes siitä, että ujo ja hiljainen Sari ei viihtynyt joukossa. Ari puolestaan halusi ympärilleen aina ison kaveriporukan.

Ensimmäisen kerran he olivat erossa, kun Ari lähti Sodankylään armeijaan syksyllä 1983. Kahdeksan kuukauden palvelusaikana hän sai Sarilta joka päivä kirjeen. Niissä oli paljon sydämiä ja hajuvettä, mikä herätti hilpeyttä varusmieskavereissa. Sari myös soitti Arille varuskuntaan päivittäin.

”Isä hermostui järkyttävän suurista puhelinlaskuista. Sen jälkeen soitin puhelinkopista, jossa jäätävällä pakkasella jouduin syöttämään laitteeseen kolikon toisensa jälkeen.”

Pari muutti yhteen samana päivänä, jolloin Ari pääsi armeijasta. Sari oli juuri kirjoittanut ylioppilaaksi.

Yhteinen alku

Lukion jälkeen Sari meni töihin vaateliikkeen myyjäksi. Ari kuskasi kesän ajan makkaraa autonkuljettajana.

Juhannuksena 1984 ostettiin kihlat.

”Ari tuli ruokatunnilla pakettiautolla valkoisessa työtakissaan kultasepän liikkeeseen. Ostimme halvimmat sormukset”, Sari muistelee.

Hän lähti opiskelemaan hammashoitajaksi, koska koulutus oli niin lyhyt.

Ari valmistui oppisopimuskoulutuksella it-alalle. Hän toimi 16 vuotta ohjelmistosuunnittelijana, mutta ei koskaan pitänyt työstään. Palkka oli kuitenkin niin hyvä, ettei ammattia kannattanut vaihtaa.

Naimisiin Sari ja Ari menivät 8. heinäkuuta 1989. Tommi syntyi kolme vuotta myöhemmin.

Pari toivoi lisää lapsia, mutta niitä ei tullut. Haave hautautui.

Sari oli Tommin kanssa kotona kunnes poika täytti kolme. Hammashoitajan työhön hän ei enää palannut. Aviopari perusti taidetarvikeliikkeen.

Kriisin paikka

Sarin taiteellisuus oli huomattu jo lapsena. Lukion ammatinvalinnanohjauksessa taiteen tekeminen nousi hänelle ensimmäiseksi vaihtoehdoksi.

Tommin syntymän jälkeen kipinä taiteen tekemiseen roihahti.

”Maalasin takahuoneessa. Minua otti päähän aina kun asiakas tuli ja keskeytti työni. Liikkeen pitäminen ei huvittanut enää ollenkaan.”

Arikin vietti kaiken vapaa-aikansa liikkeessä, sillä hän vastasi kehystyspalvelusta. Sen lisäksi he alkoivat kiertää taidemessuja näytteilleasettajina.

”Muutama vuosi meni niin, ettei minulla ollut lainkaan vapaa-aikaa. Olin joko vakituisessa työssäni, kehystämässä tai messuilla”, Ari kertoo.

Stressin seurauksena puhkesi psoriasis. Ylenpalttinen työnteko rasitti myös suhdetta. He riitelivät yhä useammin. Sanojen lisäksi sinkoilivat tavarat, yleensä astiat. Kerran kyytiä sai tietokone.

”Ari suunnitteli ohjelmistoja etätyönä kotona. Hermostuin, koska hän oli mielestäni koko ajan tietokoneen ääressä. Niinpä kannoin koneen kuistille ja heitin pihamaalle. Se oli kallis suuttuminen”, Sari nauraa.

He keskustelivat jo erostakin. Mutta kriisistä selvittiin.

”Selvisimme sitkeydellä ja halulla jatkaa. Avioliitto on tahdon asia. Me päätimme olla yhdessä”, Sari kiteyttää.

”Sisulla”, Ari lisää.

Kyllästymisen kausia tulee edelleen.

”Välillä olemme tosi rakastuneita toisiimme, välillä vähemmän. Olemme oppineet myös sen, ettei kummallakaan saa olla nälkä, eikä kumpikaan saa olla väsynyt. Unen ja ruoan puute synnyttää riitoja”, Ari tiivistää.

Eniten sopuisan yhteiselon saavuttamisessa auttoi se, että Ari irtisanoutui vakituisesta työstään ja ryhtyi Sarin päätoimiseksi manageriksi vuonna 1999. Niihin aikoihin it-alan kupla alkoi puhjeta. Arin työpaikalla tarjottiin erolahjaksi vuoden palkka. Ari lähti saman tien.

”En ole katunut sitä hetkeäkään. Tämä on työ, johon olen syntynyt.”

Parasta aikaa

Parin työnjako on selkeä. Sari maalaa, Ari hoitaa lähes kaiken muun. Hän valmistaa maalauspohjat, kehystää, markkinoi ja myy sekä vastaa kodin siivouksesta ja ruoanlaitosta.

Sari hoitaa pyykinpesun, sillä siitä Ari ei pidä.

Sarin ateljee on kodin pihapiirissä.

”Kun luomisvimma on päällä, ei voi lähteä keittämään perunoita. Haluan antaa hänelle työrauhan, koska elämme hänen taiteellaan.”

Arin käsissä on myös perheen talous.

”Olen etuoikeutettu siinäkin suhteessa. En edes näe laskuja”, Sari sanoo.

Sen vuoksi hän ei tunne paineita, vaikka perheen toimeentulo on hänen käsissään. Tarvittaessa Ari patistaa Saria työn pariin.

”Välillä näen, ettei häntä oikein huvita. Silloin pitää vähän potkia.”

Työparina toimiminen ei rasita parisuhdetta, eikä Ari tunne olevansa altavastaajana.

”Sari ei ole suhteen tähti”, hän tiivistää.

Teineinä Sari ja Ari olivat lähes toistensa vastakohdat. Vuodet ovat muovanneet heistä samanlaisia. Sarista on tullut sosiaalisempi, eikä Ari enää tarvitse ihmisjoukkoa ympärilleen.

Yhteistä heille on innostuminen ja monet hankkeet. Ne ovat parin elämäntapa.

”Emme ole koskaan töissä, mutta toisaalta aina.”

Tuorein projekti on Lehtimäellä sijaitseva Nevantakasen tila, joka on ollut Arin suvulla vuodesta 1648. Pari kehitti siitä kesäisin toimivan kulttuurikeskuksen.

Suomessa pari sukkuloi Lehtimäen, Vaasan ja Helsingin kotien välillä. Talvikuukausina kutsuu Espanja. Pari matkustaa aina yhdessä.

”Mutta seitsemänvuotiaan bichon bolognese Lucan kanssa lenkkeilemme sentään erikseen.” 

Juttu on julkaistu ensi kerran Viva-lehdessä 3/2016.

Lue myös: Muusikko-näyttelijä Eeva-Leena Pokelan parisuhde alkoi kukoistaa, kun kaksi suorittajaa ryhtyi hölläämään: ”Rakkaudellekin on nyt enemmän aikaa – tämä on uusi, ihana elämänvaihe”

Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti

X