Näyttelijä-ohjaaja Sari Siikander on tarkastellut omia arvojaan: ”Intouduin konmarittamaan elämääni – luovuin turhista asioista ja ihmisistä”

Jaa artikkeliTilaa Seura
Sari Siikander
Näyttelijä-ohjaaja Sari Siikander odottaa jo paluuta esiintymislavoille. ”Koen olevani etuoikeutetussa asemassa, koska saan tehdä unelmieni työtä.” © Tommi Tuomi / Otavamedia
Koronapandemia innosti näyttelijä-ohjaaja Sari Siikanderia luopumaan turhista asioista ja ihmisistä. Nyt hän odottaa kesäteattereiden alkua ja paluuta töihin pitkän tauon jälkeen.

Näyttelijä-ohjaaja Sari Siikander, 56, tunsi olonsa samaan aikaan hullunrohkeaksi ja epäuskoiseksi. Edellisenä yönä Sari oli nukkunut katkonaisesti, sillä päivä jännitti ja innosti kuin naimisiinmeno. Maanantai 15. maaliskuuta ei unohdu.

Sari oli silloin ensimmäistä päivää töissä koronavuoden jälkeen. Nähdessään työkaverinsa pitkän tauon jälkeen hänen olisi tehnyt mieli vain halata kaikkia.

Uuden Iloisen Teatterin Kupla vai Uitti -revyyn harjoitukset alkoivat alkulaululla. Revyyn ohjaajana Sari istui katsomossa ja seurasi näyttelijöiden tanssimista, laulua ja näyttelemistä. Tuntui kuin olisi ollut keikalla. Sydän oli täynnä riemua kollegoiden näkemisestä ja musiikkiesityksen tuomasta ilosta. Saria myös liikutti ihmisten sitoutuminen työhön, vaikkei esitysten toteutuminen ollut varmaa.

Pari kuukautta myöhemmin ilo muuttui pettymykseksi.

Lue myös: Kulttuuri- ja tapahtuma-alan kohtelu kyllästyttää – Näyttelijä Martti Suosalo: ”Miksi meidän pitää kestää, mutta muiden ei pidä?”

Valtava kokemus

Kun Sari Siikander nykyään avaa tv:n, hän katsoo uutisia erityisen suurella jännityksellä. Hallituksen rajoituksista riippuu, onko hänellä tänäkään kesänä töitä. Koronapandemian aikana kulttuuriala on joutunut tottumaan esitysten ja tapahtumien perumisiin ja siirtoihin.

UIT:n Kupla vai Uitin ensi-ilta piti olla alunperin Linnanmäen Peacock-teatterissa kesällä 2020, mutta koronan takia sitä siirrettiin vuodella. Teatteri otti riskin aloittaessaan revyyn harjoitukset maaliskuussa 2021, kun kesän rajoituksista ei ollut vielä tietoa.

Tällä kertaa riski ei kannattanut. Revyy jouduttiin perumaan toistamiseen toukokuussa, sillä 20 näyttelijän musikaalia ei ole kannattavaa esittää sisätiloissa avin rajoitusten mukaisesti vain kymmenelle ihmiselle. Samasta syystä myös Muuramen Riihivuoren kesäteatterin Tukkijoella-näytelmä, joka Sarin piti ohjata, siirtyi ensi kesälle.

Muut Sarin kesäteatteriesitykset, ohjaus Kaunis Veera Nilsiän Louhosareenalla ja rooli musiikkikomedia Pesänjaossa Pyynikin kesäteatterissa, näyttävät toteutuvan ainakin tämänhetkisen tilanteen mukaan. Näillä näkymin myös Kupla vai Uitti nähdään Nilsiän Louhosareenalla elokuussa.

Sari palaa ilolla erityisesti Kauniin Veeran pariin, sillä se on hänen debyyttiohjauksensa. Kahtena aiempana kesänä näytelmän on nähnyt 28 000 katsojaa. Tänä vuonna emsemble eli esiintyjäryhmä on suurimmaksi osaksi sama, mutta lavalla nähdään myös Sarin luottonäyttelijä Risto Kaskilahti. Musiikista vastaa Jean S.

”Tuntuu ihanalta, että siitä tuli yleisön rakastama menestys, ja sitä halutaan vieläkin esittää ja nähdä. Siinä on hieno emsemble, se on sopivalla tavalla hauska, mutta myös koskettava. Voin kuvitella, että livemusiikin kuuleminen itsessään on valtava kokemus, kun ihmiset eivät ole päässeet konsertteihin”, Sari Siikander sanoo.

Häntä oli jo aiemmin pyydetty ohjaajaksi, mutta Sari oli aina kieltäytynyt, koska koki olevansa sielultaan näyttelijä. Kun teatterinjohtaja pakotti hänet ohjaajaksi, Sari yllättyi itsekin, kuinka paljon nauttii ohjaamisesta.

Ohjaaminen on tuonut esiin uusia puolia myös itsestä.

”Kyllä minulla on tosi pitkä pinna enkä hevillä huolestu! Vaikka ohjaajana olen se, joka loppupeleissä päättää, minusta teatterin tekeminen on yhteistyötä. Yksi ohjaajan tärkeimmistä tehtävistä on luoda turvan tunne työyhteisöön, se kannustaa entistä hullumpiin suorituksiin.”

Oikeus suruun

Kaiken tekemättömyyden jälkeen työnteko tuntuu ihanalta, mutta Sarista on tuntunut, että mistään ei voi riemuita aidosti, sillä pelko peruutuksista on koko ajan läsnä.

Kun korona alkoi reilu vuosi sitten, freelancerina työskentelevän Sarin kalenteri tyhjeni hetkessä. Puolen vuoden ajalta kaikki työt peruttiin tai siirrettiin päivämäärättömään tulevaisuuteen. Korona-aikana Sari on tehnyt joitakin koulutuksia ja esiintynyt Stella Polariksen riveissä etäyhteyksien välityksellä, mutta vuorovaikutus yleisön kanssa on puuttunut.

Sari oli pitkään lamaantunut. Paremman vaiheen jälkeen Kupla vai Uitin peruuntuminen veti taas mielen matalaksi, varsinkin, kun koko harjoituskausi pystyttiin vetämään loppuun ilman sairastumisia.

”Olen surullinen näyttelijöiden puolesta. He ovat tehneet valtavan työn eivätkä pääsekään nauttimaan työnsä hedelmistä. Tunnen suurta epäoikeudenmukaisuutta siitä, että terassilla voi olla 300 ihmistä, mutta numeroiduilla paikoilla maskit päässä ei. Sitä on vaikea käsitellä näin 15 kuukauden jälkeen.”

Sari uskoo, että freelancereita odottavat vaikeat ajat koronapandemian jälkeenkin. Teattereilla on jonossa esityksiä ja ne ovat joutuneet lomauttamaan henkilökuntaansa, joten teatterit eivät välttämättä pysty palkkaamaan freelancereitä samaan tapaan kuin aiemmin.

Kärsivällisyyttä on koeteltu.

”Olen omasta mielestäni peruspositiivinen ihminen ja yritän aina nähdä asioissa hyvän, mutta nyt alkaa hiljalleen sietokyky loppua. Toivoisin, että ihmisille valettaisiin uskoa, että me selviämme vielä.”

Sari muistuttaa, että vaikeina aikoina negatiivisille tunteille on myös paikkansa.

”Ihmisillä on oikeus mennä lamaan ja olla surullisia ja vihaisia. Olen tämän 15 kuukauden aikana jopa allergisoitunut puolivillaiselle positiivisuuteen pakottamiselle. Olen väsynyt tähän, mutta mikään tunnetila ei ole pysyvä. Kahden tunnin päästä voi tuntua jo toiselta, mutta silti kaikenlaiset tunteet pitää hyväksyä.”

Elämän siivousta

Sarille korona-aika on ollut pysähtymistä, omien arvojen tarkastelua ja sisäänpäin kääntymistä. Hän ei ole aloittanut uusia harrastuksia vaan keskittynyt oman elämänsä siivoamiseen.

”Olen pohtinut, mikä elämässäni on tarpeellista. Kun niin monia tapoja ja tottumuksia vietiin pois pandemian alussa, intouduin itsekin konmarittamaan elämääni ja luopumaan turhista asioista ja ihmisistä. Minusta on tullut entistäkin tarkempi sen suhteen, millaisilla ihmisillä itseni ympäröin.”

Koronarajoitusten aikana Sari on joutunut pohtimaan tarkkaan, ketä tapaa ja kenelle antaa aikaansa. Yhteydenpito joidenkin ihmisten kanssa on vähentynyt luonnostaan. Toisaalta pandemia-aikana toiset ovat tulleet entistä läheisimmiksi.

”Luulen, että en ole ainoa, joka käy tällaista prosessia läpi. Uskon, että elämäämme lähetetään sellaisia ihmisiä, joita tarvitsemme nyt. Tällaisena aikana olen itse tarvinnut niitä, jotka tulevat, kannustavat ja pitävät päätä veden pinnan yläpuolella. Sellaisia on ollut ennen koronaakin, mutta nyt niiden ystävien merkitys on korostunut.”

Korona-aika on ollut raskasta myös taloudellisesti. Sari ei ole ostanut uusia vaatteita lainkaan. Hän myös muutti tyttärensä kanssa Helsingissä kaksiosta yksiöön. Kun ei ole ollut töitä, kulut on pitänyt karsia minimiin.

”Olen elänyt kädestä suuhun. Joskus tilillä on ollut vain kaksi euroa, joskus 40. Kesä näyttää, saanko taloutta balanssiin ja töitä tehtyä.”

Unelma toteutui

Korona-ajan pelastus on ollut oma mökki. Sari Siikander kiittääkin suojelusenkeleitään siitä, että ehti toteuttaa pitkäaikaisen unelmansa ennen koronapandemiaa.

Sari oli jo pitkään haaveillut omasta mökistä, mutta viimein syksyllä 2019 hän ryhtyi toimeen ja rakennutti talon pitkään omistamalleen rantatontilleen Valkeakoskelle. Erityisesti ensimmäinen joulu mökillä on jäänyt lämpimänä mieleen, sillä mökki valmistui juuri ennen joulua.

”Oma mökki on ollut elämäni suurin haave viimeiset 15–20 vuotta. Se on varmaan lapsen syntymän ja teatterikorkeakouluun pääsemisen jälkeen elämäni isoin asia. Olin niin onnellinen siitä ja olen edelleen.”

Kun Saria ei tarvita Helsingissä, hän huristelee heti Valkeakoskelle. Mökki on latauspaikka, jossa Sari saa olla hiljaa, nähdä vuodenaikojen vaihtuvan ja olla rauhassa vastapainona työnsä sosiaalisuudelle.

Vanhalla kotiseudulla asuu yhä perhettä ja ystäviä, joten kun seinät alkavat kaatua päälle, juttuseuraa on lähellä. Sari kutsuu mökilleen mielellään myös ystäviä saunomaan, uimaan ja viettämään aikaa yhdessä ilman kiirettä. Mökillä tapaamisista tulee kellottomia, kun kenellekään ei ole kiire ratikkaan tai kotiin kaupan kautta.

”Helsingissä ikkunasta näkyy vain vastapäinen talo ja täytyy erikseen lähteä ulkoilemaan. Mökillä kaikki vastoinkäymiset ja negatiiviset asuvat tuntuvat paljon pienemmiltä, kun on luonto ympärillä ja avovesi edessä. Kyllä siellä verenpaine tasaantuu.”

UIT:n Kaunis Veera saa ensi-iltansa Nilsiän Louhosareenalla 29. kesäkuuta, Pesänjako alkaa 9. heinäkuuta Pyynikin kesäteatterissa Tampereella, UIT:n Kupla vai Uitti ensi-ilta Louhosareenalla 29. heinäkuuta.

Lue myös: Sari Siikander ehti toteuttaa unelmansa ja sai rakennuslainan ennen kuin pandemia vei työt ja tulot: ”En valita – olen vapaaehtoisesti ajanut itseni tähän tilanteeseen”

Sari Siikander

Korona-aika on ollut Sarille sekavaa, kun tulevaisuutta ei ole voinut suunnitella. ”Aina kun riemuitsen jostain, joku pieni piru tuossa korvan vieressä sanoo, että älä innostu, ei voi vielä tietää.” © Tommi Tuomi

Tyyli: Hattu éN Hats, neule Maranello Woman/Korkeavuorenkatu, housut By Pias, tennarit My o My, korut omat.

X