Satu Tiivola, 96, sairasti koronan ja joutui sairaalahoitoonkin – Toipuminen kesti lopulta 2,5 kuukautta: ”Pelko on yhä alitajunnassa”
Satu Tiivola toipuu vuoden takaisesta koronasairastumisesta edelleen. Vasta viime päivinä makuelämykset ovat palanneet takaisin.
Kauppaneuvos Satu Tiivola sairastui koronaan ja kärsii jälkioireista edelleen. ”Korona on inhottava, ikävä ja vaarallinen tauti. Hankaluutta lisää, että tartunnan jälkeen menee useita vuorokausia ennen kuin oireet alkavat.”
Kauppaneuvos, Haikon kartanon perustaja Satu Tiivola, 96, sairastui koronavirukseen vuosi sitten maaliskuussa ja joutui kahdeksi viikoksi sairaalaan. Satu sai tietää mahdollisesta tartunnasta tapaamaltaan henkilöltä, joka oli sairastunut. Samana päivänä alkoi voimakas päänsärky, niveliä alkoi särkeä ja oli heiveröinen olo. Kuumetta hänellä ei ollut.
Muutaman päivän päästä epäily vahvistui tartunnaksi ja Satu haettiin sairaalahoitoon. Varsinkin ensimmäinen viikko sairaalassa oli raskas. Toisella sairaalaviikolla Satu jaksoi jo nousta sängystä ja liikkua hieman.
”Minulle tuotiin rollaattori ja kävelin kylpyhuoneeseen ja pienen sängyn ympärillä. Se antoi uskoa, että kyllä minä tästä toivun”, Satu Tiivola muistelee puhelimitse.
Taudista toipuminen kesti lopulta 2,5 kuukautta. Jalat eivät kestäneet toipumisvaiheessa ulkoilua, joten Satu kiersi asuntoaan kymmenen kertaa päivässä kerätäkseen voimia jalkoihin.
Jälkioireita hänellä on edelleen. Satu menetti maku- ja hajuaistinsa heti sairastuttuaan, ja vasta viime päivinä makuelämykset ovat palanneet takaisin.
”On tullut tunne, että oi tämä kastike on aivan ihanaa tai miten hyvää runebergintorttu voi olla! Niin myöhään se tuli takaisin. Tuntuu, että kukkien tuoksut ovat viimein olemassa.”
Toipumista on hidastanut myös se, että Satu kaatui syyskuussa kotonaan ja joutui kahdeksi viikoksi sairaalaan. Selästä murtui useita nikamia, ja lääkärit arvioivat kuntoutumisen kestävän noin kolme kuukautta, mutta nyt onnettomuudesta on jo puoli vuotta.
”Olen edelleen huonokuntoinen ja heiveröinen. En ole varma, johtuvatko nämä nivel- ja lihaskivut koronasta vai kaatumisesta. Sääret ovat heikot enkä jaksa kauaa kävellä, ei ole voimia. Harjoittelen kovasti joka päivä, mutta tässä iässä toipuminen vie enemmän aikaa.”
”Pelko on alitajunnassa” – Koronarokote tuo toivoa
Sairastuttuaan koronaan viime keväänä Satu tunsi pelkoa, koska tauti oli vielä tuntematon ja hänellä oli tuolloin ikää 95 vuotta. Koronan kerrottiin jo vuosi sitten olevan vaarallinen erityisesti iäkkäille ihmisille.
Nyt kun koronatilanne on jälleen vaikeutunut Satu ei käy itse edes ruokakaupassa. Hänen luonaan käy päivittäin sairaanhoitaja valmistamassa ruoat ja valvomassa vointia.
Korona on taas yksi elämän ylämäki, joka on ylitettävä, mutta uskon, että Suomi selviää tästäkin.
”Se tuo turvaa, mutta pelko on yhä alitajunnassa kaiken aikaa. Joskus täytyy käydä kampaajalla, mutta silloin varmistan, ettei siellä ole kuin yksi asiakas samaan aikaan ja turvaväli on riittävän suuri.”
Eristyksissä olo on käynyt pitkäveteiseksi. Satua harmittaa, ettei hän voi järjestää kutsuja eikä ole päässyt tapaamaan lapsenlapsen vastasyntynyttä vauvaa. Kotona hän jumppaa tai lukee kirjoja ja lehtiä – ja onneksi on puhelin. Satu on soitellut läheisten ja ystävien kanssa tiuhaan.
Koronarokote tuo toivoa. Satu sai helmikuun lopussa koronarokotteen ensimmäisen pistoksen, josta tuli vain lieviä oireita, palelua ja pientä lämpöä. Toisen annoksen jälkeen toukokuussa hän aikoo lähteä liikkeelle kotonaan, mutta varotoimia noudattaen.
”Haluan Haikoon kunnon lounaalle ystävien kanssa ja ulos katsomaan kevään tuloa! Usko on luonteenlaatu. Korona on taas yksi elämän ylämäki, joka on ylitettävä, mutta uskon, että Suomi selviää tästäkin.”
