Seela Sella iloitsee kivuttomasta arjesta selkäleikkauksen jälkeen: ”Into ja rakkaus tulivat takaisin”
Tänä keväänä Seela Sellan selkäkipu äityi niin kovaksi, ettei näyttelijä jaksanut enää kiinnostua mistään. Selkäleikkauksesta alkoi onnen kesä, ja nyt hän voi taas elää ilman repivää tuskaa.
Seela Sella ei anna periksi vanhenemisen mukanaan tuomille krempoille. ”En haluaisi antaa vanhenevan kehon säädellä elämääni. Minulla on vielä paljon tehtävää.”
Munkkiniemeläiskolmiossa Helsingissä oven avaa nainen, jonka silmät sädehtivät. Näyttelijä Seela Sella, 85, kulkee kevyesti kuin gaselli, lähes tanssahdellen.
Selkäleikkauksesta on kulunut kolme viikkoa, ja Seela voi mainiosti. Maitopurkkia painavampaa hän ei saa vielä nostaa, mutta olo on hyvä.
”Kivut jäivät leikkauspöydälle. Olen kiitollinen lääketieteelle.”
Lamauttava iskiaskipu
Keväällä Seela ei tanssahdellut. Iskiaskipu oli välillä niin kova, ettei Seela pystynyt kävelemään.
”Nyt tiedän, mitä kipu on. Jos minun olisi pitänyt kuvailla kipua asteikolla yhdestä kymmeneen, numerot eivät olisi riittäneet. Kova kipu oli kamala seuralainen. Se sulki minut tilaan, jossa en jaksanut olla mistään tai kenestäkään kiinnostunut.”
Selkäkivut alkoivat haitata Seelan elämää jo kymmenisen vuotta sitten. Hänelle ehdotettiin jo tuolloin selkäleikkausta. Se olisi vaatinut pidemmän sairausloman. Seelalla ei ollut siihen aikaa, sillä hän ei halunnut perua sovittuja töitään. Hänen poissaolonsa kun vaikuttaisi monen muunkin töihin.
”Minun ikäluokkani on kasvatettu teatterikoulussa siihen, että kuolemastakin pitää ilmoittaa kymmenen päivää etukäteen. Töitä ei saa peruuttaa!”
Seela Sella teki pitkään töitä kipulääkkeiden ja sisun voimin.
”Kiipesin lavalle kepin kanssa. Esityksen aikana pidin tukivyötä ja yritin kieputtaa itseni sellaiseen asentoon, jossa sattuisi kaikkein vähiten.”
”Rähinällä ei pääse eteenpäin, mutta ehkä pienellä vikinällä”
Huhtikuussa 2022 Seela joutui menemään taas lääkäriin iskiaskipujen takia. Yksityisessä lääkärikeskuksessa hän sanoi vastaanottovirkailijalle, ettei kävele enää askeltakaan.
”Hän neuvoi minut sairaanhoitaja Ellun luo, joka osasi ohjata minut juuri oikean lääkärin vastaanotolle.”
Seelasta terveydenhuoltojärjestelmässämme on usein se ongelma, että ihmistä ei osata ohjata oikealle asiantuntijalle. Hän kannustaa sinnikkyyteen.
”Älä anna periksi. Jostain löytyy ihminen, joka osaa auttaa sinua. Rähinällä ei pääse eteenpäin, mutta ehkä pienellä vikinällä.”
Lääkäri suositteli leikkausta ja kertoi, että sairausloma ei todennäköisesti olisi kovin pitkä. Tähän Seela suostui läheistensä kannustamana.
Leikkaus ei jännittänyt häntä, sillä hän luotti täysin lääkäreiden ammattitaitoon. Sairaalan tarkkailussa vietetyn yön jälkeen toipuminen alkoi nopeasti.
”On mahtava tunne päästä liikkumaan ilman kipua. Operaatioon meneminen kannatti ehdottomasti.”
Kolmen viikon kuluttua leikkauksesta Seela palasi töihin.
Kivun kokemisessa hän näkee myös hyvää.
”Ymmärrän nyt paremmin heitä, jotka elävät kroonisen kivun kanssa. Näyttelijä kerää koko ajan uusia kokemuksia. Osaan taas eläytyä hieman paremmin toisen ihmisen asemaan.”
Lue myös: Seela Sella nauttii yhä työstään: ”Vielä en anna periksi”
Kropan kremppoja
Seela huomaa itsessään ikääntymisen merkit. Teksti ei painu enää yhtä helposti mieleen kuin nuorempana, ja kroppaan tulee kremppoja.
Näyttelijällä on ollut 70-luvulta lähtien parantumaton Menieren tauti, joka aiheuttaa huimauskohtauksia, kuulonalenemista ja korvien soimista. Hänellä on myös trombosytoosi-verisairaus.
”Aika moni jää varmasti toiseksi pillerien määrässä.”
Seela uskoo, että kivut ja krempat ovat hänelle tarpeellisia muistutuksia siitä, että ihminen vanhenee. Periksi hän ei silti aio antaa.
”En haluaisi antaa vanhenevan kehon säädellä elämääni. Minulla on vielä paljon tehtävää.”
Ikääntymiseen liittyy Seelan mielestä paljon tylsiä juttuja. On kurjaa, kun pudottaa kädestä tavaran sen takia, että kroppa ei toimikaan, kuten kuvittelee.
Luopumista tulee elämään päivä päivältä enemmän.
”Eihän vanheneminen mukavaa ole, mutta se kuuluu pitkään elämään. Ihmisellä on kaksi vaihtoehtoa: joko tapat itsesi tai otat vastaan sen, mitä elämä tuo eteen. Minä valitsen jälkimmäisen. Toivon, että minusta voi olla jotain hyötyä vielä pitkään lapsilleni ja lastenlapsilleni.”
Pienet ilonaiheet kannattelevat Seelaa. ”Uskon, että positiivinen mielenmaisema voi pidentää ikää.” © Tommi Tuomi
Kiitollisuus kantaa
Kiitollisuus pilkahtelee Seelan arjessa. Hän tuntee kiitollisuutta läheisistään, työstä, mahdollisuuksista ja aamulenkeistä Nasu-koiran kanssa.
Onnistunut selkäleikkaus on luonnollisesti suuri kiitollisuuden aihe.
”Ymmärrän, että on ihmisiä, joiden kipua ei voida poistaa. Silloin on vaikeaa ajatella valoisasti.”
Seelasta tuntuu, että leikkaus muutti hänen elämänsä.
”Ilo, innostus ja rakkaus tulivat takaisin, kun energiani ei mene enää pelkästään kivun sietämiseen.”
Seela uskoo, että positiivinen mielenmaisema voi pidentää ikää.
Yksi hänen ihailemistaan ihmisistä on itävaltalainen neurologi ja psykiatri Viktor Frankl, joka kirjassaan Ihmisyyden rajalla kertoo kokemuksistaan keskitysleireistä.
”Hän huomasi, että vangit, joilla oli jotain merkitystä elämässään, selvisivät todennäköisemmin kuin ne, jotka olivat menettäneet kaiken toivon.”
Seelan positiiviseen elämänasenteeseen kuuluu pelottomuus. Kun kysyy, eikö hän pelkää mitään, hän tuhahtaa.
”Pelko on tärkeä voima, joka saa ihmisen toimimaan vaaratilanteessa. Sitä ei kuitenkaan saa käyttää väärin. Olisi silkkaa höpötystä miettiä, kompastunko kadulla, hyökkääkö gangsterijengi päälleni tai jäänkö raitiovaunun alle.”
Edes kuolema ei pelota Seelaa.
”Se tulee pelkäämättäkin. Tietenkään en haluaisi kuolla väkivaltaisesti tai kärsiä kovia kipuja, mutta pelkäämiseen ei kannata hukata elämää.”
Tyhjä jääkaappi
Työ pitää Seelan kiireisenä. Esiintymiset ovat vieneet häntä tänä kesänä Helsingistä Tampereelle ja Heinävedeltä Kustaviin. Kalenteri on buukattu pitkälle loppuvuoteen asti.
Kun Seela ei ole näyttämöllä, hän useimmiten harjoittelee tai suunnittelee seuraavia roolejaan.
Kun hänen tyttärensä Ilana syntyi vuonna 1964 ja poika Ariel kolme vuotta myöhemmin, Seela ja hänen aviomiehensä Elis Sella tekivät molemmat kahta työtä. Lapsia hoiti kotiapulainen. Kotiin näytöksistä Seela ehti usein vasta myöhään illalla.
”Työ on ollut aina tärkein osa identiteettiäni. Olen ollut ensisijaisesti näyttelijä ja vasta sen jälkeen äiti. Olen omistautunut uralleni kuin tiedemies, joka antaa tutkimukselle kaikkensa.”
Seela on pyytänyt lapsiltaan ja edesmenneeltä puolisoltaan anteeksi sitä, että ura on mennyt hänen elämässään kaiken muun edelle.
Seela arvostaa Hilpi-äitiään, joka antoi lapsille turvaa ja uskoa tulevaan.
”Vaikka äitikin teki paljon töitä, hän pystyi olemaan minulle eri tavalla läsnä kuin minä omille lapsilleni.”
Seelasta ei tullut pullantuoksuista isoäitiäkään. Häntä naurattaa muisto päivästä, jolloin Arielin israelilainen puoliso Elisabet tuli ensi kertaa Suomeen. Ariel sanoi tälle lentokentällä, että täytyy käydä kaupan kautta.
”Elisabet oli hokenut Arielille, että mehän menemme sinun äitisi luo. Marokon juutalainen nainen ei voinut käsittää, ettei perillä odottanut koreaksi laitettua pöytää. Tästä on jäänyt meille sisäpiirivitsi. Saatan lähettää miniälleni kuvan tyhjästä jääkaapistani.”
Sopeutumista
Seela oli 3-vuotias, kun hän juoksi kellariin pakoon talvisodan ilmapommituksia ja nelikymppinen, kun väritelevisio yleistyi Suomessa. Maailma on nyt monin tavoin toisenlainen.
Seela yrittää pysyä teknologian kehityksessä kärryillä. Kun tietokone oikuttelee tai WhatsApp-viesti ei lähde, hän kääntyy jälkikasvunsa puoleen.
”Ikäisilleni haluan sanoa, että älkää saarnatko nuorille, että kun minä olin nuori, asiat tehtiin näin ja näin. Meidän pitää sopeutua tähän maailmaan, jossa nuoret elävät, eikä toisinpäin.”
Google ei kuitenkaan vedä häntä magneetin lailla puoleensa edes terveysasioissa, eikä hän kirjautunut leikkauksen jälkeen Omakantaan.
”En tiedä, mitä hermoa tai nikaman väliä minulta operoitiin, eikä minun tarvitsekaan tietää. Selkääni sattui, ammattilaiset tekivät työtään ja vaiva katosi. Se riittää minulle. En ala leikkiä kotitohtoria, vaan luotan lääkäreihin.”
”Ei tietojen tuijottaminen auta mitään. Vanhuus laittaa ihmistä kasaan, lääkäri tarjosi parannuskeinon – ja taas mennään!” Seela sanoo.
Gaselli pakkaa matkalaukkunsa ja lähtee lausumaan runoja. Kustavissa on Volter Kilpi -kirjallisuusviikko.
Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti