Seksisymboli Sophia Lorenin lapsuutta varjostivat köyhyys ja jatkuva nälkä – aatelinen isä kielsi aviottoman tyttärensä

Jaa artikkeliTilaa Seura
Sophia Loren, Italian lahja maailmalle. © Bulls
Sophia Loren sen tietää: seksisymboliksi ei tulla, sellaiseksi synnytään.

Meille 2010-luvun katsojille 1950-luvun mustavalkoiset valokuvat muistuttavat maailmasta, jossa nainen oli nainen, mies oli mies ja kumpikin osasi pukeutua.

Tässä maisemassa filmitähti Sophia Loren hohti sensuellia seksikkyyttä niin valkokankaalla kuin Rooman kaduillakin.

Mutta sinne hänen matkansa oli pitkä.

Pianonsoitonopettaja Romilda Villani synnytti esikoistyttärensä 20. syyskuuta vuonna 1934. Villanilla oli syvä viha-rakkaussuhde lapsensa isään Riccardo Scicoloneen.

Aatelissukuun kuulunut Scicolone kieltäytyi tunnustamasta aviotonta tytärtään. Tyttö sai sentään Sofia-nimensä perintönä isän puoleiselta isoäidiltään.

Yksinhuoltajaperheen elämä Roomassa oli kaukana romantiikasta. Kun pikkuinen Sofia-vauva oli nääntymäisillään nälkään, Romilda raapi kokoon matkarahat ja lähti vanhempiensa kotiin lähelle Napolia.

Isoäiti Mamma Luisa otti heidät huomaansa ja hommasi vauvalle imettäjän. Tulevan megatähden keuhkot olivat kuitenkin heikot. Niinpä äiti ja lapsi muuttivat isoäidin avustuksella vähän korkeammalle raikkaaseen ilmanalaan.

Mamma Luisan suurperhe eli kädestä suuhun. Sophia Lorenin varhaislapsuuden rakkaisiin ruokamuistoihin kuuluvat pasta kurpitsakastikkeessa, korput tomaattien ja öljyn kera sekä kuivat keitetyt kastanjat.

”Vietin siellä lapsuuteni päivät, köyhyyden tuoksujen ja makujen maailmassa. Mamma Luisan laulu ja tulisijan lämpö pitivät minulle seuraa, ja silloin kun rahaa sattui olemaan, ragù-lihakastike porisi iloisesti padassa”, tähti kirjoittaa tuoreessa elämäkerrassaan Eilen, tänään, huomenna.

Jotakin Romilda-äidin elämänhallinnasta kertonee se, että neljä vuotta Sofian syntymän jälkeen erossa elänyt pari sai toisen tyttären, Marian. Aateluus ei edelleenkään velvoittanut tyttöjen isää. Hän sanoutui kokonaan irti perheestään.

Yhden yön ihme

Sofian lapsuutta varjostanut nälkä vain paheni, kun sota alkoi. Sofia oli kuusivuotias.

Kun sota päättyi hän oli 11-vuotias, eikä hän koskaan unohtanut sotavuosien nälkää, vilua ja kauhuja.

Sodan jälkeen Sofian perheen ruokavaliossa on kuitenkin täytynyt tapahtua jotakin käänteentekevää.

Sofiaa oli laihuuden vuoksi haukuttu hammastikuksi, mutta nyt hänestä kehkeytyi lähes yhdessä yössä uhkea 14-vuotias pin up -tyttö.

Ei siis ole ihme, että koulussa sekä kemian- että ranskanopettaja ihailivat kaunista oppilastaan. Mutta komea ja salskea voimistelunopettaja oli toiminnan mies. Hän saapui tytön kotiin kosimaan nuorta oppilastaan.

Jälkipolvet tietävät, ettei siitä mitään tullut; jumppaope oli vain ensimmäinen Sofiaa kosimaan innostunut ihailija.

Sodanjälkeinen Italia alkoi toeta koettelemuksistaan, ja kansa halusi huvitella. Sophian onnenpotkuksi koitui kauneuskilpailu, jolla oli näpsäkkä nimi: Miss Meren kuningatar.

Romilda ymmärsi esikoistyttärensä avut. Kuin Tuulen viemää -elokuvan Scarlet konsanaan sai alaikäinen Sofia ylleen isoäitinsä punaisista taftiverhoista loihditun mekon ja jalkoihinsa valkoisiksi maalatut kengät. Ne olivat hänen ainoansa.

Ennen kisan alkua Sofia tunsi itsensä uhrilampaaksi, mutta ”kun valonheittimet syttyvät, heittäydyn ja saan parhaat puoleni esiin, vaikken edes tiedä miten.

Kisa järjestettiin vuonna 1949. Sofiasta tuli perintöprinsessa, sillä hän ei vastannut klassista kauneusihannetta.

Valkokangas kutsuu

Sota oli raunioittanut kuuluisat Rooman Cinecittàn elokuvastudiot. Sodan jälkeen myös elokuva-ala uudistui, ja ohjaajat Roberto Rossellini, Luchino Visconti ja Vittorio De Sica dokumentoivat unelmien sijasta todellisuutta. Metro Goldwyn Mayer saapui Quo Vadis -elokuvan tuotantoryhmän kanssa Italiaan vuonna 1951.

”Siitä vierailusta alkoi myös minun elokuvaurani. Sain pienen roolin elokuvassa. Esitin palvelijatarta, joka heitti kukkia voittoisaa Marcus Viniciusta esittävän komean Robert Taylorin päälle.”

Ensin hän sai kuitenkin esiintyä Sogno-lehdessä ja sen seuraajissa. Sogno oli sarjakuvalehti, jossa sarjakuvien ruudut olivat valokuvia. Lehti oli mahtava menestys naurua, itkua ja intohimoa kaipaavien italiattarien keskuudessa.

”Olkoonpa valokuvaromaaneista mitä mieltä tahansa, sitä ei voi kieltää, että ne opettivat suuren joukon lukemaan.”

Valokuvaromaaneista saamiensa tulojen ansiosta Sofia Lazzarroksi muuttunut päähenkilömme pystyi jäämään Roomaan.

Vuonna 1951 tapahtui muutakin: 17-vuotias neitonen tapasi 39-vuotiaan elokuvatuottaja Carlo Pontin.

Pontin järjestämissä koekuvauksissa kaikki ei mennyt aivan putkeen, sillä kuvaajan mielestä Sofiaa oli mahdoton kuvata.

”Hänellä on liian lyhyet kasvot ja leveä suu ja nenäkin on liian pitkä”, kuvaaja valitti.

Tosin elämäkerta paljastaa nyt, että tuottaja Ponti ehdotti itsekin nuorelle neidolle pientä ”profiilin pehmentämistä”, siis nenäleikkausta. Onneksi napolilainen itsevarmuus päihitti tuottajan näkemyksen, ja nenä jäi niille sijoilleen.

Kuin ankkuri

Sofia kartutti kokemusta pienissä elokuvarooleissa. Läpimurrokseen hän mainitsee Gaetano Donizettin La favorita -oopperan elokuvaversion vuonna 1952.

Sofia asui edelleen äitinsä ja pikkusiskonsa kanssa. Välillä hän sai kuulla kunniansa äidiltään, joka alkoi tässä vaiheessa havahtua vanhemman vastuuseen ja kovistella tytärtään kotiintuloajoista.

Ulkona tytär sai käydä vain isällisesti käyttäytyvän Carlo Pontin seurassa.

”Hän oli kuin ankkuri, maassa pitävä juuri, kun kaikki muu pyöri ympärillä levottomasti, kiihdyttävästi ja kiivaasti.”

Ponti taisi samalla kasvattaa napolilaisesta villikosta sisäsiistiä vaimoehdokasta:

”Vähä vähältä, askel askeleelta, elokuva elokuvalta, illallinen illalliselta muutuin siksi ihmiseksi, joka olin aina unelmoinut olevani.”

Kesällä 1952 Sofia muuttui Sophia Loreniksi; nimen taustalla vaikutti tuottaja Goffredo Lombardo. Sukunimen innoituksena oli kaunis ruotsalainen näyttelijä Märta Torén: siis Toren, Soren, Loren!

Sophian valinta

Italia vilisi kuuluisia elokuvaihmisiä, joista useimmat osuivat myös nuoren Sophia Lorenin työtovereiksi: Marcello Mastroianni, Yves Montand, Ennio Flaiano, Giorgio Bassani.

Ohjaaja Vittorio De Sica oli kuitenkin se, joka sai Sophia Lorenin uran lentoon. He näyttelivät yhdessä useissa elokuvissa, esimerkiksi Vaarallisessa leskessä. Vittorio De Sican ohjauksessa Sophia Loren sai naispääosa-Oscarin elokuvasta Kaksi naista.

Huhtikuussa 1957 Sophia Loren lähti Hollywoodiin. Englannin kielen oppiminen oli edellytys Amerikan valloitukselle.

Valloitusta helpotti hurmaava Cary Grant, johon Sophia rakastui aivan oikeasti. Parikymppinen italialainen kaunotar ja 30 vuotta vanhempi amerikkalainen tähti – ilmassa oli komean parin kiihkeää intohimoa niin valkokankaalla kuin todellisuudessa.

Hollywoodissa Sophia teki viiden elokuvan sopimuksen Paramount Pictures -yhtiön kanssa. Vuonna 1960 Sophia oli maailman menestynein naispuolinen elokuvatähti. Hän teki tuolloin elokuvia sekä USA:ssa että Euroopassa.

Kansainvälisesti menestynyt Sophia valitsi lopulta elämänkumppanikseen Carlo Pontin, vaikka liiton tiellä olivat Pontin edellinen avioliitto ja katolisen Italian jyrkkä suhtautuminen avioeroihin. Pari eli maanpaossa Ranskassa ja Sveitsissä. Avioliitto onnistui viimein vuonna 1966, kun Sophia oli 32 ja Carlo Ponti 54, ja molemmista oli tullut Ranskan kansalaisia.

Sophia halusi kiihkeästi lapsia, mutta hän joutui kärsimään kaksi dramaattista keskenmenoa ennen kuin toive toteutui. Carlo Junior, syntyi vuonna 1968 ja Edoardo vuonna 1973. Lapset kruunasivat parin avioliiton, joka jatkui aina Pontin vuonna 2007 tapahtuneeseen kuolemaan asti.

Tyttörukka?

Sophia Loren, Italian lahja maailmalle, puolusti maataan kisassa muita menestyneitä Hollywood-tähtiä kuten Marilyn Monroeta, Jayne Mansfieldiä ja Joan Crawfordia vastaan. Sisimmässään hän on kuitenkin pysynyt italialaisena, erityisesti napolilaisena köyhänä tyttörukkana.

”Seksisymboliksi synnytään, sellaiseksi ei voi tulla. Jos synnyt seksisymboliksi, pysyt sellaisena vielä 100-vuotiaanakin.”

Sophia Loren, 80, sen tietää. Ja välillä täytyy vieläkin räväyttää. Vuonna 2007, 72-vuotiaana, Sophia Loren esiintyi rengasfirma Pirellin kuuluisassa tyttökalenterissa yllään vain suuret korvakorut.

 

Kursivoidut sitaatit Sophia Lorenin elämäkerrasta Eilen, tänään, huomenna (Minerva Kustannus.)

X