Seuramies Erkki Liikanen opetteli elämään rennommin: ”Olen haudannut 24 viinan viemää soittokaveriani”

Jaa artikkeli
Erkki Liikanen
”Olen oppinut paljon ihmisiltä, joiden kanssa olen työskennellyt. Minua ei ole koskaan kiusannut se, että joku on minua parempi”, Erkki Liikanen sanoo. © TOMMI TUOMI / OTAVAMEDIA
Erkki Liikanen on ollut viihteen kestosuosikkina 60 vuotta. Hän kiittää vatsahappojaan siitä, ettei hänestä tullut juoppoa. Pitkään uraan on mahtunut myös 26 vuotta elämää Seura-lehden kanssa.

Herranen aika, sehän on itse Erkki Liikanen. Pääsemmekö samaan kuvaan?

Kyselijöinä oli naisporukka Tallinnan-laivalla viikko sitten. Klik! Kännykkäkamera ikuisti nauravan Erkki Liikasen nauravien naisten ympäröimänä.

Televisiosta tuttu on aina tuttu.

Erkki Liikanen

Erkki Liikanen on soittanut muun muassa Veikko Ahvenaisen, Erik Lindströmin ja Pertti Metsärinteen yhtyeissä. © FOTO-JATTA / OM-ARKISTO

Erkki Liikanen viettää tänä vuonna 60-vuotistaiteilijajuhliaan. Terveisiä vaan pilvenreunalle sille viipurilaiselle kätilölle, joka saapui myöhässä synnytykseen ja huomasi, että Erkki-vauva oli ehtinyt pudota päälleen lattialle. Päästä puolet oli tummanpunaisen verenpurkauman peitossa. Kätilö nosti vauvan ilmaan ja huudahti: ”Tästä ei tule kalua.”

Synnytyksestä on nyt kulunut 75 vuotta.

”Onnea on ollut aina matkassa. Olen useimmiten osunut oikeaan paikkaan oikeaan aikaan. Minua ei myöskään koskaan ole kiusannut se, että joku on parempi kuin minä”, Liikanen miettii kodissaan Tammelassa pitkää uraansa. Ikkunan takana välkehtii syysauringossa Kuivajärvi.

Tammela oli alun perin Liikasten kesämökki, mutta se muuttui kodiksi kolmisenkymmentä vuotta sitten, eikä se ollut mikään iloinen asia.

Silloin Liikasta kohtasi iso tragedia, konkurssi.

”Ei auttanut muu kuin panna paritalon puolikas Forssassa myyntiin, muuttaa tänne ja maksaa velat.

Apuun tuli muun muassa silloisen Yhtyneiden Kuvalehtien (nykyinen Otavamedia) toimitusjohtaja Pauli Leimio lainaamalla henkilökohtaisesti Erkki Liikaselle rahaa siihen saakka, kunnes Liikanen sai talonsa myytyä.

Seuran mannekiinina vuodesta 1976

Eläkkeellä oleva toimitusjohtaja Pauli Leimio on edelleenkin Liikasen perheystävä. Hänen kanssaan Liikanen vaimoineen oli myös Tallinnan-matkalla, jolla Liikanen ikuistettiin naisporukan kanssa kuvaan.

Leimion ja Liikasen ystävyys juontaa ajalta, jolloin Liikanen mainosti Seuraa.

Liikanen pestattiin Seuran mannekiiniksi 1976. Silloin Liikanen oli jo tuttu koko Suomen kansalle. Hän oli esiintynyt monissa tv:n viihdeohjelmisssa muun muassa Ilkamissa ja Katapultissa.

Suosio oli noussut huippuunsa 1975, kun Liikanen voitti Syksyn sävelen laulullaan Evakkoreki. Myös vuonna 1976 hän oli kilpailussa ensimmäinen Jokkantii-laulullaan.

”Kun Seuran tarjous tuli, en epäröinyt hetkeäkään, sillä jatkuva keikkailu oli aika rasittavaa”, Liikanen kertoo ja istuu rennosti kotinsa nojatuolissa.

Heti perään pyytämättä ja yllättäen hän puhkeaa laulamaan säveltämänsä ja sanoittamansa Seura-värssyn.

”Meistä jokainen on jollain lailla Seura-ihminen. Osta taikka tilaa Seura, silloin tiedät sen. Oothan siekii niin kuin miekii, sano rohkeasti vaan mulle kans ja kioskilla jälleen tavataan… Seura saapuu lailla ystävän.”

Erkki Liikanen

Evakkoreki nosti Erkki Liikasen suosion huipulle syksyllä 1975. © PENTTI VÄNSKÄ / OM-ARKISTO

Rehti ratsupoliisi

Liikanen sanoo, että hänet palkattiin Seuran mannekiiniksi, koska hän oli tavallinen ja helposti lähestyttävä mies. Hänestä oli hyvin luontevaa mainostaa Seuraa, ja hän olikin heti sinut lehden kanssa.

”Sitä paitsi olin aina ollut Seura-ihminen, sillä jo lapsuudenkodissa Kotkassa luettiin Seuraa. Minä luin aina ensimmäisenä sarjakuvat, erityisesti ratsupoliisi Kingin. Ihailin tuota rehtiä, raitista, oikeudenmukaista ja pienen ihmisen puolella olevaa ratsupoliisia.”

Ratsupoliisi King

Ratsupoliisi King oli Erkki Liikasen sankari jo lapsena.
Seuran mannekiinina hän sai itsekin olla ihailemansa King. © KARI SANTALA / OM-ARKISTO

Erkki Liikanen ei osannut edes unelmoida, että yhtenä päivänä hän itse olisi ratsupoliisi King ja ratsastaisi väkijoukossa keskellä Helsinkiä.

Näin kuitenkin tapahtui, kun Seura meni pahimman kilpailijansa Apu-lehden ohi. Silloin järjestettiin suuri paraati keskellä Helsinkiä ja Erkki Liikanen puettiin ratsupoliisiksi.

Silloin hänelle sentään oli jo tehty oma ratsupoliisin puku, sillä ensimmäisen kerran, kun hänet oli kuvattu Kinginä, hän oli lainannut puvun Kansallisoopperasta.

Puku oli ollut niin kapea, että se jouduttiin ratkomaan selästä. Sitten se ommeltiin taas yhteen ja palautettiin oopperaan.

Lapin pojan toive

Erkki Liikanen mainosti Seuraa peräti 26 vuotta. Hän vinkkasi viikoittain Mainos-TV:ssä lehden kiinnostavimmat jutut ja kierteli pitkin Suomea erilaisissa tapahtumissa Seura mukanaan.

”Niihin vuosiin mahtuu monia ikimuistoisia hetkiä.”

Yksi niistä osui 1980-luvun loppuun. Erkki Liikanen oli esiintymässä Seuran lukijamatkalla Saariselällä.

Kurupään ja Palopään väliin oli pystytetty hieno kota, jonne tuotiin Seuran lukijoita moottorikelkalla. Tarjolla oli lappilaisia herkkuja poronkäristystä, leipäjuustoa ja lakkahilloa.

Välillä laulettiin muun muassa Lapin äidin kehtolaulua ja Lapin kesää. Kodassa oli myös lapinpukuun pukeutunut vaimo ja mies sekä miehen veljenpoika Mökö.

Kun lukijatapahtuma oli ohi ja lukijat kiidätetty takaisin hotelliin, Liikanen jäi Mökön kanssa kahdestaan kodalle.

Mökö katseli Liikasta pitkään ja virkkoi.

”Kävisikö taiteilijalle, että täyttäisit Lapin pojan toiveen?”

Liikanen vastasi että totta kai, mutta mikä se toive mahtaa olla.

”Voisitko sinä joikhata sen Barbra Streisandin Memoryn?”

Kului parikymmentä vuotta, ja Erkki Liikasella oli konsertti Saariselällä. Myös Liikasen vaimo Anne tuli sinne ystävättärensä kanssa ja kertoi paikallisessa taksissa tälle, kuinka Erkki oli aikoinaan laulanut Memorya Lapin pojalle.

Erkki ja Anne Liikanen

Erkki ja Anne Liikasen pitkän avioliiton salaisuus on huumori. © TOMMI TUOMI / OTAVAMEDIA

Taksikuski katsoi heitä hetken etupeilistä ja sanoi.

”Minä olen muuten se Mökö.”

Infarkti pysäytti

Erkki Liikanen esiintyy vieläkin, mutta pitkille keikoille hän ei enää lähde. Kolme vuotta sitten syyskuussa saatu sydäninfarkti muistutti elämän rajallisuudesta.

Aamuyöllä 4. syyskuuta Erkki Liikanen heräsi ilkeään rintakipuun.

”Paina nyt vain kaasua. Sattuu niin helvetisti”, Liikanen ähkäisi vaimolleen Annelle, joka kyyditsi hänet sairaalaan.

Sairaalassa Anne Liikanen kertoi sairaanhoitajalle, että Erkin sydänkohtaus tuli yllätyksenä, sillä hän oli pikemminkin odottanut sitä itselleen, koska on vuosikausia kärsinyt rytmihäiriöistä.

Sairaanhoitaja laski käden Annen olkapäälle ja sanoi:

”Pitkien liittojen salaisuus on se, että niissä jaetaan kaikki asiat.”

Ensi tammikuussa Liikaset ovat olleet avioliitossa 54 vuotta. Suhde alkoi Vihdistä Vihtijärven lavalta, jonne Anne oli mennyt tanssimaan. Häntä haki tanssimaan luokkatoveri joka kysyi, että oletkos tullut tänne tuon rumpalin, Liikasen Erkin vuoksi, kuten kaikki muutkin tytöt.

Anne ei ollut koskaan kuullutkaan Erkki Liikasesta. Sitten hän vilkaisi rumpalia ja ajatteli, että onpas leuhkan näköinen. Tuollaisen kanssa hän ei kyllä ryhtyisi mihinkään.

Mutta kuinkas kävikään? Erkki haki soittotauolla Annea tanssimaan.

”Erkin ote oli niin ihana, että tehtiin treffit seuraavalle päivälle. Sen jälkeen nähtiin joka päivä.”

Pariskunta muutti Forssaan. Sieltä Erkin oli helppo lähteä keikoille, ja Anne sai töitä lastentarhanopettajana.

Lapsia syntyi kaksi, Annukka 1965 ja Janne 1970. Lapset asuvat perheineen Kirkkonummella.

”Meillä on viisi ihanaa lastenlasta. Usein käymme Kirkkonummella tuuraamassa heidän vanhempiaan”, Erkki ja Anne kertovat.

Erkki ja Anne Liikanen

Liikaset asuivat pitkään Forssassa, jossa syntyivät lapset Annukka ja Janne. © MAURI HELENIUS / OM-ARKISTO

Kiitos vatsalle

Erkki Liikanen on säilynyt yhdeltä muusikkoja vaivaavalta sairaudelta, alkoholismilta.

”Olen haudannut 24 soittokaveriani, jotka ovat tavalla tai toisella kuolleet viinaan. Se on surullista.”

Liikanen kiittää vatsaansa siitä, ettei hänestä tullut juoppoa.

”Vatsahapot ovat säästäneet minut täydellisesti alkoholismilta. Olen kärsinyt happovaivoista jo kahdeksanvuotiaasta saakka. Vatsani ei siedä viinaa.”

Vatsahapot tosin poreilivat henkilökohtaisen konkurssin aikana niin, että Liikanen sai vatsahaavan, joka jouduttiin leikkaamaan.

”Sitten päätin, että toista vatsahaavaa en enää ota vastaan. Kaikki alkoi mennä paremmin, kun nousin konkurssin jälkeen ensimmäistä kertaa esiintymislavalle ja huomasin, etteivät ihmiset välittäneet, olinko tehnyt konkurssin vai en. Itseäni se vain hävetti aluksi aivan kamalasti.”

Elämä on helpompaa, jos sen ottaa hieman kevyemmin. Liikasella on siihen hyvät edellytykset, sillä hän tulee karjalaisesta, puheliaasta suvusta, jossa juteltiin arkipäiväisistäkin asioista pieni pilke silmäkulmassa. Erkki Liikanen kuunteli usein mummonsa ja tämän veljen Heikin keskustelua.

”Kuule Heikki, tykkäät sie mustikkapiiraasta?”

”Totta kai”, vastasi Heikki.

”No tuossa on muki, mene poimimaan. Minä leivon sillä aikaa taikinan.”

Erkki Liikasen elämäkerta Veijari ja herrasmies ilmestyi lokakuussa. Sen ovat kirjoittaneet Heikki Haapavaara ja Jukka Saastamoinen.

X