Seuran kolumnisti Mari Pantsar edistää ilmastonmuutoksen torjuntaa: ”Nuoret ovat parasta, mitä tälle ilmastoliikkeelle on tapahtunut”
Sitran johtaja ja Seuran uusi kolumnisti Mari Pantsar ei enää tuhlaa aikaansa yrittämällä kääntää ilmastokriisiä vähättelevien päitä. Sille ei ole enää aikaa – nyt tarvitaan tekoja, pieniä ja suuria.
”Jokaisen meistä on jonain päivänä vastattava kysymykseen: Mitä tein planeettamme suojelemiseksi silloin, kun meillä vielä oli aikaa”, Mari Pantsar kysyy Twitterissä.
Marraskuussa 2019 Venetsiassa vesi nousee 1,87 metriin. Tulva on pahin 50 vuoteen. 80 prosenttia kaupungista on joutunut veden varaan, tilannetta kuvaillaan ”apokalyptiseksi hävitykseksi”. Venetsiaan julistetaan hätätila.
Samaan aikaan Australiassa roihuavat maastopalot. Videolla australiaisnainen riisuu paitansa, ja pelastaa sen avulla liekkien seasta itkuisen, verta vuotavan koalan – jopa satojen koalojen uskotaan kuolleen. Katastrofaalisen vaarallisiksi nimetyt, miljoona hehtaaria maata polttaneet palot ovat vieneet myös ihmishenkiä.
Suomen itsenäisyyden juhlarahaston Sitran johtaja Mari Pantsar, 50, istuu vakavana Helsingin Ruoholahdessa kokouspöydän takana. Hän tietää, etteivät nämäkään tuoreet uutiset havahduta meitä kaikkia näkemään, miten vakavasta, maailmanlaajuisesta ongelmasta on kyse.
Venäjän ikirouta sulaa. Eurooppaa koettelevat hurjat helleaallot.
Bahaman saari oli vaarassa tuhoutua hirmumyrskyssä. Lista on pitkä.
”Mutta Suomi elää vielä lintukodossa. Ilmastonmuutoksen pahimmat vaikutukset eivät ole iskeneet tänne massiivisesti – vielä”, Pantsar toteaa.
Euroopan parlamentti julisti ilmastohätätilan Eurooppaan ja koko maailmaan. Ilmastohätätila on Pantsarin mukaan todellinen.
”Luulen, että ihmiset eivät ymmärrä, minkä kanssa nyt leikitään. Mutta kuinka monta kertaa ihminen voi kääntää kasvonsa ja ajatella, ettei tämä minua koske”, Pantsar kysyy.
”Se on vain fakta, että ihminen uskoo vasta, kun sen itse kokee.”
Mari Pantsar on nuoresta asti ollut luonnon puolella
Pienestä pitäen Mari Pantsar oli sitä mieltä, että isona hänestä tulee eläinlääkäri.
Matematiikka, kemia, luonnontieteet ja ympäristö ovat aina olleet luonnossa viihtyvän Pantsarin sydäntä lähellä. Lukioikäisenä haaveet kuitenkin muuttuivat.
”Olin kaksi viikkoa eläinlääkärissä harjoittelussa, kun eräs kissa piti lopettaa. Se oli kova paikka. Sen jälkeen koiralta leikattiin perna, ja pyörryin kesken leikkauksen. Siinä vaiheessa totesin, että ehkäpä minun pitäisi tehdä jotain muuta työkseni.”
Herätys ympäristöasioihin iski toden teolla yliopiston jälkeen. Nykyisessä työssään Pantsar luotsaa Hiilineutraali kiertotalous -teemaa, jonka tarkoituksena on viitoittaa Suomen tietä kohti ekologisesti kestävämpää ja kilpailukykyisempää yhteiskuntaa.
Eli mitä se käytännössä tarkoittaa, näin kansankielellä?
”Työssäni yritän edistää sitä, että Suomi kehittäisi ratkaisuja ilmastonmuutoksen torjuntaan sekä kiertotalouteen. Ennen kaikkea haluaisimme kirittää Suomen ja EU:n ilmastopolitiikan kunnianhimon tasoa. Enemmän voisi tehdä, kuin mitä tänä päivänä tehdään.”
Pantsar muistuttaa, että Suomella on kuitenkin yksi kunnianhimoisimmista hallitusohjelmista ilmastonmuutokseen liittyen.
”Mutta hallituksen toimenpiteet ovat olleet aivan liian verkkaisia. Suomi on luvannut Pariisin ilmastosopimuksessa, että teemme oman osamme, ettei ilmasto lämpenisi yli 1,5 astetta maailmanlaajuisesti. Emme vielä ole linjassa niiden lupausten kanssa.”
Mari Pantsar muistuttaa, että jos ilmasto lämpenee yli 1,5 astetta, vaikutukset voivat olla katastrofaalisia.
Jos lämpeneminen halutaan pitää alle 1,5 asteessa, voi ilmakehään päästää maailmanlaajuisesti enää alle 400 gigatonnia hiilidioksidia.
”Meidän pitäisi vähentää päästöjä maailmanlaajuisesti 7,6 prosenttia vuodessa, mutta päästöt vain kasvavat. Suunta on täysin väärä.”
Muutos vaatii rahaa
Ilmastonmuutoksen torjuminen edellyttää muun muassa sitä, että Suomessakin luovuttaisiin fossiilisten polttoaineiden käyttämisestä mitä pikimmiten.
Vähäpäästöiseen yhteiskuntaan pääseminen vaatii Mari Pantsarin mukaan isoja investointeja, ”todella suurien rahasummien liikuttelua”.
Päästöille pitäisi Pantsarin mielestä laittaa selvästi nykyistä kovempi hinta. Sitra tekikin hallitusohjelmaan ehdotuksen kestävän kehityksen verosiirtymästä: toisin sanoen päästöjä ja ympäristöhaittoja verotettaisiin enemmän, jotta niitä myös tulisi vähemmän.
Korvissa soivat vastalauseet: ”Enhän minä pärjää ilman autoa! Kyllä punainen liha kuuluu ruokapöytään! Mitä ilmastohysteriaa!”
Ilmastopolitiikan suurimpia haasteita Pantsarin mukaan onkin se, että ihmiset kokevat joutuvansa luopumaan liian paljosta tai kärsimään kohtuuttomasti.
”Sen takia tarvitsisimme kompensaatioita”, Pantsar toteaa.
Korvissa soivat vastalauseet: ”Enhän minä pärjää ilman autoa! Kyllä punainen liha kuuluu ruokapöytään! Mitä ilmastohysteriaa!”
”Esimerkiksi maalla asuville tai todella vähävaraisille ihmisille, jotka joutuisivat kärsimään muutoksista kohtuuttomasti, voisi tarjota vaikkapa kertasummana tietyn määrän rahaa tilille. Tavallaan tehtäisiin tulonsiirtoja.”
Ilmastokeskustelu on myös monella tapaa poliittista. Pantsar muistuttaa, että meidän tulisi vaatia poliitikoilta kunnianhimoisempia toimia. Hän kuitenkin tietää, että ilmastoaiheeseen on vaikea tarttua.
”Ammattipoliitikot haluavat tulla valituiksi taas neljän vuoden päästä uudestaan – ja tästä syystä he eivät halua tehdä sellaisia lupauksia, joista kansa ei tykkää. Luxemburgin pääministeri Jean-Claude Juncker sanoi hyvin vuosia takaperin: ’Kaikki tietävät, mitä pitäisi tehdä, mutta kukaan ei tiedä, miten tulla valituksi sen jälkeen.’”
Ilmastonmuutos hölynpölyä?
Neljä asiaa, jotka jokaisen on hyvä tietää #ilmastokriisi’stä:
1. Ilmasto lämpenee
2. Syy on ihmisten
3. Tilanne on huono
4. Voimme korjata tilanteen
Näin Mari Pantsar kirjoitti Twitterissä.
Miten hän oikein suhtautuu ihmisiin, jotka ovat sitä mieltä, että ilmastonmuutos on hölynpölyä?
”Ennen jaksoin perustella ja keskustella heidän kanssaan hyvinkin paljon, mutta en enää. Nyt näen, että näillä toimenpiteillä on niin kiire, ettei sellaiseen kannata käyttää aikaa.”
Pantsarin mukaan tiede puhuu puolestaan: ihmisten aiheuttama ilmastonmuutos on aukottomasti, tieteellisesti todistettu.
”Se olisi sama, että keskustelisimme tänä päivänä siitä, että onko maapallo muodoltaan pannukakku vai pyöreä”, hän huokaa.
”Ihmiset sanovat monesti, että ilmasto on ennenkin lämmennyt ja maapallo on kohdannut erilaisia syklejä. Mutta ilmastotieteen mukaan maapallon pitäisi mennä normaalilla syklillä kohti jääkautta – ja nythän ilmasto vain lämpenee.”
Pantsar kutsuu ilmastonmuutoksen kieltäjiä ”ilmastodenialisteiksi”.
”Onneksi heitä ei ole enää niin paljon kuin ennen – mutta nyt he ovat kääntyneet sanomaan ’Ei minun toiminnallani ole mitään vaikutusta’ tai ’Ei Suomen toiminnalla ole mitään vaikutusta’”.
Mari Pantsar myöntää, että hetkittäin hänellekin iskee epätoivo.
”Välillä tulee sellainen olo, ettei tästä tule mitään, nyt heitän hanskat tiskiin tai radikalisoidun ja huudan: ’Ettekö te huomaa!’ – mutta se menee onneksi viidessä minuutissa ohi. Ja sitten jatkan työtäni.”
Eikä Mari Pantsar ole menettänyt uskoaan: nuorissa on tulevaisuus.
”Sanon usein, että nuoret ovat parasta, mitä tälle ilmastoliikkeelle on tapahtunut pitkään, pitkään aikaan.”
”Jos minulta kysytään, osaan luetella gigatonnit, hiilibudjetit, päästövähennyskuilut ja Pariisin sopimuksen artiklat – mutta eivät ne kosketa tavallisia ihmisiä. Olenkin todella iloinen siitä, että nuoret ovat aktiivisia ja tehneet aiheen ymmärrettäväksi.”
Mari Pantsar puhuu päivittäin eri tilaisuuksissa ilmastonmuutoksen torjumisesta. ”Aluksi aina kerron, miten vakava tilanne on, mutta lopuksi yritän luoda toivoa – tämä on meidän omissa käsissämme.” Jonne Räsänen
Pienet, fiksut ilmastoteot
Mitä minä pieni ihminen voisin oikeasti tehdä ilmaston hyväksi?
Suomalaisten pitäisi muuttaa omia syömis-, liikkumis- ja asumistapojaan sekä kulutustaan ilmastoviisaammaksi.
”Suomessa 70 prosenttia kasvihuonepäästöistämme syntyy siitä, millaisia valintoja kansalaiset tekevät. Se on todella iso määrä.”
Mari Pantsar muistuttaa, että pienetkin teot omassa arjessa ovat tärkeitä. Jos pelkkä ilmastonmuutoksen torjunta ei motivoi, ehkäpä oma kukkaro tai terveys motivoisivat.
”Esimerkiksi jos pyöräilet enemmän kuin mitä istut autossa, parannat kuntoa ja säästät rahaa. Lisäksi se vähentää päästöjä. Tai jos syöt vähemmän punaista lihaa kuin tavallisesti, terveytesi hyötyy – ja päästötkin vähenevät.”
Pantsar on itse luopunut autosta. Aviomiehellä on käytössä hybridiauto, jota ladataan vihreällä sähköllä.
”En juuri osta mitään uutta. Lihaa syön todella harvoin.”
Pantsar uskoo siihen, että ihminen voi eniten vaikuttaa näyttämällä hyvää esimerkkiä.
”Paras tapa vaikuttaa on kertoa, mitä itse tekee: se saa muut miettimään: olisiko tässä jotain minulle.”
Myös lentämisen Pantsar on vähentänyt minimiin. Lentämisestä tulee huono omatunto, mutta se ei hänen mukaansa tarkoita, etteikö voisi enää koskaan lähteä esimerkiksi lomamatkalle.
”Mielestäni sekään ei ole ratkaisu, että lopettaa kaiken elämisen. Mutta itse en ainakaan koe, että elämäni olisi kärvistelyä, vaikka teen ilmastoviisaita asioita.”
Tienhaarassa
Mari Pantsar aloittaa Seuran kolumnistina 2020 vuoden alussa. Hän aikoo nostaa esiin etenkin ympäristöaiheita.
”Haluan myös kirjoittaa siitä, miten ihminen voi vaikuttaa siihen, että meillä olisi hyvä maapallo vielä tämän päivän lapsille ja tuleville lapsille – millaisen maailman haluamme jättää heille.”
Aihe koskettaa myös läheltä. Mari Pantsarin ensimmäinen lapsenlapsi on juuri syntynyt. Tytär synnytti terveen poikavauvan lokakuussa.
15 vuotta sitten Mari oli vähällä menettää tämän kaiken. Koko perhe oli kuolla.
Tienhaarassa – Johtajuus ilmastonmuutoksen aikakaudella -kirjan prologissa Mari Pantsar kirjoittaa, että hänen oikeassa nilkassaan on tatuointi, jossa lukee thaiksi Tsunami 26.12.2004.
Perheen lomamatka muuttui hetkessä selviytymistaisteluksi, kun luonto näytti mahtinsa. He kuitenkin selvisivät.
Tämän enempää Pantsar ei kuitenkaan puhu aiheesta.
”Tämä siksi, että monet menettivät kauhean paljon enemmän kuin me. 230 000 menetti henkensä. Me vain näimme kuolleita ihmisiä”, Pantsar kirjoittaa kirjassa.
Tatuointi myös muistuttaa siitä, kuinka etuoikeutettuja olemme.