Omansa alansa löytänyt Shirly Karvinen nauttii juontotöistään: ”Haluan tulevaisuudessakin tehdä töitä omalla persoonallani”
Shirly Karvinen on vasta parin viimeksi kuluneen vuoden aikana hyväksynyt itsensä virheineen.
Ulkonäöllä on Shirly Karviselle merkitystä. ”Onnellisuus ei kuitenkaan tule ulkonäköä muokkaamalla, vaan sillä, että hyväksyn ja pidän siitä, miltä näytän hyvine ja huonoine puolineni.”
Onnellisimmat hetket lapsuudessa liittyivät luontoon. Asuimme kouluikääni saakka Afrikassa, missä näin apinoita ja käärmeitä. Kun aurinko paistoi, kotimme seinä oli täynnä sammakoita. Keräsin luonnosta kilpikonnia lemmikeiksi, joskus niitä oli neljäkin yhtä aikaa takapihan akvaariossa. Leppäkertuille tein hiekasta, kivistä ja lehdistä laatikkoon oman eliömaailman.
Elin tietynlaisessa kuplassa. Asuinyhteisö koostui eri maista tulleista perheistä. Kavereita oli muutama, mutta vietin paljon aikaa yksin. Ainoana lapsena opin viihdyttämään itseäni. Nyt aikuisenakin tarvitsen yksinoloa ja mahdollisuutta uppoutua omaan maailmaani.
Kävimme lomilla Suomessa, mutta silti oli sokki palata tänne kokonaan koulun alkaessa. Täällä oli kylmä, erilainen luonto ja erilaiset ihmiset. Isältä olin kuullut suomea, mutta se oli silti minulle outo kieli. Afrikassa yhteisössämme puhuttiin pääasiassa englantia.
”Minusta tuli koulukiusattu”
Olin arka, ujo ja erilainen, koska äitini on kiinalainen ja isäni suomalainen. Minusta tuli koulukiusattu. Niinä vuosina en etsinyt onnen aiheita, vaan keskityin asioiden ja tunteiden pakoiluun. Ajattelin, että jos en puhu kiusaamisesta tai edes ajattele asiaa, sitä ei ole olemassa. Häpesin, koska kuvittelin olevani itse syypää kiusaamiseen.
Onnea oli se, että minulla oli kuitenkin muutama ystävä.
Kiusaaminen jatkui yläasteen loppuun. Lukiossa sain uuden alun, sillä kiusaajat jatkoivat toisiin kouluihin. Jotkut heistä lähettivät viestejä, kun voitin Miss Suomi -kilpailun, mutta en ole kokenut tarvetta vastata.
Lukion ja välivuoden jälkeen olin maailman onnellisin tyttö, kun pääsin opiskelemaan liiketaloutta ammattikorkeakouluun Helsinkiin. Olin käynyt kaupungissa vain kerran, luokkaretkellä kuudennella luokalla, mutta jostain syytä tunsin onnen odottavan minua juuri siellä.
Tuntui mahtavalta kävellä kaupungin katuja ja miettiä, että nyt voin aloittaa elämän omana itsenäni. Uskaltaa olla minä.
”Minusta tulee Miss Suomi”
Olin vaihto-oppilaana Pekingissä ja sen jälkeen työharjoittelussa Suomen suurlähetystössä Washingtonissa, sillä alun perin ajattelin tähtääväni diplomaattiuralle.
Se oli kuitenkin enemmän sitä, mitä minulta odotettiin kuin se, mitä itse halusin.
Miss Suomi -kisaan osallistumista mietin muutaman vuoden. Vuonna 2016 tunsin olevani sopivan ikäinen. Olin myös juuri eronnut parisuhteesta ja oivaltanut, ettei tradenomikoulutus sittenkään ole minulle oikea suunta.
Päästyäni kisaan mukaan, karsinnasta jatkoon ja lopulta finaalikymmenikköön en osannut kuvitella muuta vaihtoehtoa kuin voiton. Minulla oli siitä vahva tunne koko kiertueen ajan. Kruunajaisia edeltävänä iltana iski karu todellisuus ja romahdin totaalisesti. Itkin hysteerisenä ja mietin, että entä jos en voitakaan.
Kruunajaispäivän aamuna olo oli levollinen. Harjoituksissa katsoin kruunajaistuolia ja ajattelin, että tuohon illalla istun. Valokuvaaja Nadi Hammouda avasi minulle oven tuomariston haastatteluun. Katsoin häntä silmiin ja sanoin, että minusta tulee Miss Suomi.
Olin voitosta äärimmäisen onnellinen. Miss Suomi -kisa on paljon muutakin kuin kauneuskilpailu enkä tavoitellutkaan ulkonäöllä työskentelyä, esimerkiksi mallin uraa. Voitto oli minulle hyödyllinen työkalu tulevaisuuden rakentamiseen. Se antoi kontakteja ja mahdollisuuksia, väylän työllistää itseni.
Työ tuo onnen arkeen
Radiojuontajan työ oli käynyt mielessäni nuoruudessa, mutta kasvatukseni vuoksi akateeminen koulutus tuntui ainoalta mahdollisuudelta. En vielä silloin osannut ajatella laatikon ulkopuolelta. Missivuoden jälkeen kerroin facebookissa, että olen kiinnostunut mistä tahansa juontotyöstä.
Pääsin kesätöihin radio SuomiRockiin ja syksyllä 2017 minulle tarjottiin sieltä vakituista työpaikkaa. Juonnan myös televisiossa Love Island– ja syksyllä alkavaa uutta Hitlist-ohjelmaa.
Työ tekee onnelliseksi. Olen löytänyt oman alani ja haluan tulevaisuudessakin tehdä töitä omalla persoonallani.
Jokainen kaipaa rakkautta
En ole aina rakastanut itseäni. Vasta parin viimeksi kuluneen vuoden aikana olen hyväksynyt itseni, myös virheet ja huonot puolet.
En tarvitse toista ihmistä ollakseni onnellinen, mutta uskon, että jokainen kaipaa elämäänsä rakkautta. Asun avoliitossa ja tunnen, että puolison kanssa voin kasvaa yhdessä, rakentaa elämää ja tulevaisuutta enkä vain hengailla. Se on yksi hienoimpia kokemistani tunteista.
Lapsena iloitsin vanhempien kautta saaduista kokemuksista ja asioista. Nyt olen superiloinen siitä, että olen itse päässyt siihen, missä juuri nyt haluan olla. Tunnen olevani oikealla polulla elämän kaikilla osa-alueilla ensimmäistä kertaa elämässäni.
Onni on myös kiitollisuutta siitä, etten elä tätä elämää yksin.
Rakkaat ihmiset
Isoisällä ja minulla on sama syntymäpäivä, 3. syyskuuta. Olimme todella läheisiä ja olin hänen vierellään, kun hän nukkui pois vuonna 2012. Kaipaan häntä yhä ja ehkä sen vuoksi syntymäpäivinä tunnen onnen lisäksi haikeutta.
Vietin viimeksi syntymäpäivän yksin, koska olin televisio-ohjelman kuvauksissa Espanjassa. Olo oli alakuloinen. Kun seuraavana päivänä lensin Suomeen, halusin vain olla kotona. Avomieheni ja ystäväni olivat kuitenkin järjestäneet yllätyssyntymäpäivät sushiravintolaan. Sain ihania lahjoja ja ystävieni kirjoittaman kirjeen, jossa kerrottiin muun muassa ystävyydestä.
Olin mykistynyt. Kukaan ei ollut koskaan aiemmin tehnyt mitään yhtä ihanaa minulle.
Olen onnellinen siitä, minkälaisia ihmisiä minulla on elämässäni.
Shirly Karvisen mekko In Wear, kengät Red Shoe.