Sibeliuksen jälkeläinen: Maailma ei tiedä, miten sympaattinen isopappa oli

Kaarina Teppo muistaa isopappansa Jean Sibeliuksen lapsirakkaana miehenä ja suurena luonnonystävänä.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Kaarina Teppo vieraili lapsena usein Ainolassa. Tytär Ruusamari haki viime kesänä Sibeliuksen kodista virikkeitä konserttikiertueelleen.

Kaarina Teppo muistaa isopappansa Jean Sibeliuksen lapsirakkaana miehenä ja suurena luonnonystävänä.
(Päivitetty: )
Teksti: Joel Kangas

Suuren hirsitalon kirjaston seiniin on pinttynyt kalliin sikarin tuoksu. Huoneen nurkassa olevan lepotuolin käsinojissa näkyvät kulumina Jean Sibeliuksen kädenjäljet. Talon maineikas historia taiteilijan kotina saa vuosittain kymmenet tuhannet ihmiset ympäri maailmaa matkaamaan Ainolaan Järvenpäähän.

Forssassa asuva Sibeliuksen tyttärentyttären tytär Kaarina Teppo, 73, kävi viime kesänä Ainolassa pianistityttärensä Ruusamari Tepon, 43, kanssa.

Tytär oli Suomessa vuosittaisella vierailullaan nykyisestä kotimaastaan Yhdysvalloista. Ruusamari sekä Sibeliusta paljon esittänyt sellisti Jussi Makkonen hakivat virikkeitä konserttikiertueelle, jonka he toteuttavat tänä keväänä Yhdysvalloissa. Konserttisarjan pontimena toimi vuonna 1865 syntyneen säveltäjämestarin 150 -vuotisjuhlavuosi.

Vuonna 1971 syntynyt Ruusamari ei ehtinyt tavata säveltäjäneroa, mutta Kaarina oli 16-vuotias isopappansa kuollessa. Millainen Jean Sibelius oli lapsen silmin katsottuna?

Maine pysyi piilossa

”Muistan lapsuudestani kuinka isopappa tuprutteli kirjastossa muhkeita sikareita. Esineet ja huonekalut olivat talossa hienossa järjestyksessä, tip top”, Kaarina aloittaa ja istahtaa kirjaston nurkassa olevaan nojatuoliin.

Kaarinan lapsuudenkodissa isopapan maine pysyi hyvin piilossa. Vasta ala-asteelle mentyään Kaarina kuuli koulukavereiltaan Sibeliuksen olevan suuri säveltäjänero.

Kunnolla isopapan musiikilliset saavutukset avautuivat hänelle vasta aikuisiässä. Nykyään Kaarinan kirjahyllystä löytyykin elämänkertojen lisäksi kahdeksan mapillista Sibelius-aiheisia lehtijuttuja.

Kaarinan lapsuudenkoti sijaitsi vain kilometrin päässä isopapan kodista, joten nykyään Sibeliusten kotimuseona toimiva Ainola tuli tutuksi hänelle jo lapsena. Taloon ei isopapan elinaikana vedetty vesijohtojärjestelmää, koska hän ei halunnut häiriötekijöitä taiteelliselle luomiselleen.

Kaarinan isopapan oikea nimi oli Johan Christian Julius Sibelius, mutta perhepiirissä häntä kutsuttiin Janneksi. Vuonna 1886 Sibelius otti taiteilijanimekseen Jeanin. Nimi oli haaksirikossa merimiehenä kuolleen Johan-sedän käyntikorteissa, joita kulkeutui käyttämätön pino sukulaisille Suomeen. Nuori säveltäjä sai ne ja otti samalla niiden myötä uuden taiteilijanimen. Käyntikortteihin saattaa törmätä suomalaisissa antikvariaateissa edelleen.

”Täällä Ainolassa käydessämme vietimme paljon aikaa sikarintuoksuisessa kirjastossa takkatulen lämmössä. Muistan ihmetelleeni lapsena, kuinka Janne usein radiota kuunnellessamme aavisteli etukäteen ajankohdat, jolloin siellä soitettiin sinfonioita”, Kaarina kertoo.

Sammalta rasiassa

Kaarina oli yksi perheen viidestä lapsesta ja hänet nimettiin Sibeliusten vanhimman tyttären mukaan Eva Kaarinaksi. Säveltäjämestarin vanhin tytär Eva oli Kaarinan isoäiti, ja hän toimi perheen tiedottajana vanhempiensa ikääntyessä. Sibeliuksille syntyi yhteensä kuusi tytärtä, joista kolmanneksi vanhin Kirsti kuoli lavantautiin kaksivuotiaana. Oman lapsen kuolema oli lapsia rakastavan Sibeliuksen elämän suurimpia tragedioita.

”Janne piti hyvin paljon lapsista. Koska olin lapsena ujo, en muista olleeni isopapan sylissä toisin kuin monet muut lapset”, Kaarina harmittelee ja uppoutuu mietteisiinsä.

Sibeliuksen suurimpia innoittajia musiikissaan olivat luonto ja Kalevala. Luonnon inspiroivasta vaikutuksesta kertovat useiden sävellysten nimet. Sibelius haltioitui luonnosta jopa niin paljon, että kantoi taskussaan sammalta tulitikkurasiassa. Sitä hän nuuhkaisi aina välillä, kun hänen piti päästä metsän tunnelmaan, kuulla tuulen humina ja lintujen laulu.

”Isopappa rakasti luontoa ja eläimiä, etenkin kurjet ja joutsenet sekä niiden majesteettinen laulu olivat hänen mieleensä. Maailma ei tiedä, miten sympaattinen ja ystävällinen persoona isopappa oli.”

Sibelius menetti isänsä lavantautiin ollessaan alle kolmivuotias. Sikarintuoksu jäi säveltäjän lapsuudesta yhdeksi harvoista muistikuvista varhain kuolleesta isästä. Myöhemmällä iällä Sibeliuksen omakohtainen kiinnostus laatusikareita ja arvojuomia kohtaan tuli hyvin tunnetuksi.

Edes kieltolaki vuosien 1919 ja 1932 välillä ei ollut Sibeliuksen arvojuomien käytön esteenä. Ainoastaan laatujen määrästä säveltäjä joutui tinkimään. Sibeliuksella ei ollut hankaluuksia löytää reseptin kirjoittajia apteekkien tarjoamille viskeille ja viineille.

”Kuten Akseli Gallen-Kallelan taulu Symposion osoittaa, osasi Sibelius taiteilijaystäviensä Gallen-Kallelan, Merikannon ja Kajanuksen tavoin myös humputella.”

Kurkkusyöpä ja sitä seurannut leikkaus pysäytti Sibeliuksen sikareiden ja alkoholin kulutuksen lähes seitsemäksi vuodeksi vuosina 1908–1915. Nautintoaineiden kulutus jatkui kuitenkin vuoden 1915 jälkeen. Sibeliuksen maailmanmaineen myötä hänelle sateli postin välityksellä sikarilaatikoita ympäri maailmaa. Niitä lähetettiin niin paljon, että säveltäjän kuoleman jälkeen Ainolaan jäi valtava sikarivarasto.

Kauniit hautajaiset

Syyskuun 18. päivä 1957 – vain kaksi päivää ennen kuolemaansa – Sibelius todisti aamulenkiltä palatessaan matalalla lentävän kurkiauran lentoa. Yksi kurki erkani muusta joukosta lentääkseen kohti säveltäjämaestroa, minkä jälkeen se teki kunniakierroksen Ainolan yli.

”Siinä ne tulevat, minun nuoruuteni linnut!” kerrotaan Sibeliuksen ihastelleen tapausta.

Aino-vaimon lisäksi Sibeliuksen tyttäristä Eva ja Katariina, lempinimeltään Kai, ehtivät paikalle säveltäjämestarin kuolinvuoteen äärelle. Äkillisen aivoverenvuodon uuvuttama 91-vuotias Sibelius kuiskasi viimeisinä sanoinaan tytärtensä nimet: ”Eva ja Kai”.

”Olin 16-vuotias kun isopappa kuoli. Muistan, että vainajana hän näytti ihmeellisen kauniilta. Hautajaiset olivat muutenkin kaunis tilaisuus, jossa Sibeliuksen musiikki soi upeasti. Joka paikka oli täynnä kynttilöitä ja tuoksuvia kukkia.”

Sibeliuksen kuolema huomioitiin näyttävästi ympäri maailmaa. Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokous vietti säveltäjän kunniaksi hiljaisen hetken. Yleiskokouksen puheenjohtaja Sir Leslie Munro lausui Sibeliuksen muistoksi seuraavat sanat:

”Sibelius kuului koko maailmalle. Musiikillaan hän rikastutti koko ihmissuvun elämää.”

Musiikki vei

Kaarina itse kouluttautui opettajaksi ja sai Pentti-miehensä kanssa ainoan lapsensa Ruusamarin vuonna 1971. Äiti opetti jo nelivuotiaalle tyttärelleen pianoalkeet ja vei Ruusamarin viisivuotiaana musiikkiopistoon. Tämän ikäisenä myös Sibelius aloitti kotonaan ensimmäiset pianotunnit.

Kaarina ajatteli, että tyttärestäkin tulisi opettaja, joka ymmärtää kulttuuria ja musiikin maailmaa. Musiikki kuitenkin nielaisi pianon ääressä viihtyvän Ruusamarin kokonaan, sillä 14-vuotiaana tytär teki päätöksen suunnata kohti musiikkiuraa.

Siinä missä Sibelius kouluttautui aikanaan musiikin saralla Helsingissä, Berliinissä ja Wienissä, hankki Ruusamari koulutuksensa Helsingin Sibelius-lukion jälkeen Pariisissa, Prahassa, Budapestissä ja Yhdysvalloissa.

”Seikkailunhaluisena ihmisenä lähdin isoisopappani tapaan jo parikymppisenä opiskelemaan ulkomaille”, Ruusamari kertoo.

Nuoren Ruusamarin elämää ohjasi vahvasti kutsumus musiikkkiin. Suurena inspiraation lähteenä hänellä toimivat isoisopapan musiikilliset saavutukset. Asuinpaikkakunnat valikoituivat pianotaiteellisin perustein.

”Budapestin Liszt-Akatemian jälkeen minun oli pitkään tarkoitus muuttaa Moskovaan. Kuitenkin halu päästä kuuluisan venäläisen opettajan Vladimir Viardon ohjattavaksi käänsi suuntani Texasiin Yhdysvaltoihin.”

Ruusamari asuu nykyään Texasin osavaltiossa Dentonin kaupungissa ja työstää väitöskirjaa Pohjois-Texasin yliopistossa. Tohtoriopintojen aiheeksi valikoitui Sibeliuksen tapa kirjoittaa pianomusiikkia.

”On ollut hieno huomata kuinka Yhdysvalloissa arvostetaan sukulaisuussuhdettani Sibeliukseen. Olen kokenut sen olevan suuri lahja.”

Ruusamari on asunut Yhdysvalloissa 14 vuotta, mutta hän viettää vuosittain kesälomansa Suomessa. Suomalainen luonto on Sibeliuksen tapaan tärkeä myös hänelle.

”Huolimatta siitä, että elämä jenkeissä onkin ihanaa, sijaitsee sielunmaisemani edelleen suomalaisessa luonnossa ja järviveden liplatuksessa. En pärjäisi ilman Pyhäjärven rannalla Tammelassa sijaitsevaa kesämökkiämme.”

 

Lähteet: Erik Tawaststjerna, Jean Sibelius, Otava 1978. www.sibelius.fi

X