Sinikukka Saari valaisee Venäjän näkymiä: ”Kaipuu suurvalta-asemaan tulee olemaan läsnä – Samalla hyväksytään, että voimakeinojakin voidaan käyttää”
Sinikukka Saari näki omin silmin Neuvostoliiton arkea, myöhemmin kansainvälinen politiikka vei mennessään. Nyt Saari toimii tutkijana Ulkopoliittisen instituutissa ja neuvoo päättäjiä.
Ulkopoliittisen instituutin Sinikukka Saari tuntee Venäjän hyvin. Hän tutkii Venäjän ulkopolitiikkaa ja on myös asunut alueella.
On vaikea kuvitella tilannetta, jossa suomalaisen tavaratalon osasto olisi täynnä patsaita Sauli Niinistöstä. Neuvostoliitossa johtajien arvostus oli kuitenkin hyvin erilaista.
”Kävimme joskus luokkaretkellä Neuvostoliitossa, mikä oli hyvin erilainen paikka. Se oli aikaa, jolloin tavaratalossa oli osasto täynnä Leninin patsaita. Yllättävän eksoottista”, Venäjän ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan erikoistunut tutkija Sinikukka Saari Ulkopoliittisesta instituutista muistelee.
Hän opiskeli Novgorodin yliopistossa silloin, kun ruplan hinta romahti vuonna 1998. Alkoi venäläisiä ravisuttanut kriisi.
”Muistan, kuinka huonetoverini venäläinen isoäiti oli juuri käymässä kylässä. Hän mietti, miten pääsee takaisin kotiin, kun rahasta tuli yhtäkkiä täysin arvotonta. Näin yksilötasolla, mitä asiat käytännössä tarkoittivat tavallisten venäläisten näkökulmasta”, Sinikukka Saari toteaa.
Neuvostoliiton romahtaminen hämmästytti
Venäjä on ollut osa Sinikukka Saaren elämää jo peruskoulusta lähtien. Venäjän kielestä tuli hänen ensimmäinen pitkä kielensä kolmannella luokalla. Opiskelijavaihtoja järjestettiin – Moskovasta saapui opiskelijoita pariksi viikoksi Suomeen, Helsingin Itäkeskuksen koulusta vierailtiin Neuvostoliitossa.
”Arkea näki opiskeluvaihtojen kautta. Neuvostoliitto alkoi natista liitoksistaan ja hajosi, kun olin nuori. Se on ollut omalle sukupolvelle hämmästyttävä asia, varsinkin kun oli ollut tiettyä tarttumapintaa Neuvostoliittoon ja venäläisiin.”
Hän muistaa, kuinka moskovalaisen eliittikoulun pojat myivät tupakkaa kadulla ja vaihtoivat rahaa. Neuvostoliiton romahtaminen oli yksilötasolla iso myllerrys. Saaren hyvin verkostoituneet moskovalaisystävät varmasti pärjäsivät muutoksessa, mutta kaikille ei käynyt yhtä hyvin.
”Se on varmaan ollut asia, mitä olen halunnut selittää. Kun kokonainen valtiorakennelma lakkaa yhtäkkiä olemasta, kaikki olivat yhtäkkiä tyhjän päällä ja miettivät, miten asennoitua uudelleen. Lyhyessä ajassa kaikki murentui, mihin mennä opiskelemaan tai miten edetä uralla. Yrittäjähenkisyys ei välttämättä ollut Neuvostoliitossa mikään valttikortti, mutta yhtäkkiä siinä transitiotaloudessa se piti ihmisiä pinnalla”, Sinikukka Saari summaa.
Monipuolinen työhistoria useissa maissa
Kansainvälinen politiikka on kiinnostanut Sinikukka Saarta nuoresta saakka. Hän päätyi Ulkopoliittiseen instituuttiin Venäjään erikoistuneen vanhemman tutkijan Christer Pursiaisen tutkimusavustajaksi. Saari halusi pysyä alalla, joten hän päätti tehdä väitöskirjan.
Saari opiskeli kansainvälisiä suhteita, pääasiassa Venäjän ja Euroopan suhteita, London School of Economicsissa. Lontoon vuosien jälkeen hänet palkattiin tutkijaksi Ulkopoliittiseen instituuttiin. Saari on ollut töissä myös ulkoministeriössä ja Euroopan unionin alaisessa turvallisuustutkimusinstituutissa Venäjä-tutkijana.
EU:lle hän teki töitä pari vuotta. Georgian tarkkailumissiolla Saari toimi analyytikkona, tehden alueellista analyysia ja toiminnan suunnittelua.
”Se oli tärkeä kokemus, kun näin Venäjän toiselta reunalta. Aloin hahmottaa realistisemmin entisen Neuvostoliiton aluetta ja dynamiikkoja. Samaan aikaan vuonna 2014 Krim vallattiin ja Ukrainan sota alkoi. Se oli itselleni merkittävä kokemus.”
Sinikukka Saari on operoinut jossakin politiikan tekemisen ja tutkimuksen välimaastossa. Hän on pitänyt mielekkäänä neuvoa virkamiehiä ja päätöksentekijöitä siitä, miten politiikka voi olla tehokkaampaa ja vaikuttavampaa.
Saari haluaa, että hänen tutkimuskohteensa olisivat hyödyllisiä teorian lisäksi myös käytännössä. Urapolkua hän ei ole sen kummemmin suunnitellut etukäteen – elinikäinen oppiminen ja mielenkiintoiset työtehtävät ovat ajaneet eteenpäin.
Sinikukka Saari on työskennellyt Ulkopoliittisen instituutin lisäksi myös EU:ssa ja ulkoministeriössä. Hän haluaa tutkimuskohteidensa olevan hyödyllisiä sekä teoriassa että käytännössä. © Sampo Korhonen
”Eihän Neuvostoliittoa oikeasti ihailtu”
Vaikka tavalliset venäläiset saattoivat kokea neuvostoajan osin epämukavana, Neuvostoliitto on kansallinen ylpeydenaihe: vahva valtio, jota ulkoapäin kunnioitettiin.
”Osittain kyseessä on väärinymmärrys, eihän Neuvostoliittoa oikeasti lännessä ihailtu. Nuoruudessani neukkuankeudella vitsailtiin. Se oli hullunkurista ja hassua. Yhteiskunta oli niin suljettu, etteivät venäläiset tiedä, miten länsimaat todellisuudessa suhtautuivat Neuvostoliittoon. En muista, että Suomessa sitä olisi aidosti ihailtu, ainakaan loppuvaiheessa.”
Sinikukka Saari huomauttaa, että suurvaltastatus on Venäjällä merkittävä asia. Sen menettäminen oli monille venäläisille traumaattinen kokemus. Krimin valtauksen jälkeen koettiin, että kansainvälisellä tasolla Venäjän status nousee jälleen, vaikka Euroopassa suhteet kärsisivätkin.
”Se on mielestäni aika hallitseva piirre venäläisessä tavassa hahmottaa maailmaa, enkä usko sen olevan muuttumassa. Putinilainen hallinto poistuu ehkä jossain vaiheessa ja joku muu tulee tilalle, mutta todennäköisesti kaipuu suurvalta-asemaan tulee olemaan läsnä. Samalla hyväksytään, että voimakeinojakin voidaan sen pönkittämiseksi käyttää.”
Sota on Venäjällä hyväksyttyä
Sota on Sinikukka Saaren havaintojen mukaan Venäjällä yllättävän hyväksyttyä. Läheisimmät venäläiskollegat näkevät maailman hyvin samalla tavalla kuin tutkija itse, mutta moni muu väestöstä, korkeakoulutetuista ja urbaaneista pietarilaisista lähtien, hahmottavat todellisuuden hyvin eri tavalla.
Osittain se johtuu yksinkertaisten väitteiden pitkäaikaisesta toistamisesta valtion kontrolloimassa mediassa.
”Muistan, kuinka jo vuosia sitten venäläisen ystäväni mies puhui maailmanpolitiikasta, ja päätyi summaamaan kaiken syyn olevan loppujen lopuksi lännessä ja sen uhassa. Se olisi syynä kaikkiin haasteisiin ja vaikeuksiin.”
Sinikukka Saari ei ole uskonut Suomella olevan jollakin tapaa erityistä Venäjä-suhdetta. Hänen mielestään on entistä tärkeämpää nähdä Venäjä muusta kuin vain omasta näkökulmastamme.
”Pientä siivua katsomalla emme saa maan ymmärtämiseen tarvittavaa kokonaiskuvaa. Venäjän ulkopolitiikkaa voi ymmärtää vain, jos sen näkee useista näkökulmista: ukrainalaisten näkökulmasta, kiinalaisten näkökulmasta. Kun näkee miten Venäjä toimii eri maiden kanssa, saa kattavampaa osviittaa sen toimintalogiikasta.”
Sodasta ei puhuta
Sinikukka Saarella on Venäjällä ystäviä ja tuttuja, mutta sota on vaikuttanut suhteisiin monella tavalla. Hän ei enää matkusta Venäjälle tapaamaan heitä, mutta yhteyttä saatetaan pitää Telegramin ja Signalin kautta.
Sodasta ei kuitenkaan aina puhuta.
”Moni tuttuni on muuttanut pois Venäjältä ja heidän kanssaan on luonteva keskustella. Tapa, millä he näkevät ja analysoivat tilannetta, on hyvin samantyyppinen kuin meillä. En puhu paljon politiikasta sellaisten venäläisten kanssa, jotka eivät analysoi Venäjän ulkopolitiikkaa työkseen. En paasaa heille Venäjän ulkopolitiikan epäreiluudesta, vaan koetan hahmottaa, miten he kokevat sen.”
Hän pitää Venäjässä parhaana sen ihmisiä. Yli 140 miljoonaan mahtuu monenlaisia ihmisiä.
”Vaikka tietyt yhteiskunnan piirteet eivät olisi niin miellyttäviä, yksilötasolla monet venäläiset ovat todella sydämellisiä ja ihastuttavia ihmisiä. Tällä hetkellä sydämellisyys ei kuitenkaan hallitse venäjäkuvaa.”
Mihail Šiškin ei tiedä, miksi media kutsuu Vladimir Putinia vielä presidentiksi. ”Olen vuosia yrittänyt selittää, että Putin on diktaattori. Hän on uusi Hitler.” © Evgeniya Frolkova