Johanna ja Ville Rusanen jakavat sisaruksina elämän ilot ja surut – ”Korvaamaton tuki syvissä vesissä”

Johanna ja Ville Rusanen kasvoivat kanttori-isän, myös oopperalaulajana toimineen musiikkineuvos Pertti Rusasen ja sairaanhoitaja-äidin, Kaarina Rusasen huomassa Kuopiossa. Lapsuudessa kuuden vuoden ikäero oli merkittävä. Molemmilla oli enemmän yhteisiä touhuja sisaruskolmikon keskimmäisen, Marian kanssa.

Johanna Rusanen: Ville oli lapsena iloinen, mutta villi. Hän ollut ikinä paikallaan. Asuimme kerrostalossa, Keskusseurakuntatalon ylimmässä kerroksessa. Kun ulos ei päässyt, Ville ajoi polkuautolla rallia ympäri asuntoa. Hänelle myös sattui ja tapahtui kaikenlaisia haavereita.

Ville Rusanen: Olen rauhoittunut, mutta minun on edelleen vaikea vain olla. Vapaapäivinäkään en pysty makoilemaan sohvalla, vaan teen aina jotain.

Johanna: Palo esiintymiseen on ollut minussa aina. Äidin kertoman mukaan halusin jo parivuotiaana kylään lähtiessä mukaan oman käsilaukun sekä sinne peilin ja kamman. Perillä valitsin paikan aikuisten keskeltä, jotta kaikki varmasti näkivät minut asettuessani peilailemaan. Myöhemmin tykkäsin myös ohjata kaikenlaisia esityksiä. Pikkusisarukset saivat toimia näyttelijöitä. Sitten teini-iässä halusin olla rauhassa nuoremmilta sisaruksilta, mutta Ville oli koko ajan kimpussani.

Ville: Nuoren tytön jutut olivat jännittäviä. Johanna oli Michael Jacksonin fani ja seurasin ihaillen hänen musiikkimakuaan. Imin vaikutteita myös hänen ensimmäisiltä poikaystäviltään. Heiltä on peräisin edelleen jatkuva rakkauteni rap-musiikkiin.

Kuva on otettu Kuhmossa, Johannan ja Villen mummolassa. ”Äidin edes­mennyt veli Paavo tykkäsi ottaa kuvia. Hän sai meidät aina nauramaan”, kertoo Ville.

Johanna ja Ville Rusanen – Sisarukset suoraan ja mutkitellen

Johanna soitti pianoa ja huilua, mutta ilmoitti jo 7-vuotiaana ryhtyvänsä oopperalaulajaksi. Lauluopinnot alkoivat äänenmurroksen jälkeen. Julkisuuteen hän tuli voitettuaan vuonna 1995 Timo Mustakallio -laulukilpailun ja Lappeenrannan valtakunnallisen laulukilpailun puoli vuotta myöhemmin.

Villen ensimmäinen instrumentti oli sello. Varsinainen palo musiikkiin syttyi kuitenkin vasta, kun hän vaihtoi kontrabassoon lukioikäisenä. Laulu vei miehen parikymppisenä ja vuonna 2004 Ville voitti niin ikään Lappeenrannan laulukilpailut.

Johanna: Villellä oli mielettömän hyvä ääni jo lapsena eikä hän koskaan jännittänyt. Hänen haaveammattinsa olivat silti rosvo ja poliisi.

Ville: Esiinnyin jo lapsena, mutta eniten pidin kavereiden kanssa olemisesta. Soittotuntien jälkeen menin pelaamaan jalkapalloa.

Johanna: Voitettuani kilpailut olin niin naisten- kuin iltapäivälehtien kansissa, lauloin karaokea television Jyrki-ohjelmassa ja tein jazzlevyn. Olin erilainen klassisen musiikin laulaja ja aikaani edellä halutessani brändätä itseni. Se oli nuorelle hurjaa aikaa. Välillä tuntui, etten ehtinyt harjoitella tarpeeksi, mutta tehtävät tulivat silti vaikeammiksi. Minut pelasti se, että lähdin Saksaan pariksi vuodeksi ja keskityin opiskeluun sekä työn tekoon.

Ville: Ihailin Johannan menestystä, mutta samalla pyöritys julkisuudessa näytti osin ahdistavalta. Mietin, että haluanko itse samanlaista tulevaisuutta. Suurin eromme onkin se, että minä harkitsen, mutta Johanna varsinkin nuorena toimi intuitiolla ja halusi kokea kaiken.

Johanna: Lopulta valmistuimme Villen kanssa Sibelius-Akatemiasta yhtä aikaa vuonna 2008.

Ville: Kummallakin jäi viimeinen spurtti opinnoissa tekemättä töiden vuoksi. Päätimme puskea ne loppuun, kun opinnot uhkasivat vanhentua tutkintouudistuksen vuoksi.

Johanna: Se oli aika hullu vuosi, sillä viimeisten tenttien aikana olin myös viimeisilläni raskaana. Yhteisissä valmistujaisjuhlissa Aleksanteri oli syntynyt ja Ville odotti vaimonsa Riikan kanssa esikoistaan.

”Ville ei ehkä osaa heti tehdä päätöstä, mutta sen tehtyään hän pitää siitä kiinni. Minä olen mieluummin se, joka joustaa. Annan hyvin helposti periksi, koska inhoan konflikteja”, sanoo Johanna. © Tommi Tuomi/Otavamedia

Mukana myllerryksissä

Johannan ensimmäinen avioliitto päättyi vuoden vuoden 2004 loppupuolella. Vuonna 2006 hän tapasi Antti-Pekka Kartanon, jonka kanssa meni naimisiin helmikuussa 2008. Parin poika Aleksanteri, 12, syntyi kolme kuukautta myöhemmin.

Ville solmi avioliiton Riikan kanssa vuonna 2007. Heillä on kaksi lasta: Toivo, 12, ja Aarni, 10.

Ville: Riikalla oli koira, novascotiannoutaja, kun aloimme seurustella. Se yhdisti heti hänet ja Johannan, joka on aina rakastanut koiria. Sittemmin Johanna otti venäjänvinttikoiran. Hän ja Riikka alkoivat lenkkeillä yhdessä.

Johanna: Kerran houkuttelimme mukaan Villenkin, joka oli kauhuissaan siitä, että pitää kävellä tunti. Liikunta ei kiinnostanut häntä silloin lainkaan.

Ville: Olin seurustellut Riikan kanssa vuoden ja harrastimme lumilautailua. Olin päättänyt kosia häntä uuden vuoden aattona 2005, jolloin olimme Levillä Johannan ja hänen ystävänsä Lalli Savolaisen kanssa. Johanna oli ainoa, joka tiesi aikeistani. Viime hetkellä laitoin Johannalle rinteestä viestin ja kysyin, onko kosinta varmasti järkevä teko vai liian aikaista. Johanna vastasi: älä jää tuleen makaamaan. Polvistuin ja illalla juhlimme.

Johanna: Riikka ja Ville olivat todella tärkeä tuki avioeroni aikoihin. Pystyin puhumaan heille kaikesta. He olivat myös ensimmäiset, joille esittelin Antin. Jännitin jäätelökioskille sovittua kohtaamista, sillä Antti on minua 11 vuotta nuorempi ja oli seurustelun alkaessa vasta 23-vuo­tias. Ville ei arvostellut, vaan oli heti sinut asian kanssa.

Johanna, 49, Villestä: Ville on periaatteellinen. © Tommi Tuomi/Otavamedia

Laatuaikaa yhdessä

Johanna ja Ville Rusanen ovat kiertäneet kahdestaan maailmaa Sibeliuksen Kullervo-sinfonian solisteina Kullervon ja hänen sisarensa rooleissa.

Johanna: Ne ovat olleet todellista laatuaikaa yhdessä. Kävelemme paljon, sillä tykkäämme nähdä ja kokea. Olemme myös viettäneet molempien 40-vuotisjuhlat kahdestaan Kullervo-keikalla, minun Chicagossa, Villen Göteborgissa.

Ville: Tykkäämme hyvästä ruoasta. Johanna ottaa aina etukäteen selvää paikallisesta ruokakulttuurista.

Johanna: Tokiossa söimme Wagyu-härkää, japanilaista supermarmoroitua lihaa. Härkien ruokavalio on tarkkaan valittu ja ne kuuntelevat vain klassista musiikkia. Ravintolan keskellä oli grilli, jossa paistoimme itse valikoidut lihanpalat.

”Härkien ruokavalio on tarkkaan valittu ja ne kuuntelevat vain klassista musiikkia.” – Johanna Rusanen

Ville: Olen suuri Liverpool-fani. Jos matkan aikana on seuran peli, Johanna joutuu seuraamaan jalkapalloa urheilubaarissa.

Johanna: Villessäkin on kaksi puolta. Hänestä näkyy ulospäin harkitsevuus, rauhallisuus ja järjestelmällisyys, mutta laulussa kuuluu ja näyttämöllä näkyy tulisieluisuus sekä täydellinen heittäytyminen.

Johanna: Perheinä emme matkusta yhdessä. Villen perhe harrastaa aktiivilomia, minun perheeni löhöilylomia. Mieheni ja poikani uivat ja käyvät sukeltamassa, minulle riittävät ranta, drinkkibaari ja kirja. Ihanimmat perhelomat olemme viettäneet Meksikossa ja Thaimaassa.

Ville: Meidän perheen ykköskohde on ollut viime vuosina Ylläs, koska siellä voi tehdä monenlaista. Meille luonnossa liikkuminen on elämäntapa. Harrastamme vaimoni kanssa aktiivisesti maastopyöräilyä.

Ville, 43, Johannasta: Johannalla on pitkä pinna. © Tommi Tuomi/Otavamedia

Aikuisten kesken

Johanna valmistelee parhaillaan roolidebyyttiä Kansallisoopperaan Wagnerin Valkyyriaan, jonka ensi-iltaa koronapandemia on siirtänyt jo kahdesti. Ville julkaisi juuri ensimmäisen soololevynsä Polkuja – lauluja suomalaisesta luonnosta. Suurin osa hänenkin sovituista esiintymisistä on siirretty tulevaisuuteen.

Ville: Johanna on ollut aina korvaamaton tuki, kun olen kyntänyt syvissä vesissä. Häneltä kysyn neuvoa ensimmäisenä kaikissa ammatillisissa asioissa. Keväällä puhuimme paljon koronan aiheuttamasta tilanteesta ja täytimme yhdessä apurahahakemuksia.

Johanna: Tilanne on hurja ja epäoikeudenmukainen. En ymmärrä, millä periaatteella rajoituksia on tehty. Karaokeravintoloissa voi veisata, mutta oopperanäytöksiä ei saa järjestää. Kuitenkin syksyn esityksissä ja konserteissa noudatettiin hyvin tarkkoja turvatoimia.

Johanna: Olen valmistautunut Valkyyriaan kaksi vuotta. Jos en pääse laulamaan sitä yleisölle, täyttymys jää saamatta puhumattakaan taloudellisesta menetyksestä. Saamme palkan vain toteutuneista esityksistä, emme harjoittelusta.

Ville: Mutta jotain hyvääkin. Ennen koronaa olin metsässä pyöräillessäni aikalailla yksin, nyt väkimäärät ovat räjähtäneet.

Johanna: Minut vie metsään vähintään kerran päivässä isovillakoiramme Carlos.

Ville: Carlos on ihana asia, joka nykyään yhdistää meitä Johannan kanssa. Olemme sen varaperhe.

Johanna: Carlos käy Villen perheen luona fitnesslomilla, kun olen reissussa. Koska Riikka on eläinlääkäri, se saa siellä myös kaikenlaista huoltoa.

Kuvausvaatteet: Johannan vaatteet Marina Rinaldi ja korvikset Aistikas. Villen vaatteet Gasell gp pukuvuokraamo ja hattu Anjo Allee.

Lue myös: Oopperalaulaja Johanna Rusanen-Kartano: ”Linnan juhla -asussa olen savolainen riikinkukko”