Anna-lehti: Manuela Bosco löysi Tuure Kilpeläisestä hyvän vastuksen: ”Kumpikaan ei mene toisen edessä kyykkyyn eikä tallo toista oman varjonsa alle” 

Sisilialais-savolainen kuvataiteilija kohtaa Kouvolassa kasvaneen muusikon. Syntyy kahden aikuisen ja neljän lapsen uusperhe, joka täydentyi helmikuussa syntyneellä pienellä tyttärellä. Manuela Bosco ja Tuure Kilpeläinen uskovat, että he tapasivat toisensa juuri oikeaan aikaan.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Sisilialais-savolainen kuvataiteilija kohtaa Kouvolassa kasvaneen muusikon. Syntyy kahden aikuisen ja neljän lapsen uusperhe, joka täydentyi helmikuussa syntyneellä pienellä tyttärellä. Manuela Bosco ja Tuure Kilpeläinen uskovat, että he tapasivat toisensa juuri oikeaan aikaan.
(Päivitetty: )
Teksti:
Terhi Harper

Äitiyslomaa parhaillaan viettävä Manuela Bosco kertoo Anna-lehdelle elävänsä kiireistä elämänvaihetta, jossa omasta jaksamisesta on pidettävä hyvää huolta.

”Koska minulla on kolme pientä lasta, tiedostan, etten voi juuri nyt täyttää kaikkia omia tarpeitani.”

Urheiluelämä opetti organisoimaan

Avuksi tulevat hyvät organisointitaidot, joista Manuela kiittää entisenä olympiatason juoksijana urheilutaustaansa.

”Tarkan suunnittelun avulla pääsen purkamaan luovuuttani pienissä annoksissa. Se, että kalenterissa on varattuna minulle omia tunteja, on pakollista jaksamiselleni. ”

Lyhyetkin luomisen hetket ovat kantaneet hedelmää: Manuelan maalauksia on paraikaa esillä yhdessä kolmen muun kuvataiteilijan kanssa  taidegalleria Gumbostrand Konst & Formissa ja Moision kartanossa.

Suurperhe on arjen voimavara

Yhteinen elämä suurperheessä on heittänyt pariskunnan eteen omat haasteensa. Silti kaiken keskellä on rakkaus, joka näkyy toisen ihailuna ja arvossa pitämisenä.

Vaikka Manuela räiskyy ja antaa tunteiden näkyä seesteisemmän Tuuren rinnalla, taiteilijapariskunnalla on syvä ymmärrys toisiaan kohtaan.

Tuure ihailee Manuelan myönteisyyttä:

”Manuela ei ole olosuhteiden uhri. Hän valittaa hyvin harvoin. Manuela on opettanut minulle, että kyse on valinnoista. Vaikka väsyttäisi, ei tarvitse marmattaa, kun tiedostaa, että me olemme itse valinneet tämän tien.”

Yhteinen kaipuu omiin hetkiin

”Meissä molemmissa on perhe-elämän lisäksi myös erakkopuoli”, Tuure kertoo.

”Tarvitsemme omaa tilaa ja yksinoloa, että ehdimme kuulla omat ajatuksemme. Sen jälkeen sitten kerromme toisillemme, mitä tuolloin ajattelimme.”

Molemmat kertovat tunnistavansa herkästi kodin tunneilmapiirin.

”Haistamme toistemme tunteet, vaikka emme olisi samassa tilassa”, Manuela sanoo.

Manuela pitää huolen omasta jaksamisestaan varaamalla kalenteristaan itselleen omia tunteja. Tuure puolestaan sai Manuelalta lahjaksi viiden päivän kirjoitusmatkan Portugaliin, jonne hän matkusti yksin.

Vuoren huipulta henkiseen kuoppaan

Toisinaan seesteisyyttä saa hakea Bosco-Kilpeläisen suurperheessä. Sunnuntaipäivät ovat pariskunnan koetinkivi, kun Tuuren lauantai-illan keikka estradin valoissa vaihtuu kodin arkeen.

”Esiintyjän työn kirous on se, että putoat korkealta vuoren huipulta valtavaan, henkiseen kuoppaan. Kotiin tullessani olen surkeana ja haluan vain vetäytyä.”

Manuelan ymmärtää puolisoaan. Hänen mielestään arjen ei tarvitsekaan aina olla helppoa.

”Helppo ei tarkoita samaa kuin merkittävä. Ja suhteemme on meille erittäin merkittävä.”

Multitaiteellinen liittouma

Taiteilijapariskunnan elämät ovat kietoutuneet toisiinsa paitsi arjen, myös yhteisen työprojektin kautta. Manuelan ja Tuuren yhteinen Boskil-merkki sisältää huiveja, koruja ja kodintekstiilejä. Tuotteiden pinnat on poimittu Manuelan maalauksista.

”Halusin tuoda taidettani helpommin jaettavaan ja edullisempaan muotoon,” Manuela kertoo.

Myös Tuure on pohtinut omaa taiteen tekemistään. Parisuhteen ja avioliiton myötä Tuure on huomannut olevansa säveltäjänä jonkinlaisessa risteyskohdassa, jossa yksinäisyyden ja irrallisuuden tunteen synnyttämien kappaleiden virta alkaa olla ehtynyt.

Tuure Kilpeläinen on musiikin tekijänä risteyskohdassa

© Ari Heinonen / Otavamedia

”Olen miettinyt, onko yksinäisyys enää relevantti aihe, jos laulan omakohtaisesta elämästäni. Ehkäpä se yksinäisen miehen puku –desperadohahmo alkaa olla jo hieman kulunut. Mutta rakkaudestakin on yllättävän vaikea kirjoittaa, sillä tykkään, että kappaleissa on mukana rosoa ja vähän naarmuja. ”

Taiteilijaliitossa ikä on vain numeroita

Manuela ja Tuure uskovat, että ovat tavanneet toisensa juuri oikeaan aikaan, jolloin molemmilla oli jo löydettynä ’se oma juttunsa’. Eletty elämä tekee puolisosta kiinnostavan, kun suhteessa elää kaksi elämänkokemuksen viisastuttamaa ihmistä.

”Olemme vahvoja, hyviä vastuksia toisillemme. Kumpikaan ei mene toisen edessä kyykkyyn eikä tallo toista oman varjonsa alle”, Manuela summaa.

X