Sivuvaunumotoristit Raija ja Anssi Krank

Jaa kaverilleTilaa Seura
© Laura Vesa
Raija ja Anssi Krankilla on räväkkä harrastus: kilpailu sivuvaunullisella ratamoottoripyörällä. Yhteinen intohimo tietää vauhtia ja mustelmia.

Kun Anssi Krank, 69, alkaa jarruttaa ennen kurvia, Raija Krank, 70, tietää mitä tehdä. Vaikka vauhtia on sata kilometriä tunnissa, Raija heittäytyy asentoon, jossa hänen ylävartalonsa ja takapuolensa roikkuvat heidän ajokkinsa ulkopuolella. Vasen käsi puristaa keskitankoa, oikea pitää kiinni pyörän etureunasta.

Seuraavalla suoralla Raija siirtyy makaamaan vähän tukevammin oikealle kyljelleen. Kauan Raija ei ehdi olla paikoillaan, sillä edessä on taas mutka. Tempoilun syynä on Raijan ja Anssin harrastus: ratamoottoripyöräilyn Classic-sivuvaunuluokka. Harvinaisessa lajissa kilpaillaan sukkulamaisilla kolmipyöräisillä ajokeilla, joiden matala runko on terästä. Kuljettaja on ajaessa polvillaan. Vaihde ja jarru ovat pyörän takaosassa, joten kuski käyttää niitä potkimalla. Turvavöitä tai turvakaaria ei ole. Eikö Raijaa hirvitä?

Pyörästä irtoaa 100 hevosvoimaa. Keskinopeus on noin 100 kilometriä tunnissa. Mistään köröttelystä ei siis ole kyse, eikä ajon aikana pysty puhumaan. © Laura Vesa

Raija on repsikka eli purkki orja. Purkkiorjan vastuulla on, että pyörä pysyy pystyssä. Lähdössä hän makaa takarenkaan päällä, jotta renkaassa on riittävästi pitoa. Painonsiirrot mutkissa lisäävät vauhtia.

”Ei tähän erityisiä kursseja ole. Lykä tään kyytiin, ja se on menoa. Ensimmäisellä kerralla makasin jännitty neenä ja mietin, mihin suuntaan päätäni käännän”, Raija kertoo. Moottoripyörät ovat kuuluneet kangasalalaisen pariskunnan elämään aina. Seurustelu oli alkumetreillä, kun Anssi vuonna 1961 pyysi Raijaa mukaansa Pyynikin ajoihin. Heinä kuussa 1966 pari meni naimisiin.

Krankeilla on neljä lasta, kymmenen lastenlasta ja yksi lapsenlapsenlapsi. Hulluimpina aikoina taloudessa oli myös kuusi moottoripyörää. Raija ja Anssi kilpailevat Pohjoismaiden mestaruussarjassa ja käyvät ajamassa kotimaan lisäksi Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa. Kisareissuilla kuluu melkein koko kesä. Krankit kuljettavat ajokkinsa kisapaikalle Ford Transitilla, sillä maanteillä erikoispyörällä ei saa ajaa.

Ennen kyytiin hyppäämistä Raija ja Anssi pukevat ylleen nahkaisen ajopuvun ja sen alle selkäpanssarin. Sitten vielä kypärä, hanskat ja saappaat.

Ennen kisaa Raija kiristää aina Anssin kypärän. ”Ei se ole viitsinyt sitä itse opetella laittamaan.” © Laura Vesa.

”Ensimmäisissä kisoissa kymmenen vuotta sitten Raijalla oli valkoiset tennarit. Tuomari sanoi, että suositellaan toisenlaisia jalkineita”, Anssi virnistää. Nyt molemmilla on punaiset lyhytvartiset nahkasaappaat. Anssin saappaiden varret pysyvät jämäköinä ilmas tointiteipillä. Sateella saappaat täyttyvät vedestä, ja koko pyörä on kuin sukellusvene. Vauhdissa ei ehdi toista vilkuilla. Varjosta Anssi näkee, että Raija on vielä matkassa mukana. Aina ei ole ollut. Kerran Norjan 
Mo i Ranassa Raija putosi jyrkässä kaarteessa ja pyöri kuin tynnyri pitkin rataa.

Oltiin ihan kisan loppupuolella, joten Raija kampesi itsensä jal­keille, nilkutti pyörän luo ja auttoi Anssia työntämään sen käyntiin. Pari ajoi kisan loppuun. Vasta sen jälkeen Raija vietiin sairaalaan. Oikeassa jalkaterässä oli pari pientä murtumaa. Sillä välin, kun Raijaa hoidettiin, Anssi kävi pokkaamassa kisan kakkos palkinnon. ”Jos pyörällä kaatuu, pitää nousta ylös äkkiä, ettei kukaan huomaa”, Raija nauraa. Hän on pariskunnasta kilpailu henkisempi. ”Se on vietti: kun purkkiin kerran asettautuu, täytyy yrittää kaikkensa. Putoamisen jälkeen tyttäret sanoivat, että kannattaa lopettaa. En suostunut”, Raija hymyilee.

Krankit aikovat ajaa niin pitkään, kuin jaksavat. Toistaiseksi kumpikin on säästynyt isommilta sairauksilta. ”Kunhan pyörä pysyisi kunnossa – ja me itse.” Kaatumisia sattuu harvemmin, mutta mustelmia kertyy muutenkin. Jos rata on epätasainen, lokasuoja paukuttaa Raijaa kylkeen koko ajon ajan. Tietty rentous leimaa harrastusta. ”Kerran Norjassa öljyä siivottiin radalta monta tuntia. Vanhojen sivuvaunujen luokka pääsi starttaamaan vasta puoli yhdeltä yöllä. Ratavalvojat olivat jo lähteneet kotiin. Keräsimme omasta porukasta ratatuomarit ja panimme kisan pystyyn. Ei meillä ollut kiirettä mihinkään”, Anssi ja Raija muistelevat.

Kisapyörällä ei saa ajaa maantiellä. Lehtijuttua varten Raija ja Anssi suostuivat pariin näytöskiihdytykseen kotitiellään. Raijalla ei ole ajokorttia, mutta se ei tahtia haittaa.  © Laura Vesa.

Kotona Anssilla on sorvi, prässi ja hiomakone, jotta hän voi tehdä itse uusia osia ajokkiin. Joskus moottorin osia pitää tilata Japanista.

Krankien autotalli on täynnä muis toja. On hopealaatat EM-cupin voi tosta vuodelta 2007, tarroja Iisalmi Clasic Racesta ja Pärnu Road Roacingista – ja vaikka mitä. Pokaalit ovat olohuoneen kirjahyllyssä. Raija suosittelee ratamoottoripyöräilyä kaikille, joilla on aikaa ja riittävästi rahaa. ”Meille on käynyt niin, että kaikki muu jää riipin raapin”, Raija myöntää. ”Isän ja sinun äitisi perintörahat meni vät jo. Pitäisiköhän myydä puolikas tontista?” Anssi vitsailee. Tai saattaa se olla tottakin.

V

Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti

X