Sofia Arasola muutti lastenkotiin 12-vuotiaana: ”Ilman anteeksiantoa en olisi päässyt eteenpäin elämässäni”

Jaa kaverilleTilaa Seura
Sofia Arasola
© Anni Koponen / Otavamedia
Näyttelijä-tanssija Sofia Arasola, 28, on kiitollinen lastenkodille, jossa hän asui viisi vuotta. Kulunut kesä on kuitenkin ollut näyttelijälle raskas, sillä kiivas työtahti poltti Arasolan loppuun.

Tunnustan, että paloin puhki tänä kesänä. Loppuunpalaminen oli tehnyt tuloaan pikkuhiljaa. Viime kuukausina minulla on ollut ihan hirveästi töitä, joista olen tietysti ollut iloinen. Näyttelin muun muassa Jyväskylässä Kaunis Veera -näytelmässä ja harjoittelin samalla Helsingissä vuorosanoja uuteen Rantabaari-sarjaan.

Ajomatkoineen kuvauspäivät venyivät ja muu sosiaalinen elämä kuihtui pois. Yhtenä aamuna sitten tajusin, etten meinaa päästä sängystä ylös. Olen luonteeltani kiltti. En halunnut jättää tuotantoa pulaan, joten raahauduin kuvauksiin.

Huomasin, että pääni ei vain toiminut ja niinä päivinä purskahtelin itkuun maskituolissa. Omaa jaksamisen tasoa on vaikea ymmärtää ennen kuin ei yksinkertaisesti enää jaksa.

Uupumista vähätellään

Muistan, että moni läheinen oli yrittänyt sanoa minulle jo pitkään, että työtahtia pitäisi hillitä. Minusta näkee, jos joku vaivaa tai olen väsynyt.

Nuorten ihmisten uupumista vähätellään yhteiskunnassa. On harhaa ajatella, että ikäiseni työtään rakastava ja intohimolla tekevä ihminen ei muka voisi palaa loppuun. Kyllä vain voi.

Oloni on nyt jo parempi, mutta olen edelleen todella väsynyt. Herääminen on vaikeaa, mutta niin on nukkumaan menokin. Iltaisin käyn ylikierroksilla ja vellon kaikenlaisissa ajatuksissa enkä rauhoitu.

Uskon kuitenkin, että tilanne helpottuu, kun pääsen muutaman viikon päästä lomalle. Se tieto auttaa vähän.

Olen torjunut muutamia isoja työtarjouksia, että saan levättyä kunnolla. Luotan siihen, että töitä riittää lomani jälkeenkin.

Tunnen kehoni todella hyvin. Tanssijan ammatissa olen oppinut huomaamaan tietyt signaalit esimerkiksi stressin iskiessä.

Yleensä stressi hyökkää ensin kehoon, sitten vasta mieleen, jolloin tajuan kropan viestineen tilanteesta omilla keinoillaan.

Olen pelännyt sitä, että uuvutan itseni loppuun. Nyt kun se kuitenkin tapahtui, olen pääsemässä pelosta irti. Prosessi on tuonut myös hyvää tullessaan: olen oppinut kieltäytymään ja priorisoimaan itseni ja terveyden kaiken edelle.

Olen myös opetellut erottamaan työn identiteetistäni. Työ oli pitkään yhtä kuin minä, mutta nyt olen hiffannut, että olen paljon muutakin.

Lapsuus lastenkodissa

Muutin lastenkotiin 12-vuotiaana. Asuin siellä 17-vuotiaaksi asti, jolloin muutin asumaan yksin yksiöön, joka oli osa tuettua jälkihoitoa. Olen ikuisesti kiitollinen lastenkodille, se oli hyvä paikka.

Totta kai sielläkin oli ongelmia, mutta tilanne kotona oli niin paha, että koin itseni hyvin onnekkaaksi, kun pääsin pois ja koen niin edelleen. Olen antanut äidilleni anteeksi sen mitä lapsuudessani tapahtui.

Ilman anteeksiantoa en olisi päässyt eteenpäin elämässäni. Sen ymmärtäminen on helpottanut elämääni paljon. Osaan nähdä lapsuudestani myös ne hyvät kokemukset.

Äitini on 73-vuotias ja sairas. Meillä on kuitenkin kommunikoiva suhde, ja katsoessani äitiä nyt osaan nähdä kaiken sen takana oikean ihmisen.

Minulla on myös kaksi velipuolta. Toinen asuu Jenkeissä ja toinen Turussa. Turussa asuva veljeni on ollut minulle eräänlainen isähahmo.

Rakkaus keventää

Rakastan rakkautta. Rakkaus on paras tunne ja lääke maailmassa. Mikään ei voita sitä. Rakkaus pistää kaiken uusiksi, se muovaa maailman ja pistää asiat oikeaan järjestykseen.

Rakkaus määrittää, miltä elämä tuntuu, se antaa merkityksen tälle kaikelle ja keventää kuormaa.

Olen läheisiäni kohtaan luotettava ja ymmärtäväinen. Pelkäsin nuorempana, että jos en tarpeeksi miellytä muita, he hylkäävät minut. Omaksuin hauskuuttajan roolin. Olen yhä samanlainen, mutta en enää arastele sanoa asioita suoraan.

Jos ennen pitäydyin turvakaaren takana, nykyään päästän ihmiset lähemmäs itseäni. Kukaan ei ole lähtenyt viereltäni pois, vaikka olenkin suorempi ja avoimempi kuin ennen.

Ennustan, että hurahdan entistä enemmän joogaan. Olen vasta ymmärtänyt sen meditatiivisen puolen. Joogaan pyrkiäkseni rauhoittumaan mielen tasolla, löytämään tyyneyttä sisimpään.

Ikävöin myös tanssimista! Viime aikoina minulla ei ole ollut aikaa mennä tanssisalille, joten olen tanssinut kotona myöhään iltaisin.

X