SPR:n Kalle Löövi: Eniten katastrofeissa hirvittää lasten kärsimys

Jaa artikkeliTilaa Seura
Kalle Löövi ei suunnittele vielä eläkkeelle jäämistä. Työ Punaisessa Ristissä on hänelle vahva kutsumus. © sara pihlaja/otavamedia
Työ on vienyt SPR:n kansainvälisen avustustoiminnan johtajan Kalle Löövin suurten inhimillisten tragedioiden keskelle. Eniten häntä hirvittää lasten hätä.

Halli kohoaa yli viiden metrin korkeuteen. Katonrajaan ulottuvilla leveillä hyllyillä on huopia ja suomalaisten lahjoittamaa vaatetta pakattuna tiiviisiin paaleihin. Tytöt ja pojat alle 6 vuotta, lukee yhdessä paalissa.

”Täällä olevilla vaatteilla pystymme vaatettamaan satatuhatta ihmistä”, esittelee Suomen Punaisen Ristin kansainvälisen avustustoiminnan johtaja Kalle Löövi, 65.

Hän työskentelee osan viikosta SPR:n logistiikkakeskuksessa Tampereen Kalkussa. Harva tamperelainenkaan tietää paikkaa. Iso osa sisätiloista kätkeytyy Mustanvuoren luolaan, joka louhittiin patruunatehtaaksi 1930-luvulla.

Löövi avaa pihalta oven, josta pääsee kallion sisään. Varastoluolien pitkillä hyllyillä on eripaksuisia letkuja, liittimiä, venttiileitä ynnä muita osia, joista kootaan vedenpuhdistusyksikköjä esimerkiksi avustuskohteissa Aasiassa ja Afrikassa.

Lähtövalmiina kallion suojissa odottavat myös sairaalat, jotka on pakattu satoihin yhden tai kahden ihmisen nosteltaviin matkalaukkuihin. Näin ne saa kulkemaan kätevästi lentokoneessa.

”Vuoristoseudulle sairaalan pystyy viemään aaseilla, mönkijöillä tai moottorikelkoilla, kuten on tehtykin”, Löövi kertoo.

Vaitonainen vaaroista

Kalle Löövi on toiminut Punaisessa Ristissä kaikilla tasoilla. Hän on työskennellyt erilaisissa kotimaan päällikkötehtävissä sekä Genevessä kansainvälisen Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun operaatiopäällikkönä kehittäen katastrofiavun valmiusjärjestelmiä.

Uravalinta on vienyt hänet useita kertoja suuren inhimillisen hädän äärelle, esimerkiksi Somalian ja Bosnian sotiin ja Iranin maanjäristykseen. Silti hänen kertomuksissaan operaatioista ei juuri kuulu ikäviä tai vaarallisia kokemuksia.

”Kansainvälisille avustustyöntekijöille vaikeissakin paikoissa toimiminen on vain tilapäinen vierailu, josta pääsee pois, kun taas paikalliset elävät ja selviytyvät yhteistyöllään aivan käsittämättömän hankalistakin olosuhteista”, Löövi pohtii.

Innokkaimmin hän puhuu Punaisen Ristin imusta.

Löövin oma ura järjestössä alkoi vapaaehtoistoiminnasta Valkeakosken paikallisosastossa ja jatkui Hämeen piirissä. Ensimmäiset Punaisen Ristin palkkatyöt hän teki kansainvälisenä avustustyöntekijänä Puolan sotatilassa 35 vuotta sitten.

”Minusta piti tulla kunnallisbyrokraatti, mutta kun antaa Punaiselle Ristille pikkusormen, se vie koko äijän”, hallintotieteitä opiskellut Löövi kuvaa.

SPR:n toiminnassa koukuttivat maalaisjärkinen auttaminen sekä kokemus saumattomasta yhteistyöstä eri alojen ammattilaisten välillä. Nykyisin järjestö on Lööville sekä työ että harrastus, eikä eläkkeelle jäämisestä ole vielä tietoa.

Haetaan mummu ulos

 

Löövin mukaan SPR:n toiminta perustuu tavallisten ihmisten haluun auttaa toisia tavallisia ihmisiä.

”Kun opiskeluaikoina tein myös kapakassa töitä, huomasin, että tippiä antoivat juuri tavalliset ihmiset”, Löövi vertaa.

”Ei tämä sen ihmeellisempää ole.”

Järjestön vapaaehtoistoimintaan osallistuu vuosittain joko satunnaisesti tai säännöllisesti yli 40 000 suomalaista esimerkiksi lipaskerääjänä, pelastuspalvelussa tai ystävätoiminnassa.

Löövin mukaan auttamisessa tarvitaan kykyä tarttua toimeen ja valmiutta laittaa itsensä likoon: jos naapurin mummu ei pääse itse ulos, hänet käydään ystävällisesti hakemassa.

”Tämä piirre on osalla ihmisistä vain vahvistunut. Viestivälineistä saatu tieto lisää ymmärrystä ja halua auttaa”, Löövi uskoo.

Toisaalta viestivälineistä on Löövin mukaan tullut osalle ihmisistä suodatin, jonka kautta he katsovat maailman tapahtumia kuin leffaa.

Silloin mikään ei kosketa – ei edes se, mitä tapahtuu kotikaupungissa tai kadun toisella puolen.

Lahjoituspotti kasvaa

Kalle Löövi

Kuukausilahjoittajia tavoittelevat monet kansalaisjärjestöt, mutta katastrofivalmiudestaan tunnetun Punaisen Ristin asema on Löövin mukaan vahva. ”SPR on toiminut 140 vuotta. Ihmiset luottavat, että me teemme sen, mitä on luvattu.” ©SARA PIHLAJA/OTAVAMEDIA

Elokuisessa Turun joukkopuukotuksessa kuitenkin nähtiin, että empatia ja auttamishalu ovat yhä vahvasti voitolla. Ihmiset tarjosivat toisilleen välittömästi apua hengenvaarallisessa tilanteessa.

Suomalaisten auttamishalusta kertoo sekin, että SPR:n lahjoittajilta saama rahapotti on viime vuosikymmeninä kasvanut, lama-ajoista huolimatta.

Löövin mukaan suurin syy on se, että ihmisten keskimääräinen taloudellinen hyvinvointi on lisääntynyt. Osaltaan auttamishaluun vaikuttaa myös kaukomatkojen yleistyminen.

”Kun on nähnyt paikkoja itse tai kuullut niistä lähipiirin ihmisiltä, on helpompi huomata, mitä poikkeavaa niissä on tapahtunut, ja reagoida auttamalla.”

Hän kuitenkin korostaa, ettei SPR:n välittämä apu riitä korvaamaan niitä miljoonia, joita kehitysapumäärärahoista on leikattu. Varsinkaan, kun avun tarve maailmalla lisääntyy väestönkasvun ja kaupungistumisen takia. Kaupungeissa asuu maailman 7,5 miljardista ihmisestä jo puolet.

”Jos kaupunkeihin osuu tuhoja, tulee paljon uhreja.”

Heti apua Myanmariin

Usein ihmisten myötätunto kohdistuu niihin kriiseihin, joista he tietävät eniten. Löövin mukaan esimerkiksi Lähi-idän ja Aasian katastrofialueita median tutka on perinteisesti haravoinut huonosti, joskin viime aikoina tilanne on parantunut.

Esimerkiksi Syyrian sodassa auttamishaluun on vaikuttanut myös sosiaalinen media. Laajasti jaettu hukkuneen lapsen kuva havahdutti monet syyrialaisten hätään.

Löövin mukaan on hyvä asia, että SPR saa paljon korvamerkitsemätöntä rahaa kuukausi- ja testamenttilahjoituksista sekä Nälkäpäivä-keräyksestä. Näin varat voidaan ohjata nopeasti sinne, missä tarvetta on eniten. Vastikään ohjattiin puoli miljoonaa euroa Myanmarin väkivaltaista etnistä puhdistusta pakenevien rohingyoiden tueksi.

Tällä hetkellä avun tarve on maailmalla Löövin mukaan suurin juuri Keski-Aasiassa sekä Somalian alueella ja Keski-Afrikassa.

Aasiassa köyhyydestä ja voimakkaasta väestönkasvusta kärsivät esimerkiksi Kambodža, Laos, Bangladesh ja Nepal. Vaikkei juuri nyt olisi sotaa tai luonnonmullistusta, voi silti olla syy auttaa.

”Katastrofista on kyse myös silloin, kun paikalliset voimavarat eivät riitä auttamiseen.”

Tällä hetkellä maailmassa on noin 22 miljoonaa pakolaista, jotka pakenevat sotaa tai vainoa toiseen maahan. Kotoaan pakosta lähtemään joutuneita on kuitenkin jopa 65 miljoonaa.

”Heidän määränsä kasvaa, ja samalla voimistuu avuntarve.”

”En heitä mitään pois”

Kotivinkki-lehti julkaisi elokuussa Kalle Löövin ja hänen siskonsa Pirkko-Liisa Ollilan yhteishaastattelun, jossa Ollila kertoi huolesta, jota hän on tuntenut veljensä puolesta.

”Pienen rukouksen heitän, kun Kalle lähtee paikkoihin, joihin ihmisiä ei lähetetä. Ja aika koville ottaa, kun Kalle palaa kotiin punataudissa tai aivokalvontulehduksessa ja yrittää sairaalassa selvitä hengissä”, Ollila sanoi haastattelussa.

Löövi itsekin suostuu sentään hieman avaamaan omia kokemuksiaan maailman katastrofikohteissa. Hän kertoo, että sekä pahimmat että parhaat asiat liittyvät yleensä lapsiin.

”Kun lapset kärsivät, on ihan hirveää – ja kun ne mennä koheltavat, on hienoa.”

Löövi kertoo liikuttuvansa siitä, kuinka hyvin ihmiset hoitavat omat asiansa ja kuinka paljon he ovat valmiita tekemään, jotta perhe ja yhteisö selviytyvät.

Hän sanoo olevansa ihminen, joka ei heitä mitään tavaraa pois. Voi kuvitella, että piirre on vain vahvistunut sen seurauksena, mitä hän on nähnyt katastrofeissa. Äärioloissa rikkoutunut teltanpressukin voi olla korvaamaton rakennustarvike kotinsa menettäneelle.

”Kerran yksissä tulvissa nuoret talkoilivat ensin jollain lailla kuntoon iäkkäiden naapuriensa talot ja keskittyivät vasta sitten omiinsa.”

Eniten häntä suututtaa ja surettaa epäoikeudenmukaisuus.

”Se, jos katastrofin tuhoja olisi voitu vähentää hoitamalla asiat paremmin. Tai se, ettei konflikteissa välitetä siitä, mitä siviileille tapahtuu.”

Haastattelun päätyttyä Löövi ottaa vastaan vieraita Itämeren maista. Tarkoitus on keskustella yhteistyöstä merellisissä onnettomuuksissa.

Tapaamisen jälkeen hän ajaa Vaasaan, missä SPR harjoittelee laivan evakuoimista yhdessä viranomaisten kanssa. Jos Suomessa tai lähialueella sattuu vaikkapa iso teollisuus- tai liikenneonnettomuus, SPR on valmiina auttamaan.

Tampereella on pyörien päälle pakattuna evakuointisairaala, joka lähtee tarpeen tullen paikalle kahdessa tunnissa.

Lue myös:

Rutto piinaa Madagaskarilla – Rottasotaa käydään Punaisen Ristin aseilla

Miksi SPR jää auttamaan pakolaisia, vaikka muut kaikkoavat?

SPR joutuu verolle vastaanottokeskuksistaan

X