”Ikä on tuonut rentoutta”

Jaa kaverilleTilaa Seura
© Tommi Tuomi/Otavamedia
Laulaja Susanna Heikki, 43, on nykyään armollinen itselleen. Enää ei haittaa, vaikka joku ei tykkäisikään hänen laulamisestaan tai sanomisistaan.

Tunnustan, että musiikkikärpänen puri minua jo lapsena. Änkesin laulamaan ala-asteella olleiden siskojeni joulujuhlaan, vaikka en ollut itse vielä koulussa. Lapsena ihailin Tarja Ylitaloa ja unelmoin siitä, että minusta joskus tulisi laulaja. Lavalla sytyn ja unohdan surut ja murheet.

 

ENNUSTAN, että laulan niin kauan kuin olen olemassa. Se on elämäntapa, ei vain työ. Täytyy toivoa, että ääni kulkee eikä vastoinkäymisiä tule. Keikkatyöläisenä täytyy olla fyysisestikin kunnossa.

 

TUNNUSTAN, että pyrin syömään terveellisesti ja monipuolisesti, mutta liikkua pitäisi enemmän. Yritän pitää mielen positiivisena ja huolehdin siitä, että minulla on henkisesti hyvä olo. Olin aikoinani kovakin stressaaja ja menin pikkuasioista paniikkiin. Olen kuitenkin oppinut, että tästä selvitään.

 

TUNNUSTAN, että olen oppinut iän myötä hyväksymään mokat. Ei kukaan ole täydellinen.

Olen tullut itselleni armolliseksi ja päässyt yli siitä, jos joku ei tykkää tekemisistäni, laulamisestani tai sanomisistani. Se on tuonut rentoutta. Menen keikoille pitämään hauskaa niin kuin yleisökin tekee.

 

TUNNUSTAN, että viime syksy oli työntäyteinen: olin viikot aamujuontajana radiossa ja viikonloppuisin keikoilla. Olen tyytyväinen, jos näin jatkuu.

Olen avoin kaikelle, mutta parin viime vuoden sisällä minulle on tapahtunut niin paljon uusia asioita, että olisi outoa toivoa vielä enemmän. Asiat ovat hyvin, vaikka mikään ei muuttuisi mihinkään suuntaan.

 

TUNNUSTAN, että talvi on lempivuodenaikani. Etelän talvet tuntuvat joskus ankeilta, sillä haluaisin paljon valkeaa lunta ja koskematonta hankea. Lumipyryä rakastan yli kaiken.

Nautin jopa siitä, jos auton päällä on metri lunta ja joudun kaivamaan sen lumihangesta. Sitä mahtavampaa, mitä enemmän joutuu kahlaamaan lumihangessa!

 

ENNUSTAN, että Lahden tulevissa MM-hiihtokisoissa tanssitaan laulamaani kisatangoa Ladidaata. Sitä tanssitaan kisamontuissa, ulkona ja sisällä. Kappaleeseen on kehitetty helpot liikkeet, jotta sitä voi tanssia kahdestaan tai isossa porukassa. Olen itse Lahdessa esiintymässä, mutta uskon, että ehdin myös seuraamaan hieman naisten hiihtoa.

Lapsuudenkodissani katsottiin kaiken maailman talvikisoja, ja minäkin katsoin paljon hiihtoja ja mäkihyppyä. Tätä aiemmin en ole kuitenkaan koskaan ollut seuraamassa paikan päällä hiihto- tai arvokisoja.

 

TUNNUSTAN, että en ole tehnyt paljon sellaista työtä, jossa herätyskello pitäisi laittaa soimaan. Olen oppinut uuden unirytmin Nostalgian aamuradion juontajana yllättävän hyvin ja huomannut, että olen loppujen lopuksi aamuihminen. Saan silloin eniten aikaan.

Herään arkiaamuisin vartin yli neljä. En nuku päiväunia, joten uni tulee illalla jo kahdeksan pintaan. Haaste tuleekin viikonloppuna, kun lähden keikoille ja aikataulu heittää häränpyllyä. Jos on väsynyt ja raskaampi olo, hyppään bändin kyytiin, jotta saan nukkua keikkamatkat.

 

TUNNUSTAN, että ammennan voimaa perheestäni. Stressiä poistaa se, jos joku tytöistäni murjaisee mahtavan kommentin ja sille nauretaan yhdessä.

Pyrin olemaan teini-ikäisille tyttärilleni reilu ja luotettava äiti. Lapset ovat lapsia, mutta suhtaudun heihin kuin ihmisiin. Kun minä kunnioitan lapsia, on kunnioitus molemminpuolista.

Käytän kasvatusasioissa maalaisjärkeä. Olen tiukka ja asetan rajat, mutta keskustelen ja kysyn mielipidettä, vaikka teenkin päätökset. Nykyäänhän netistäkin löytyisi jos minkälaista neuvoa ja ohjetta, mutta mieluummin teen niin kuin järki sanoo.

Alkuperäiseltä ammatiltani olen nuorisotoiminnan ohjaaja. Jos tulee tiukka paikka, soitan alalla vielä oleville opiskelukavereilleni ja kysyn neuvoa.

 

TUNNUSTAN, että mitä enemmän tulee ikää, sitä enemmän kaipaan Lapin luontoa ja rauhaa. Pohjoisen kiireettömyys, levollisuus ja leppoisuus on se mitä ikävöin. Siellä ei hötkyillä. Ollaan hiljaa ja nautitaan hetkestä. Pohjoiseen on pakko päästä muutaman kerran vuodessa.

Minulla on ollut aina ikävä Lappiin, mutta olen hyväksynyt sen, että kotini on etelässä. Jos Lappi-ikävä on polttava, saattavat kyyneleet kihota silmään jo pelkän Lappi-aiheisen valokuvan näkemisestä. Lapissa on reilu meininki. Se mitä sanotaan myös pidetään.

Haaveilen siitä, että minulla olisi Lapissa aina paikka mihin mennä ja missä viettää aikaa. Voin meditoida itseni istumaan lapsuuskotini rappusille täyteen hiljaisuuteen, vaikka olisin missä.

Lue myös:

Susanna Heikki laihdutti 20 kiloa.

X