Susijengin ykköstakamies Petteri Koponen: ”Lapsena inhosin koripalloa”

Jaa artikkeliTilaa Seura
Ammatti koripalloilija Petteri Koponen kävi nuorena iltaisin äidin kanssa siivoa­massa, kun piti tehdä ekstrahankin­toja. © ANNI KOPONEN
Petteri Koponen on tehnyt kovan työn päästäkseen huippupelaajaksi. Lapsena hän kuitenkin pelasi mieluummin jalkapalloa.

Susijengin ykköstakamies Petteri Koponen on edustanut vuodesta 2016 espanjalaista FC Barcelona -seuraa. Hän antoi vuoden 2014 MM-kisojen alla Seuralle haastattelun.

Koponen yllättää, kun hän kertoo lapsuusmuistojaan. Ammattikoripalloilija nimittäin vihasi junnuna korista.

Yksinhuoltajaäidin ainoa lapsi tottui saleihin ja peleihin äidin harrastuksen mukana. Koposen äiti Sonja pelasi 1970–80-lukujen vaihteessa koripal­loa Helsingin Jyryssä.

”Muistan, kuinka silloin inhosin koripalloa. Pelasin mieluummin jal­kapalloa Käpylän Pallossa.”

Katukoristurnauksen seuraaminen 7–8-vuotiaana muutti asennetta. Petteri huomasi, että koris onkin hauska peli.

Hän pelasi 13-vuotiaaksi saakka jal­kapalloa ja korista.

”Sen jälkeen keskityin pelkästään korikseen. Aika ei riittänyt enää jal­kapallolle.”

Siivoamalla lisää rahaa

Michael Jordania ihaillut korisjun­nu vietti kaikki vapaa-ajat treeneissä ja pihapeleissä. Hän nakkeli pihalla myös yksin tuntikausia palloa koriin.

”Koulun jälkeen jäin kavereiden kanssa yleensä pihalle heittelemään palloa. Viikonloput menivät turnauk­sissa ja peleissä.”

Kotona raha oli tiukassa, mutta pojan harrastusta äiti oli aina valmis tukemaan.

”Äidin kanssa kävin iltaisin siivoa­massa, kun piti tehdä ekstrahankin­toja. Kiitos äidille opista, ettei raha kasva puussa”, Petteri Koponen toteaa.

Äiti elää edelleen täysillä mukana koriksessa. Hän seuraa kiinnostunee­na poikansa pelejä.

Lukiovuosina Koponen oli pieniko­koinen ja hoikka, mutta ammattival­mentajat huomasivat taidot. Peliura lähtikin nopeasti nousukii­toon.

Suomen Petteri Koponen koripallon EM-kilpailuissa Sloveniassa vuonna 2013. © LEHTIKUVA / HEIKKI SAUKKOMAA

Junnuna Korisliigaan

Hongan päävalmentaja Mihailo ”Poi­ja” Pavicevic nosti 16-vuotiaan Ko­posen Hongan edustusjoukkueeseen, joka pelasi Korisliigassa.

”Olihan se kehittävää aikaa, kun harjoitteli ja pelasi miesten kanssa. Koko ajan eteen tuli uusia haasteita. Poijan kanssa tehtiin treenien jälkeen ekstrajuttuja”, Koponen kertoo.

Hän nostaa Hongan valmentajan roolin tärkeäksi nousussaan huipul­le. Vaikka pari ensimmäistä kautta olivat vaikeita, ja peliaika oli kortilla, Koponen oli innostunut. Hän tahtoi oppia lisää ja kehittyä koripalloilijana.

Rakkaus koripalloon roihusi niin vahvana, että murrosikäkin meni huo­maamatta ohitse.

”Olen ollut villi ja aina menossa. Suuri kiitos kuuluu äidille kaikesta panostuksesta myös kasvatuksessa.”

Koposen ammatiksi vakiintui kori­palloilija 19-vuotiaana. Hän kuitenkin kirjoitti ensin ylioppilaaksi Mäkelän­rinteen urheilulukiosta.

Kunnianhimo riitti ylioppilaslak­kiin, vaikka koripallo täytti päivät ja illat. Hän kirjoitti ylioppilaskirjoituk­sissa C:n paperit. Maantiede oli nuorukaisen lempiai­ne lukiossa, tietysti liikunnan ohella. Äiti patisti käymään lukion loppuun, vaikka poika olisi halunnut välillä kes­kittyä täyspäiväisesti koripalloon.

”Äiti korosti, kuinka kaikkea ei saa jättää koripallon varaan. Jos loukkaan­tuu, putoaa tyhjän päälle ilman koulu­tusta”, Koponen kertoo.

Helpolla valkolakki ei tullut. Päivis­tä venyi pitkiä.

”Yritin tehdä koulumatkoilla ja har­joituksiin mennessä läksyjä”, Koponen kertoo.

Hannu Teiderin kirjoittama alkuperäinen artikkeli on julkaistu Seuran numerossa 35/2014. Kiinnostuitko? Hanki digilehden lukuoikeus.

Lue myös:

Koripallovalmentaja Henrik Dettmann: ”Menestys on kuin parfyymi tuulessa, se haihtuu nopeasti”

Susijengi rökitti Huuhkajat – huima EM-menestys on nostanut koripallokiinnostuksen uudelle tasolle

 

X