Susijengin ykköstakamies Petteri Koponen: ”Lapsena inhosin koripalloa”
Petteri Koponen on tehnyt kovan työn päästäkseen huippupelaajaksi. Lapsena hän kuitenkin pelasi mieluummin jalkapalloa.
Ammatti koripalloilija Petteri Koponen kävi nuorena iltaisin äidin kanssa siivoamassa, kun piti tehdä ekstrahankintoja.
Susijengin ykköstakamies Petteri Koponen on edustanut vuodesta 2016 espanjalaista FC Barcelona -seuraa. Hän antoi vuoden 2014 MM-kisojen alla Seuralle haastattelun.
Koponen yllättää, kun hän kertoo lapsuusmuistojaan. Ammattikoripalloilija nimittäin vihasi junnuna korista.
Yksinhuoltajaäidin ainoa lapsi tottui saleihin ja peleihin äidin harrastuksen mukana. Koposen äiti Sonja pelasi 1970–80-lukujen vaihteessa koripalloa Helsingin Jyryssä.
”Muistan, kuinka silloin inhosin koripalloa. Pelasin mieluummin jalkapalloa Käpylän Pallossa.”
Katukoristurnauksen seuraaminen 7–8-vuotiaana muutti asennetta. Petteri huomasi, että koris onkin hauska peli.
Hän pelasi 13-vuotiaaksi saakka jalkapalloa ja korista.
”Sen jälkeen keskityin pelkästään korikseen. Aika ei riittänyt enää jalkapallolle.”
Siivoamalla lisää rahaa
Michael Jordania ihaillut korisjunnu vietti kaikki vapaa-ajat treeneissä ja pihapeleissä. Hän nakkeli pihalla myös yksin tuntikausia palloa koriin.
”Koulun jälkeen jäin kavereiden kanssa yleensä pihalle heittelemään palloa. Viikonloput menivät turnauksissa ja peleissä.”
Kotona raha oli tiukassa, mutta pojan harrastusta äiti oli aina valmis tukemaan.
”Äidin kanssa kävin iltaisin siivoamassa, kun piti tehdä ekstrahankintoja. Kiitos äidille opista, ettei raha kasva puussa”, Petteri Koponen toteaa.
Äiti elää edelleen täysillä mukana koriksessa. Hän seuraa kiinnostuneena poikansa pelejä.
Lukiovuosina Koponen oli pienikokoinen ja hoikka, mutta ammattivalmentajat huomasivat taidot. Peliura lähtikin nopeasti nousukiitoon.
Suomen Petteri Koponen koripallon EM-kilpailuissa Sloveniassa vuonna 2013. © LEHTIKUVA / HEIKKI SAUKKOMAA
Junnuna Korisliigaan
Hongan päävalmentaja Mihailo ”Poija” Pavicevic nosti 16-vuotiaan Koposen Hongan edustusjoukkueeseen, joka pelasi Korisliigassa.
”Olihan se kehittävää aikaa, kun harjoitteli ja pelasi miesten kanssa. Koko ajan eteen tuli uusia haasteita. Poijan kanssa tehtiin treenien jälkeen ekstrajuttuja”, Koponen kertoo.
Hän nostaa Hongan valmentajan roolin tärkeäksi nousussaan huipulle. Vaikka pari ensimmäistä kautta olivat vaikeita, ja peliaika oli kortilla, Koponen oli innostunut. Hän tahtoi oppia lisää ja kehittyä koripalloilijana.
Rakkaus koripalloon roihusi niin vahvana, että murrosikäkin meni huomaamatta ohitse.
”Olen ollut villi ja aina menossa. Suuri kiitos kuuluu äidille kaikesta panostuksesta myös kasvatuksessa.”
Koposen ammatiksi vakiintui koripalloilija 19-vuotiaana. Hän kuitenkin kirjoitti ensin ylioppilaaksi Mäkelänrinteen urheilulukiosta.
Kunnianhimo riitti ylioppilaslakkiin, vaikka koripallo täytti päivät ja illat. Hän kirjoitti ylioppilaskirjoituksissa C:n paperit. Maantiede oli nuorukaisen lempiaine lukiossa, tietysti liikunnan ohella. Äiti patisti käymään lukion loppuun, vaikka poika olisi halunnut välillä keskittyä täyspäiväisesti koripalloon.
”Äiti korosti, kuinka kaikkea ei saa jättää koripallon varaan. Jos loukkaantuu, putoaa tyhjän päälle ilman koulutusta”, Koponen kertoo.
Helpolla valkolakki ei tullut. Päivistä venyi pitkiä.
”Yritin tehdä koulumatkoilla ja harjoituksiin mennessä läksyjä”, Koponen kertoo.
Hannu Teiderin kirjoittama alkuperäinen artikkeli on julkaistu Seuran numerossa 35/2014. Kiinnostuitko? Hanki digilehden lukuoikeus.
Lue myös:
Koripallovalmentaja Henrik Dettmann: ”Menestys on kuin parfyymi tuulessa, se haihtuu nopeasti”
Susijengi rökitti Huuhkajat – huima EM-menestys on nostanut koripallokiinnostuksen uudelle tasolle