Syyriasta kotoisin oleva Joli Malki, 21, sykähdytti äänellään The Voice of Finlandissa: ”Kaikki kokemani teki minusta sen, mikä olen tänään”
Harvoin saa nähdä, miten tähti syttyy yhdessä illassa. The Voice of Finland -ohjelmassa koettiin maaginen hetki, kun Joli Malki alkoi laulaa ja sai kuulijat kyyneliin. Mutta mistä on tullut se pimeys, joka äänessä soi?
Kokemukset eivät tehneet Jolista vihaista tai katkeraa. ”Olen niistä onnellinen, mutta todella toivon, ettei kukaan muu joudu kokemaan samaa kuin minä.”
Neljä tuolia kääntyy ympäri. Tähtivalmentajat Anna Puu, Olli Lindholm, Redrama ja Toni Wirtanen pidättelevät itkua. Epäonnistuvat. Kyyneleet virtaavat. Menossa on laulajakykyjä etsivän The Voice of Finland -televisio-ohjelman historian ehkä tunnepitoisin hetki.
Lavalla laulaa Joli Malki, 21. Ääni tuntuu kumpuavan hyvin syvältä sielun syövereistä. Syyriasta kotoisin oleva ja nykyään Jyväskylässä asuva Joli omistaa esittämänsä Adelen kappaleen Million Years Ago kuolleelle äidilleen.
”Äänessäsi on jotain nimetöntä pimeyttä ja tuskaa. Se on vahvaa voimaa”, kommentoi Toni Wirtanen.
Joli mykistyy.
”Hän ei tuntenut tarinaani, mutta kuuli sen äänessäni.”
Kamishlin kaupungista suvun perässä Ruotsiin
Jolin tarina alkaa Syyriassa, maan koilliosassa sijaitsevassa Kamishli-nimisessä kaupungissa. Joli on perheen kuopus, veli Elias on 10 ja sisko Marina 14 vuotta häntä vanhempi.
Isä on mekaanikko, joka korjaa autoja. Perheellä on myös maatila, jonne ajomatka kestää reilun kolme tuntia. Siellä tepastelee kanoja, kaneja ja lampaita. Joskus muinoin oli lehmiäkin.
”Köyhän miehen farmi”, Joli kuvaa.
Se on paikka, jossa hän vietti lapsuutensa onnellisimmat hetket. Parasta oli, kun sai istua isän sylissä ja ohjata traktoria. Tai kun isä pyysi tuomaan kahvia, ja Joli tunsi olevansa avuksi.
Isä suojeli Jolin kasvoja, kun raekuuro yllätti. Kuva: Joli Malkin kotialbumi
Maatila on yhä olemassa. Joli haluaisi käydä siellä, mutta pysyvästi hän tuskin palaa Syyriaan. Elämä on nyt täällä Suomessa.
Muistot koulusta eivät ole hyviä. Siihen aikaan opettajat saattoivat rangaista pelkästä vilkkaudesta kepin iskuilla. Joinain päivinä Joli jäi mieluummin pelaamaan jalkapalloa kavereiden ja serkkujen kanssa kuin meni kouluun.
Palloa potkittiin usein vielä puolenyön aikaan. Naapurit eivät koskaan valittaneet, vaikka pallo välillä tömähteli seinään.
”Sain elää aika vapaasti.”
Äidin vanhemmat ja viisi veljeä olivat muuttaneet Ruotsiin jo ennen Jolin syntymää. Kun isoisä sairastui, äiti halusi olla ikävöimänsä perheen luona. Hän otti mukaan tuolloin kymmenvuotiaan Jolin.
”En olisi halunnut lähteä, jättää isää, veljeä ja siskoa.”
Isä ja sisarukset seurasivat perässä muutaman vuoden kuluttua. Elämä Ruotsissa ei ollut silti auvoisaa.
Suku tuomitsi mitättömäksi – Jatkuva ilkeys tuntui kidutukselta
Suku ei ottanut Jolia avosylin vastaan. Päinvastoin. Hänestä tuli heidän ilkeytensä kohde. Joli ei tiedä vieläkään, miksi niin tapahtui. Ehkä syynä oli se, että hän oli tyttö. Tai se, että he pitivät häntä katujen kasvattina. Tai se, että serkut olivat syntyneet Ruotsissa.
”He pitivät itseään äitiä ja minua parempina. Olin heidän mielestään ulkopuolinen.”
Häntä vähäteltiin, väheksyttiin ja pyrittiin litistämään.
Serkuista tulisi lakimiehiä ja lääkäreitä, Joli ei koskaan menestyisi elämässään. Hän ei saisi kunnollista työtä tai yltäisi korkeintaan serkkujensa vessojen pesijäksi. Hän olisi tuomittu suvun Tuhkimoksi.
Äiti yritti selittää asioita parhain päin: toiset vain laskivat leikkiä. Jatkuva ilkeys tuntui silti kidutukselta.
”Lapsi uskoo kuulemansa. Makasin itkien sängyssä varmana siitä, että kaikki vihaavat minua.”
Itsetunto mureni. Joli masentui. Koulu jäi kesken. Jossain vaiheessa hän ei enää halunnut elää.
”En pysty kertomaan kaikkea, mitä koin. Haavat eivät ole vielä parantuneet.”
Joli rakasti laulamista
Musiikki on osa syyrialaista kulttuuria. Kamishlissa naapurusto kokoontui iltaisin kaduille laulamaan ja tanssimaan. Ruotsissakin parasta oli, kun sukulaisten kyläillessä olohuoneessa soitettiin darbuka-rumpua ja kitaraa, laulettiin ja tanssittiin.
Joli rakasti laulamista. Sitäkin pilkattiin. Hän ei muka osannut.
Musiikin avulla hän kuitenkin sinnitteli elämässä eteenpäin.
Peruukkipäinen Joli poseerasi kameralle kotona. Kuva: Joli Malkin kotialbumi
Vastoin perinteitä
Joli pyrki mukaan The Voice of Finlandiin tallenteella, jossa hän laulaa Rihannan kappaletta Stay. Video oli äidin suosikki. Hän katsoi sitä yhä uudelleen. Muutaman kerran Joli näki äidin itkevän. Vasta nyt hän ymmärtää syyn kyyneliin.
”Äiti oli joutunut käymään läpi paljon elämässään. Lauluni kosketti hänen sydäntään.”
Sota Syyriassa ei ollut alkanut, kun Joli muutti Ruotsiin. Veli sen sijaan joutui sen jalkoihin joksikin aikaa.
”Äiti pelkäsi ainoan poikansa puolesta. Se oli tuskallista.”
Joli haluaa omistaa kaikki laulunsa äidilleen.
”Äiti on hienoin ihminen, jonka olen koskaan tuntenut. Hän oli kiltti ja vahva. Isovanhempien kuoltua hän oli tavallaan äiti veljilleen. Hän teki kaikkensa kaikkien vuoksi.”
Joli kertoo, miten häntä ja hänen äitiään yhdisti kyky nauraa itselleen ja saada muut nauramaan kanssaan. Jos muu ei auttanut, tehtiin hassuja tanssiliikkeitä.
Ristiriitoja oli silti paljon.
”Äiti varttui hyvin toisenlaisella aikakaudella kuin minä.”
Joli ei ollut sellainen kuin syyrialaisen perheen tyttären oletettiin olevan.
”Olin itsepäinen teini. Huusimme toisillemme, mutta samalla rakastin äitiä enemmän kuin mitään muuta.”
Suurimpia kiistanaiheita oli jyväskyläläinen poika, johon Joli tutustui 16-vuotiaana pelatessaan Internetissä Payday 2 -videopeliä.
”Pelissä ryöstimme yhdessä pankkeja. Se oli kuin me kaksi vastaan kaikki muut. Siitä tuli myös todellisuutta.”
8-vuotias Joli matkalla kouluun ystäviensä kanssa. Kuva: Joli Malkin kotialbumi
Äitiä pelotti. Mitä muut sanoisivat kuullessaan, että Jolilla on poikaystävä? Ainakin pojan pitäisi tulla käymään, että he näkisivät, onko hän kunnollinen. Aikanaan poika matkustikin Ruotsiin.
”Äiti rakasti häntä kuin omaa poikaansa. Kuolemaansa asti hän toivoi, että pysyisimme yhdessä.”
Täytettyään 18 vuotta Joli muutti pojan luokse Jyväskylään.
”Omalla tavallaan äiti hyväksyi avoliiton, nähtyään että olen onnellinen.”
Ehkä hän oli jopa hieman ylpeä siitä, että tytär eli omannäköistä elämää.
Avioliittokin solmittiin, mutta se kariutui.
”Olemme nuoria. Meidän täytyy ensin kasvaa siksi, joita tulemme olemaan.”
Monen mielestä Joli teki virheen muuttaessaan Suomeen miehen perässä. Hän on eri mieltä.
”Jos en tartu mahdollisuuksiin, en voi tietää, mitä kaikkea niistä voi seurata.”
Äidin opit: ”Ole oma itsesi – älä muutu muiden vuoksi”
Joli oli aloittanut Jyväskylässä aikuisperuskoulun, kun äidillä todettiin haimasyöpä vuoden 2016 lopulla. Sairaus eteni nopeasti ja äiti kuoli vajaan vuoden kuluttua, heinäkuussa 2017.
Diagnoosin jälkeen jokainen keskustelu oli kuin oppitunti elämästä.
”Ole rakkaidesi lähellä, sillä he eivät ole luonasi välttämättä seuraavassa hetkessä. Tee jokaisesta hetkestä merkittävä”, äiti opasti.
Ja edelleen:
”Ole oma itsesi. Älä muutu muiden vuoksi.”
Äidille tärkeintä oli perhe. Se pitää yhtä, tapahtuipa mitä tahansa. Perheeseen kuuluvat myös serkut. Joli ei kanna kaunaa edes heistä ilkeimmille.
”He tekivät virheen kiduttaessaan minua ilkeydellään, mutta olen tehnyt virheitä itsekin. Rakastan heitä, koska he ovat perhettäni.”
Kysymys on anteeksiannosta ja elämän jatkamisesta.
”Kaikki kokemani teki minusta sen, mikä olen tänään.”
Jolissa on jo ripaus suomalaisuutta. ”Minusta on tullut hieman aiempaa hiljaisempi ja olen oppinut antamaan tilaa ihmisille.” Hän on myös intohimoinen saunoja. Hanna-Kaisa Hämäläinen / Otavamedia
Se on opettanut myös, että periksi ei pidä antaa.
”Elämä ei aina mene niin kuin sen pitäisi. Oli aika, jolloin en halunnut enää edes elää. Sen vuoksi tuntuu uskomattomalta, että nyt asun Suomessa, osallistun The Voice of Finlandiin ja olen saanut tutustua rakastettaviin, hyviin ihmisiin. Se todistaa, että lähes mikä tahansa on mahdollista.”
Mitä matka The Voice of Finland -ohjelmassa tuokaan tullessaan?
Aina kun Jolia jännittää ja pelottaa, hän soittaa Ruotsissa asuvalle isälleen kuullakseen tämän sanovan:
”Ei ole mitään huolehdittavaa. Olet vahva. Jumala on kanssasi. Mene ja laula. Rakastan sinua.”
Se auttaa.
Isälle Joli kertoo lähes kaiken.
”Hän ei ole vain isä, vaan myös ystävä. Hänellä oli tapana sanoa, että pidä tyttöjen jutut itselläsi, niistä en halua kuulla. Mutta kerron niistäkin.”
Isä sanoo usein olevansa ylpeä Jolista. Se tuntuu erityisen hyvältä.
Jolin unelma on ollut aina auttaa ihmisiä. Nuorempana hän kuvitteli, että paras tapa tehdä se on ryhtyä poliisiksi. Entä nyt? Aikuisperuskoulua on jäljellä kaksi vuotta.
Hymy kareilee kasvoilla.
”Ehkä voisin opiskella jotain musiikkiin liittyvää.”
Nähtäväksi jää myös, mihin asti matka The Voice of Finland -ohjelmassa jatkuu.
Ensimmäisen jakson Joli katsoi ystävänsä Ninan ja tämän Sofia-tyttären kanssa. Siinä hän kuuli puhuvansa äidistä.
”Silloin todellisuus iski lujaa. Äiti oli niin läsnä joka ainoa hetki ja nyt häntä ei enää ole. Tajusin myös, minkälainen tunteiden vuoristorata koko siihenastinen elämäni oli ollut.”
Kyyneleet vuosivat – ilostakin.
”Tunsin, että unelmieni matka alkaa juuri nyt. Siitä hetkestä asti olen ollut onnellinen.”
Joli lauloi itsensä jatkoon 8.3. The Voice of Finlandin kaksintaistelussa.