Anna-lehti: Kunnianhimo ja tekemisen palo siivittävät Johanna Orasta urallaan: ”Ei tekemisen riemusta voi kantaa huonoa omaatuntoa”
Johanna Oras kertoo katsovansa jatkuvasti kohti uusia tavoitteita. Viime aikoina Johanna on ehtinyt pohtimaan myös mennyttä – ja kokee saavutuksistaan suurta kiitollisuutta.
Johanna Oras kertoo maalanneensa omakuvia 17-vuotiaasta saakka. Parhaillaan valmisteilla on omakuva taiteilijan 50-vuotisnäyttelyyn.
Muutama vuosi sitten taidemaalari Johanna Oras, 49, keksi sen – ovelan hämäystekniikan talvimasennukselle, josta kertoo Anna-lehden haastattelussa kärsineensä jo vuosien ajan.
Hekumallinen keskeneräisyys
Aiemmin Johanna Oras päätti työvuotensa joululle, mikä vaikeutti työmoodin löytymistä tammikuussa – kunnes päättikin toimia toisin.
”Tammikuu oli aikaa, jolloin kaikki oli harmaata ja kurjaa, mikään luova työ ei edistynyt. Kuvittelin voivani paeta alakuloa kotiimme Etelä-Ranskaan. Mutta se löysi sinnekin.”
Nyt tekemisessä on uusi rytmi.
”Viime vuosina olen jättänyt pari taulua hekumalliseen keskeneräisyyteen ja joulun jälkeen suorastaan odotan pääseväni takaisin ateljeeseen. Kokemuksen tuomaa viisautta!” Johanna iloitsee.
”Tunnen suurta kiitollisuutta”
Viime aikoina Johanna Oras on ymmärtänyt hidastaa tekemisen tahtia.
”Olen katsellut välillä ympärilleni ja jopa taakse: mitä kaikkea olenkaan jo saavuttanut! Tunnen siitä suurta kiitollisuutta.”
Johanna tietää, että nyt työelämässä trendikästä on downshiftaaminen. Omalla kohdallaan hän kutsuu vauhdin hiljentämistä toiminnan järkeistämiseksi.
”Ei ole muodikasta valittaa kiirettä ja työn paljoutta. Itsekin olen havainnut, ettei kannata rehkiä kahtatoista tuntia putkeen. Energia riittää paremmin, kun jaksottaa päivän pitämällä pausseja.”
Taidemaalari Johanna Oraksen mukaan kunnianhimossa on aina ripaus ahneutta. © Sampo Korhonen / Otavamedia
”Naisen sanomisille tulee toisenlainen painoarvo, kun ikää karttuu”
Tänä vuonna Johanna Oras viettää 50-vuotissyntymäpäiväänsä. Ikävuosien kertyminen ei mietitytä Johannaa, joka kokee olevansa aiempaakin vahvempi.
”Aikuistuessa koin ainoan ikäkriisini. Äkkiä ymmärsin, miten paljon rajoituksia naisen elämään kuului. Mikä on sopivaa ja mikä ei? Mitä saa sanoa? Miltä kuulu näyttää? Tuntui, että minua yritetään ahtaa muottiin, johon en mahdu.”
Nyt Johanna on saanut huomata ympäristössä muutoksen – vihdoinkin hänet otetaan vakavasti.
”Naisen sanomisille tulee toisenlainen painoarvo, kun ikää karttuu.”
Johanna Oras kertoo suhtautuneensa omaan uraansa aina suurella kunnianhimolla ja suuntaa yhä edelleen kohti uusia tavoitteita.
”Kunnianhimossa on aina ripaus ahneutta. Välillä mietin, mitä minä enää tässä rimpuilen. Vieläkö tarvitsee tavoitella jotakin? Mutta kun minulla on yhä valtava palo tehdä tätä työtä. Ei tekemisen riemusta voi kantaa huonoa omaatuntoa.”
Lue: Ella Kanninen tekee päätöksiä tunteella: ”Lapsuuden unelmat veivät eteenpäin”