Taiteilija Johanna Oras laihtui ja jojoilu jäi vihdoin: ”En ajatellut tätä muutosta laihdutusprojektina vaan keinona normalisoida aineenvaihduntani ja ruoansulatuksen”
Turvonneesta ja tukalasta olosta kärsinyt taiteilija Johanna Oras, 50, löysi uuden elämäntavan ravintoterapeutin avulla. Kevyempi ruokavalio innosti hänet aloittamaan myös lenkkeilyn.
Johanna Oras aloitti kolme vuotta sitten elämäntaparemontin pitkään vaivanneiden vatsavaivojen vuoksi. Apu löytyi uudenlaisesta ruokavaliosta.
Kaalikeittokuureja, muna-greippi -dieettiä, ketogeenistä ruokavaliota – ja jatkuvaa nälkää ja pinnan kiristelyä. Vuosien varrella taiteilija Johanna Oras, on kokeillut lukemattomia laihdutuskonsteja. Jokainen on tuntunut ja itsensä rääkkäämiseltä.
Lopputulos oli aina sama: kadonneet kilot hiipivät takaisin dieetin päätyttyä. Jojoilusta tuli Johannalle tuttu seuralainen, kun kaventuneen uuman jälkeen vaaka toistuvasti pongahti takaisin lievän ylipainon lukemiin.
Mutta vuoden 2017 lopulla Johanna oli lopen kyllästynyt. Ei niinkään kiristäviin pöksyihin, vaan tukalaan ja turvonneeseen oloon, jatkuvaan palantunteeseen kurkussa, vatsakipuihin sekä ummetukseen, joka oli riivannut häntä jo lapsesta asti.
”Ystäväni varoittelivat, että alamäki alkaa kun 50 vuotta tulee mittariin: kolotuksilta ei voi välttyä ja terveys prakaa. Päätin ryhtyä tavoittelemaan hyvää oloa jo hyvissä ajoin”, Johanna Oras kertoo.
Ruokaremontti vaatii pitkäjänteisyyttä
Pikkujoulujuhlissa marraskuussa 2017 vallitsi iloinen tunnelma. Johannan ja hänen miehensä Reijo Oraksen ystävän luona pöytään kannettiin herkkuja ja laseihin viiniä. Mutta kun Johanna kieltäytyi toistuvasti antimista herkkään vatsaansa vedoten, vieressä istunut tuttava äimistyi. Hän kehotti Johannaa hakeutumaan funktionaalisen lääketieteen asiantuntijan Maili Lepolan vastaanotolle.
Johanna oli saanut jo pari kuukautta aiemmin vinkin hoitaa ravitsemuksensa kuntoon, kun hän oli hakenut helpotusta oloonsa lääkärin vastaanotolta. Vatsalaukun tähystyksessäkään ei ollut löytynyt selitystä vatsavaivoille. Silloin lääkäri oli kehottanut häntä menemään ravitsemusterapeutin vastaanotolle.
Ajatus ahdisti, sillä Johanna pelkäsi saavansa ohjeen juoda runsaasti vettä ja syödä paljon kaurapuuroa. Se tuntui kulinaristista tympeältä ajatukselta. Toisaalta jatkuvat vatsavaivat olivat jo saaneet mielenkin alakuloiseksi.
Niin Johanna varasi Lepolalta ajan tammikuulle 2018. Edessä oli täydellinen ruokavalioremontti. Mutta aikaisemmista dieeteistä poiketen Johanna tiedosti heti, ettei kyseessä ollut pikainen taikatemppu. Muutos vaatisi pitkäjänteisyyttä ja aikaa.
Tärkeintä kilojen sulamisen sijaan suoliston hyvinvointi
Aluksi Johannalle tehtiin tutkimuksia. Laajojen verikokeiden kautta selvitettiin Johannan vitamiini- ja hivenainetasot.
Tutkimustulosten ja vaivojen perusteella Johannalle laadittiin uudenlainen ruokavalio. Tavoite oli selkeä: suoliston ja vatsan piti parantua. Tällä kertaa tärkeintä ei ollut kilojen sulaminen vaan suoliston hyvinvointi.
”Ruoansulatuksessani oli kaikki vähän pielessä. Siksi vitamiinit ja hivenaineet eivät imeytyneet kehooni, vaikka söin mielestäni monipuolisesti.”
Ensimmäiset kolme kuukautta olivat tiukkoja. Johanna Oras jätti ruokavaliostaan pois kaikki maitotuotteet ja viljat. Hän sai luvan syödä hieman punaista lihaa, kanaa ja kalaa. Kaalia, sipulia ja omenaa sisältäviä ruokia lisättiin runsaasti sekä myös muita kasviksia, sitrushedelmiä ja marjoja. Valkoinen sokeri ja tärkkelykset karsittiin.
Uudessa ruokavaliossa yllättivät kaalit.
”Kaaliruokien syöminen voi kuulostaa aivan hullunkuriselta, jos ihminen kärsii suolisto-ongelmista. Mutta kaalit ovat hyväksi suoliston toiminnalle. Minun tapauksessani se toimi hyvin.”
Kotimaisesta keräkaalista hän opetteli valmistamaan kaaliraastetta, johon lisätään omenaviinietikkaa, puolukkasurvosta, oliiviöljyä, pippuria ja joskus porkkanaa. Välillä hän paistaa pannulla kaalinsuikaleita ja lisäilee joukkoon chiliä ja kurkumaa.
Myös tuoreella inkiväärillä höystetyt kasvissosekeitot tulivat osaksi Johannan ruokatottumuksia.
Jo kahdessa kuukaudessa hän huomasi muutoksen ja pystyi luopumaan laksatiivivalmisteista. Vatsa alkoi toimia, kivut olivat poissa ja pala kurkussa kadonnut.
Myös vastaanotolla tehdyt suolihuuhtelut kevensivät ja puhdistivat oloa.
”Muistan ajatelleeni, että vau – tällainen olo pitäisi olla aina. Elämä alkoi hymyillä.”
Lue myös: Laihdutus ja painonhallinta – Aloita ja etene näin, kun haluat pudottaa painoa pysyvästi
Vaatekoko pieneni – ”Painoni putosi, kun lakkasin laihduttamasta”
Kolmen kuukauden kuluttua Johanna Oras sai luvan palautella ainesosia ruokavalioonsa. Hän teki kokeita: söi ison pasta-annoksen ja seurasi vointia. Aterian jälkeen olo oli tukala.
”Päätin pitäytyä terapeutin ruokavaliossa myös jatkossa. Välttelen yhä viljaa ja maitotuotteita.”
Orjallinen hän ei silti ole. Luonnonjugurtti on osa smoothieta marjojen kanssa, samoin kauratuotteita hän syö toisinaan.
Parasta ruokaremontissa onkin, ettei Johanna ole mielestään joutunut luopumaan mistään – eikä näkemään nälkää. Vaikka kaloreja ei ole laskettu, kiloja on lähtenyt.
Hän ei käy puntarilla, mutta roikkuvat vaatteet sen paljastivat: vaatekoko on pienentynyt kahdella numerolla.
”Painoni putosi, kun lakkasin laihduttamasta. En ajatellut tätä muutosta laihdutusprojektina vaan keinona normalisoida oma aineenvaihduntani ja ruoansulatukseni. Siinä sivussa laihduin kuin huomaamatta.”
Samalla suuri muutos on tapahtunut hänen mielessään.
”Myös iänikuinen mielensisäinen nalkutus siitä, että minun pitäisi laihduttaa, on kadonnut. Se tuntuu vapauttavalta.”
Ei enää mielitekoja
Enää Johannalle ei tule hillitöntä himoa kaloripitoisiin herkkuihin tai rasvaiseen pitsaan.
”En edes muista, koska sellainen hetki olisi viimeksi tullut. Se tuntuu kuin taikaiskulta.”
Silti Johanna Oras ei kiellä itseltään mitään. Kerran hän osti vanhasta tottumuksesta ison pussin irtokarkkeja evääksi elokuvateatteriin. Ne tuoksuivat huumaavan herkullisilta. Totuttuun tapaansa hän tyhjensi paperipussin parissa tunnissa – ja voi todella pahoin. Sen jälkeen tempaus ei ole toistunut.
En edes muista, koska halu syödä kaloripitoisia herkkuja olisi viimeksi tullut. Se tuntuu kuin taikaiskulta.
Alkoholia hän ei juuri käytä. Kaksi lasia viiniä kuluu hyvin harvoin hyvän ruoan kyytipoikana. Tai erityinen samppanja makuelämyksenä.
”Vaikka joisin lasillisenkin, seuraavana päivänä energiatasoni on selvästi laskenut ja kehoni tuntuu tukkoiselta.”
Johanna huomasi, ettei tarvitse alkoholia mihinkään. Hän ei tarvitse sitä enää edes rentoutumiseen.
Johanna Oras seuraa päivittäisiä askeleitaan älypuhelimen avulla, mutta haaveilee älykellosta, jotta voisi tarkkailla sykettä ja untaan. © Vessi Hämäläinen
”En enää lykkää tätä vaan aloitan” – Lenkille joka päivä
Kun ruokaremonttia oli jatkunut kahdeksan kuukautta, Johanna Oras toteutti kypsyttelemänsä ajatuksen. Niinpä 20. elokuuta 2018 Johanna pinkaisi lenkille miltei heti, kun oli Reijon kanssa palannut taidekuormansa kanssa Punkaharjun kesänäyttelystä kotiin Koskelle.
”Kotimatkalla sisälläni oli syttynyt voimakas päätös: en enää lykkää tätä vaan aloitan.”
Siitä lähtien Johanna on pitänyt tavoitteenaan käydä juoksu- tai edes kävelylenkillä päivittäin. Alkuun matkat olivat lyhyempiä, mutta hiljalleen kilometrimäärä kasvoi. Nyt päivittäinen matka on noin neljä kilometriä.
Pian Johannalle muodostui rytmi, jota hän noudattaa yhä. Aamiaisen jälkeen hän menee ateljeehen maalaamaan, lenkkeilee ennen lounasta ja aterian jälkeen palaa töihin.
Toisinaan kävely ja hölkkä vuorottelevat. Usein Johanna kipuaa myös läheiselle näköalatornille tekemään porrasjuoksutreenin.Hän lenkkeilee säällä kuin säällä: talvella nastalenkkareilla ja vesisateessa kosteutta kestävissä varusteissa.
”En keksi tekosyitä, vaikka vettä vihmoisi.”
Lenkkeily kirkastaa mielen ja tuo hyvän olon. Parasta on, että aikataulun voi määritellä itse, samoin juoksutahdin. Jos lenkki jää parina päivänä tekemättä, Johannasta tulee levoton ja ärtyisä.
”Kehoni vaatii, että sen on pakko päästä liikkeelle. Lenkkeilystä on tullut minulle pysyvä elintapa viisikymppisenä.”
Askelmääräänsä hän seuraa älypuhelimen askelsovelluksen avulla. Päivittäin askelia kertyy noin 6 000–7 000.
”Olen siinä itselleni armollinen, että en vaadi itseltäni suositeltua 10 000 askelta. Se on istumatyötä tekevälle aika paljon.”
Päänsärky hellitti lenkkeilyn myötä
Lenkkeilyn aloittamisen jälkeen Johannan voimakkaat päänsäryt hellittivät. Kolmeen vuoteen hän ei ole käyttänyt särkylääkkeitä kuin pari kertaa.
”Maalatessani niskani ja hartiani jännittyvät. Samat paikat menevät yhä pitkän työpäivän aikana jumiin, mutta se ei enää nouse päänsäryksi.”
Tulevaisuudessa Johanna Oras aikoo parantaa lihaskuntoaan. Kotonaan hänellä on jo käsipainoja ja kahvakuula. Joskus hän nostelee niitä sosiaalisessa mediassa julkaistujen jumppavideoiden tahdissa. Toiveissa on palkata ammattilainen laatimaan sopiva kunto-ohjelma ylävartalon vahvistamiseksi.
Elämäntapamuutoksen seurauksena Johannan mieli on iloisempi.
”Erityisesti metsässä juokseminen on huikea yhdistelmä liikuntaa ja luontoyhteyttä. Metsässä mieleni pääsee flow-tilaan, kun kuuntelen hiljaisuudessa metsän ääniä ja annan ajatukseni virrata.”
Virtaa on tullut huimasti lisää.
”Olen nyt 50-vuotiaana paremmassa kunnossa kuin koskaan aiemmin.”
Kuvausvaatteet: Tunika ja trikoot Deb, kengät Saucony ja korvakorut By Pias.
Artikkeli on julkaistu ensi kerran Kotilääkärissä 1/21.
Kiinnostuitko? Tilaa Kotilääkäri-lehti