Tangokuningas Kyösti Mäkimattila tasapainoilee artistiuden ja yksityisen minuutensa kanssa: ”Ei ole itsekkyyttä huolehtia omasta olostaan”

Jaa artikkeliTilaa Seura
Kyösti Mäkimattila
Kyösti Mäkimattila on paininut kahtia­jakautuneisuuden tunteen kanssa monella eri saralla. ”Olen totinen yrittäjä, mutta myös holtiton ja yllytyshullu. Lähdin mukaan radiotyöhön, vaikka on tavallaan kuin ampuisi itseään polveen, kun artisti alkaa pyörittää radiokanavaa. Silloinhan muiden kanavien ovet voivat paukahtaa kiinni.” © Tuomi Tuomi/Otavamedia
Iskelmälaulaja ja tangokuningas Kyösti Mäkimattilan tasapaino järkkyi, kun keikkakalenteri tyhjentyi. Minuuttaan hän on pohtinut myös terapiassa.

Kyösti Mäkimattila omaa kaksi minää. Kun toinen esiintyy, toinen tekee havaintoja. Ja kun toinen luo, toinen yrittää muuttaa tuotokset euroiksi.

On myös kaksi roolia; artistin, jonka yleisö kuvittelee tuntevansa, ja yksityinen, joka ottaa vallan parrasvalojen sammuessa.

”Olen aina kuvitellut, että elämän kuuluukin olla tällaista, ajatusten hullunmyllyä.”

Tasapaino järkkyi keväällä, kun koronavirus tyhjensi täpötäyden kalenterin.

”Yhtäkkiä pyörin pihalla ympyrää ja mietin, kuka tämä kaiffari on.”

Minuutensa eri puolia Kyösti Mäkimattila on miettinyt myös terapeutin vastaanotolla.

”Ei ole itsekkyyttä huolehtia omasta olostaan.”

Ylpeys – ”Olen omaa latua hiihtämällä pärjännyt”

Yläasteella alkanut rumpujen soitto vaihtui päätoimiseen muusikon uraan, kun Kyösti Mäkimattila Varjokuva-yhtyeensä kanssa voitti tanssiorkesterien Suomen mestaruuden vuonna 2002. Lopullisesti elämä muuttui, kun hänet kruunattiin tangokuninkaaksi vuonna 2013. Seuraavat vuodet töitä oli niin paljon kuin jaksoi tehdä. Tuli levytyksiä, neljä runokirjaa ja tuoreimpana oma kustannusyhtiö.

Marraskuun alussa Kyösti äänestettiin kolmannen kerran vuoden miesartistiksi Tanssin Tähdet -yleisöäänestyksessä.

”Tietysti olen ylpeä kolmesta pystistäni, kuten myös siitä, että olen omaa latua hiihtämällä pärjännyt.”

On olemassa myös toisenlaista ylpeyttä.

Kyösti Mäkimattila oli aikanaan töissä Yläneen kyläkaupassa. Koiralleen jauhelihaa ostamassa olleille kesäasukkaille ei kelvannut kumpikaan tarjolla olleista vaihtoehdoista. He halusivat, että Kyösti jauhaa näkyvillä olleen paistin kappaleesta varta vasten koiralle erän.

”Suomenkielinen sana sellaisesta ylpeydestä on paskantärkeä. Kun ei tunnista aikaa ja paikkaa voi lähteä keulimaan.”

Huoliteltu ulkomuoto ei ole ylpeyttä, vaan kanssaihmisten huomioonottamista.

”Joku voi kokea, että isokokoisena ja ryhdikkäänä olen ylpeän oloinen. Se kertoo vain siitä, ettei hän ole jutellut kanssani. Voin olla naamaltani vakava, mutta silti koko ajan vitsi suupielessä.”

Kyöstin traditioihin kuuluu keikkapaikan henkilökunnan viihdyttäminen. Häneltä on totuttu kuulemaan ne härskimmät ja hulluimmat jutut.

”Pysäköinninvalvojan on paljon mukavampi ohjata autoja ruutuun, kun hän voi hykerrellä ruokottomia juttujani.”

Sanan säilä viuhuu myös kotona.

”Lasken lööperiä koko ajan. Puolisolla ja lapsilla on tuhat lempinimeä. Ulkopuolinen voi ihmetellä tietyllä tavalla vapaata ilmapiiriä.”

Rajat ovat silti selkeät. Perheen jäsenet pyrkivät puhumaan toisilleen kauniisti. Eri mieltä voidaan olla, mutta sen ei tarvitse tarkoittaa riitelyä.

”Parasta on koko perheen saunahetki, kun ilma on täynnä puhetta. Yhden tyttären yksi lempinimistä onkin Ylepuhe, koska hän avaa suunsa samaan aikaan kuin silmänsä.”

Kateus – ”Tietyistä numeroista ei enää soiteltu”

Kun Kyösti Mäkimattila teki työtä ohjelmatoimistossa, puhelin soi koko ajan.

”Kuvittelin, että olemme kollegoita, mutta myös kavereita. Kun minusta ei ollut enää hyötyä keikkojen hankkijana, tietyistä numeroista ei enää soiteltu. Nykyään pidämme yhteyttä heidän kanssaan, joilla on yhtä paljon keikkoja.”

Tai oli ennen koronaa.

Epidemia on nostanut pintaan sisäisen kamppailun.

”Joskus mietin sitäkin, mitä minusta jää, kun maallinen matka päättyy. Se kannustaa tällä hetkellä kirjoittamaan.”

”Olen tosi kateellinen heille, joilla on mielenrauha, eivätkä ole kaltai­siani levottomia haaveilijoita. He ovat tyytyväisiä siihen, mitä on, eivätkä koko ajan kapua seuraavalle askelmalle.”

Mikä estää pysähtymästä?

”Ehkä yritän todistella itselleni olevani olemassa. Joskus mietin sitäkin, mitä minusta jää, kun maallinen matka päättyy. Se kannustaa tällä hetkellä kirjoittamaan.”

Viha – ”Väkivalta on alhaista”

Kuolemansynneistä tuomittavimpana Kyösti Mäkimattila pitää vihaa, joka kanavoituu väkivallan tekoina.

”Vaikka olen iso äijä ja taistelukoulutuksen saanut reservin upseeri, en ole koskaan lyönyt ketään tai edes tuntenut siihen halua. Väkivalta on alhaista.”

Iskelmälegenda Olavi Virta oli pitkään yksi Kyöstin esikuvista, kunnes hän luki tämän Ilse-tyttären kirjoittaman kirjan. Siinä hän kertoo, kuinka Virta hallitsi kotona myös nyrkein.

”Ei riitä, että on komea lauluääni. En voi fanittaa lasten ja vaimon hakkaajaa missään tapauksessa.”

Viha ei ole Kyöstillekään vieras tunne. Tällä hetkellä sen nostaa pintaan koronapandemian vuoksi tapahtumateollisuudelle asetetut rajoitukset Suomessa.

”Haluan nähdä ihmiset, joiden mielestä tämä on ainoa oikea tapaa hoitaa tilanne. Kulttuuri ja taide voisivat toimia mielenterveysongelmien ennaltaehkäisijöinä, mutta tässä käy niin, että joudumme hoitajan rooliin.”

Ei ehkä vihaa, mutta kummastusta herättää myös evankelisluterilaisen kirkon toiminta. Kuluvana vuonna on ollut erityisen hankalaa järjestää 1. joulukuuta alkavaa kirkkokonserttikiertuetta.

”Kirkkoon saattaa mahtua yli tuhat vierasta, mutta koronan vuoksi konserttiin saa ottaa vain 200 kuulijaa. Silti tilavuokra peritään täysimääräisenä. Kirkko olisi voinut ottaa aivan toisenlaisen roolin tässä ajassa.”

Vihansa Kyösti Mäkimattila kanavoi kirjoittamiseen. Tulossa on kirja, jonka työnimi on Sen kevään jälkeen.

Elokuussa perustettu oma kustannusyhtiö julkaisee Kyöstin tulevan kirjan ja albumin. ”Isoissa taloissa halutaan ohjata isosti, muokata tietynlaiseksi. En ole sellaiseen valmis. Haluan hiihtää omaa latua.”

Elokuussa perustettu oma kustannusyhtiö julkaisee Kyöstin tulevan kirjan ja albumin. ”Isoissa taloissa halutaan ohjata isosti, muokata tietynlaiseksi. En ole sellaiseen valmis. Haluan hiihtää omaa latua.” © Tommi Tuomi/Otavamedia

Laiskuus – ”Hiljaa pysyminen on hengen velttoutta”

Jaakko Heinimäen kirja 7 kuolemansyntiä kulki pitkään Kyöstin matkalukemisena. Siinä kuolemansynniksi luetaan hengen velttous.

”Hiljaa pysyminen on hengen velttoutta, josta oikaistu ilmaisu on laiskuus.”

Syntiin ovat syyllisiä Kyöstin mielestä tällä hetkellä erityisesti terveydenhuoltoalan ammattilaiset, jotka eivät kyseenalaista koronapandemian hillitsemiseksi tehtyjä toimia.

”Eikö yksikään älykkäistä lääkäreistä ole sitä mieltä, että nyt ylireagoidaan, tapetaan kärpästä lekan kanssa? On laiskuutta, mukavuudenhalua ja hirvittävää perseilyä olla hiljaa.”

Kyösti Mäkimattila myöntää laiskuuden synnin itsessäänkin. Hän on kritisoinut hallituksen päätöksiä facebook-päivityksissään. Palautteissa on siteerattu hänen lempisitaattiaan: ’on helppo huudella veneestä, kun ei itse tarvitse soutaa’.

Huomautus on oikeutettu. Tähän saakka Kyösti on vaiennut vedoten lojaalisuuteen.

”Minut on kasvatettu kunnioittamaan kaikkia itseäni vanhempia, esivaltaa ja ylempänä olevia, mutta korona-aika on herättänyt uudenlaisen kriittisyyden. Voisin lähteä mukaan politiikkaan, jos löytyisi sopiva puolue. Koneistoja ja hyvä veli -verkostoja en tunne omikseni.”

Ahneus – ”Artistius on rooli”

”Olen ahne elämälle ja työlle.”

Kyösti on halunnut aina laulaa ja kirjoittaa, mutta ei olla artisti.

”On hämmentävää, kun minusta lehtijuttuja lukeneet ja keikoillani käyneet kuvittelevat tuntevansa minut. Se herättää halun perääntyä ja jatkaa eri suuntaan. Artistius on rooli, joka antaa luvan tietynlaiseen olemukseen ja käytökseen. Sen avulla pystyn elättämään itseni. Siviilissä olen eri ihminen.”

Kyösti Mäkimattila on kutsunut itseään mörrimöykyksi. Hän viihtyy metsissä.

”En ole koskaan bilettänyt enkä ymmärtänyt, mihin sitä tarvitaan. Jos tapaan mukavan ihmisen, tutustun häneen mieluiten jossain muualla kuin älämölössä.”

Kotona parasta ajanvietettä ovat lautapelit. Vuosi sitten joululahjaksi saatu Afrikan tähden laajennusosa Retkikunnat ja tyttärien vastikään kirpputorilta ostama Trivial Pursuit Genius -painos saavat innostumaan.

”Yhdessä pelaaminen on arvo, jota haluan vaalia. Se on suurta juhlaa.”

Tällä hetkellä Kyösti Mäkimattila toimii nettiradio Gramofonin musiikkipäällikkönä. Tulevaisuus ei välttämättä olekaan laululavoilla.

”Kun väsyn kiertämään, perustan vanhan ajan sekatavarakaupan, jonka yläkerrassa asun. Ovikelloa voi soittaa aina ja tarjolla on kaikkea raivaussahasta sahramiin. Kaupan ohessa on kaikenlaisia palveluita, asiamiesposti, joku apteekin muoto ja kahvila.”

Ahneutta elämänlaadulle eikä euroille?

”Riittää, että sillä juuri eläisi.”

Ylensyönti – ”Pystyn pidättäytymään mistä tahansa”

Karkkilakko on kestänyt jo yhdeksän vuotta. Se alkoi, kun Kyösti lopetti alkoholin juomisen ja alkoi pudottaa painoaan karppaamalla eli vähähiilihydraattisella ruokavaliolla. Ensimmäiset kolme vuotta hän vältti sokeria sen kaikissa muodoissa.

”Pystyn pidättäytymään mistä tahansa, kun niin päätän.”

Nykyään herkkuhetkiin sopivat jäätelö ja keksihyllyissä myytävät suklaapalavohvelit.

Joulun aika on Kyöstille mieluinen. Hän valmistaa itse kaikkea leivonnaisista perinneruokiin, taitaa joulumakkaran ja piparkakkutalon teon sekä on huolellinen kinkun paistaja.

”Olen mässäilijä ja rakastan syömistä. Minulle maistuu aina eikä ole mitään, mikä ei menisi suustani alas.”

Ilman terveydellistä syytä nirsoilua hän ei ymmärrä.

”Sellainen on huomion hakemista.”

Eräällä keikkamatkalla huomion kiinnitti samaan aikaan Eväskori-pitseriassa Äkäslompolossa asioinut naisseurue.

”Jokainen tilasi gluteenittoman pitsan ja sen kyytipojaksi oluen. Sellaisissa hetkissä maalaispojalla lyö tyhjää. Teki mieli kysyä, että minkälainen keliakia heillä mahtoikaan olla.”

Himo – ”Patoutunutta himoa on vangitsevaa seurata”

Kyösti Mäkimattila suhtautuu useimpiin asioihin intohimoisesti.

”Sen sijaan himo on kahden ruumiin välistä, kahden kehon muuttumista hetkeksi yhdeksi. Siitä energiasta ihmiskunta on syntynyt ja jatkuu. Kiehtovaa on himoon virittyminen ja hienoimmillaan se on vähän ennen täyttymystä.”

Tanssilavoilla Kyöstin rooli on laulullaan luoda tunteen paloa tukeva haavemaailma.

”Tiettyä pidättyväisyyttä, patoutunutta himoa on vangitsevaa seurata.”

Kyöstin vartalomaalaus: Riina Laine.

Lue myös: Tangokuningas Kyösti Mäkimattila hurahti kellojen keräilijäksi – Kellokokoelma on karttunut onnenkantamoisillakin: ”Olin aivan liekeissä, mutta pidin pokkani”

Kyösti Mäkimattila ja Zenith-rannekello

”Ajassa on jotakin kiehtovaa”, Kyösti Mäkimattila toteaa. © Kyösti Mäkimattilan kotialbumi

X