Tangokuningas Marco Lundberg: ”Korkean paikan kammo pakotti ryömimään alas lätkäkatsomosta”

Jaa kaverilleTilaa Seura
© Jonne Räsänen/Otavamedia
Tuore tangokuningas Marco Lundberg, 38, lähtee valloittamaan tanssilavoja nöyrin mielin. Tärkein tuki löytyy kotoa, perheeseen kuuluu vaimo ja neljä lasta.

ENNUSTAN, että tangovuoteni tulee olemaan tosi kiireinen. Olen nähnyt osan kalenterista, jossa oli sovittuna sata keikkaa seuraavan puolen vuoden aikana.

Toivon, että vuosi toisi mukanaan myös levytyssopimuksen ensimmäisestä pitkäsoitosta, koska sellaista minulla ei vielä ole. Minusta on hyvä, ettei levytyssopimusta anneta suoraan tangokuninkuuden päälle.

Minulla ei ole levynteon kanssa mikään kiire, vaan haluan pohtia ja suunnitella sitä kaikessa rauhassa.

 

TUNNUSTAN, että rakastan perhettäni yli kaiken. Minulla on yksi yhteinen poika vaimoni Jaanan kanssa ja meillä molemmilla on lapsia edellisestä suhteesta: minulla kaksi poikaa ja Jaanallakin yksi. Olemme siis uusioperhe.

Olemme olleet Jaanan kanssa naimisissa neljä vuotta. Tapasimme ensimmäisen kerran vuoden 2002 Tangomarkkinoiden yhteydessä erään hotellin parkkipaikalla. Pommitin Jaanaa viesteillä kaksi vuotta, ja siitä se sitten pikkuhiljaa lähti.

Vaimoni tuki on ollut minulle kaikkein tärkein. Ilman häntä en olisi jaksanut näin pitkälle. Jaana on toiminut esimerkillisesti rinnallani ja tehnyt puolestani paljon sellaista, mitä itse en olisi pystynyt tai jaksanut.

Esiintymishalu on periytynyt myös vanhimmalle pojalleni. Hän on mukana Lahden kaupungin nuorisoteatterissa.

 

ENNUSTAN, että minut tullaan muistamaan hyvänä tangokuninkaana ja hyvästä musiikista.

Haluan olla sellainen nöyrä, kansan palvelija. Minulle on tärkeää, että ihmiset viihtyvät keikoillani ja että saan tuotua musiikilla itseäni esiin.

Haluan olla myös helposti lähestyttävä. Fanit saavat mieluusti tulla juttelemaan minulle keikkojen jälkeen.

Palaute on ainakin tähän mennessä ollut tosi hyvää. Tuntuu siltä, että ihmiset ovat olleet tyytyväisiä valintaan ja hyvä niin. Olen saanut hyvät avaimet käteeni, nyt minun täytyy vain käyttää niitä oikein.

Oma idolini menneistä tangokuninkaista on Jaska Mäkynen. Hän selvisi esimerkillisesti vaikeuksista ja haasteista, joita minullakin on riittänyt. Isäni kuoli diabeteksesta johtuviin komplikaatioihin juuri ennen vuoden 2007 tangofinaalia.

Se vaikutti minuun hyvin paljon. Isä oli suuri tukijani ja hän kannusti minua aina.

 

TUNNUSTAN, että olin koulussa todella huono. Kiinnostuksen kohteet olivat aivan jossain muualla. Menin lopulta kuitenkin ammattikouluun kuljetus- ja logistiikkapuolelle, ja tein sen alan töitä jonkin verran.

Kokeilin myös tehdashommia. Olin hetken aikaa töissä kännykkäkuorien laadunvalvojana, mutta se ei kyllä sopinut minulle yhtään. Kahdeksan tunnin yövuorot olivat todella tukahduttavia.

Harrastin nuorena paljon urheilua, muun muassa jalkapalloa, kamppailulajeja ja nyrkkeilyä, jossa pärjäsin hyvin myös kisoissa. Nyrkkeilyn ohella harrastin myös kilpatanssia. En koskaan loukannut itseäni sen pahemmin, mitä nyt joskus meni nenä hieman vinoon.

 

TUNNUSTAN, että pelkään kuollakseni korkeita paikkoja. En tiedä mistä pelko on peräisin, mutta se on hurjaa.

Pari kertaa olen joutunut pelkotilan takia kummallisiin tilanteisiin. Kerran olin poikani ja parin kaverini kanssa katsomassa Jokereiden jääkiekkopeliä Hartwall-areenalla ja jouduimme ihan yläkatsomoon piippuhyllylle.

Sain käveltyä ylös ihan hyvin, mutta heti kun erehdyin kerran katsomaan alas, menivät pasmani ihan sekaisin. Lopputuloksena oli se, että kirjaimellisesti ryömin sieltä takaperin alas. Onneksi poika kulki vierelläni, joten sain ehkä valjastettua ryömimiseni jotenkin hänen kontolleen. Alhaalla huokaisin helpotuksesta. Tilanne päättyi lopulta iloisesti: järjestysmiehet veivät meidät vip-katsomoon.

Maailmanmeno pelottaa minua myös. Ihmisistä on tullut niin tunteettomia, eikä toisista enää välitetä kuten ennen.

 

ENNUSTAN, että kun täytän neljäkymmentä vuotta, en pode ikäkriisiä.

Olen yrittänyt pitää itseni hyvässä kunnossa myös nyt aikuisiällä.

Lauluhommissa tarvitaan myös hyvää fyysisistä kuntoa. Keikkamatkat vievät nopeasti mehut, sillä kilometrejä kertyy vuodessa paljon. Olen herkkäuninen, joten keikan jälkeen nukahtaminen on vaikeaa, kun adrenaliini jyllää ja päässä pyörii mennyt keikka.

X