Tangokuningas Marko Maunuksela ei kadu paluuta vanhaan ammattiinsa: ”Hyvä tulee hyvän luo – mistään ei kannata lähteä siltoja poltellen”

Jaa artikkeliTilaa Seura
Marko Maunuksela
Marko yllättyi siitä, kuinka positiivisesti ihmiset ovat suhtautuneet hänen työhönsä lähihoitajana. ”Sadat hoitoalan ammattilaiset ja musiikkialan ihmiset ovat lähettäneet tsemppiviestejä.” © Mikko Lehtimäki / Otavamedia
Tangokuningas Marko Maunuksela palasi lähihoitajaksi lähes 11 vuoden tauon jälkeen. ”Ajattelen, että koko elämä on matkaa. Mikään asia ei ole koskaan hyödytöntä ja turhaa, vaan kaikki, mitä on joskus tehnyt tai opiskellut, auttaa elämässä eteenpäin."

Herätyskellon piti herättää varttia vaille kuusi, mutta aikaisiin aamuihin tottumaton tangokuningas Marko Maunuksela, 47, on vahingossa laittanut herätyksen tuntia myöhemmäksi. Aamukuudelta vaimo Taija tökkii häntä hereille.

”Monelta sinun piti mennä töihin?”

Seitsemältä. Markolle tulee kiire. Olisi noloa myöhästyä uudesta työpaikasta heti ensimmäisenä työpäivänä. Tunnin päästä hän on jo perillä 35 minuutin ajomatkan päässä mielenterveyskuntoutujien kuntoutuskeskuksessa.

Ensimmäisenä päivänä Marko teki 14 tunnin työvuoron. Flunssan takia hän oli joutunut edellisellä viikolla perumaan tutustumispäivän, joten hän halusi tulla aamuvuoroon tutustumaan töihin ennen työvuorolistaan merkittyä iltavuoroaan. Uutta tietoa tuli joka puolelta niin paljon, että illalla pää oli aika sekaisin.

Marko sai huomata, että 11 vuodessa moni asia on muuttunut.

Lähihoitaja ryhtyi automyyjäksi – ja teki paluun hoitoalalle

Markosta tuli lähihoitaja sattumalta. Hän oli valmistumassa automekaanikoksi keväällä 1994, kun kesken automekaniikan oppitunnin luokkakaveri ehdotti, että kaksikko hakisi opiskelemaan ambulanssikuskiksi. Marko innostui oitis ajatuksesta ja haki Seinäjoelle opiskelemaan.

Opintojen aikana haaveet ensihoitajan työstä unohtuivat, kun Marko oli työharjoittelussa mielenterveysyksikössä. Se tuntui heti omalta, ja Marko päätti erikoistua mielenterveys-, kriisi- ja päihdetyöhön.

Hän valmistui lähihoitajaksi joulukuussa 1996, mutta oli vuoden työttömänä, koska tuohon aikaan hoitajille ei ollut töitä. Työttömyysvuoden aikana hän kouluttautui automyyjäksi ja kun kauppa kävi hyvin, sijaisuus autoliikkeessä muuttui vakinaiseksi.

Seitsemän automyyjänä vietetyn vuoden jälkeen hoitoala veti takaisin. Seinäjoelle avattiin mielenterveyskuntoutujien asumisyksikkö vuonna 2004, ja vaimonsa vinkistä Marko haki ja tuli valituksi.

”Kaikki pitivät minua ihan hulluna. Tein hyvää vuotta ja olin saanut tehtyä paljon kauppoja, mutta yhtäkkiä päätin ryhtyä tekemään hoitajan töitä.”

Hoitotyössä kiehtoi mahdollisuus vaikuttaa jollakin lailla tulevaisuuteen, sillä uudessa yksikössä kaikki aloitettiin nollasta. Myös provisiopalkalla eläminen oli alkanut kyllästyttää. Marko tunnustaa myös olevansa projekti-ihminen: kun hän on aikansa tehnyt jotain, hän alkaa jo kaivata uutta.

”Elämässäni sattumilla on ollut paljon sijaa. Olen aina ollut nopeasti innostuva tyyppi, joka heittäytyy uusiin juttuihin ilman itsesuojeluvaistoa. Kaikki valinnat, jotka olen elämässäni tehnyt, kumpuavat samoista asioista.”

Tangokuningas laskelmoidusti

Niin kävi myös vuonna 2010. Marko Maunuksela  oli ollut hoitoalan töissä melkein seitsemän vuotta, mutta musiikki oli alkanut vetää enemmän ja enemmän puoleensa. Kolme vuotta aiemmin Marko oli voittanut Somero soikoon -laulukilpailun, ja hänestä alkoi näyttää, että Tangomarkkinat olisi paras polku alkaa tehdä musiikkia ammattimaisesti.

”Olin seurannut kisaa vuosikausia ja muistan jopa sanoneeni vaimolle ääneen, että tuohon kisaan en ainakaan ikinä osallistu. Koskaan ei pitäisi sanoa ’ei koskaan’!”

Hän oli osallistunut Tangomarkkinoille ensimmäisen kerran vuonna 2009 ja ylsi tuolloin finaalissa kolmanneksi. Kevät 2010 oli yhtä pitkää jäähyväisten jättämistä. Marko otti kaksi viikkoa palkatonta lomaa kesäloman lisäksi treenatakseen Tangomarkkinoita varten.

Hän oli laskeskellut, että kesälomaa on vielä viikko tangofinaalin jälkeen. Siinä ajassa Marko ehtisi hakea virkavapaata, jos hän sattuisi voittamaan tangokuninkuuden. Ja niinhän siinä kävi.

Paluu hoitoalan töihin ei ollut helppo päätös

Hissimusiikki soi ja kuuluu astioiden kilinää ja puheensorinaa. Seinäjoen keskustassa kahvilassa muun maan koronarajoitteet eivät näy, vaan lounaalle on tulijoita. Markolle riittää kahvi maitotilkalla. Hän hörppää kupista ja vilkaisee ikkunasta ulos. Räntäsade on vaihtunut auringonpaisteeseen.

Edellisenä iltana, pääsiäismaanantaina, hän on ollut iltavuorossa. Tuntityöntekijän töitä on nyt takana muutama viikko.

”On ollut hauskaa verestellä vanhoja työkuvioita, yllättävän hyvin ne ovat pysyneet takaraivossa. Muutaman päivän tutustumisen jälkeen pääsi jo vauhtiin ja työhön kiinni.”

Esimerkiksi työvuorot ovat nykyään sähköisessä muodossa ja myös kaikki raportit tehdään sähköiseen järjestelmään. Myös asukaskunnassa on tapahtunut muutoksia: nykyään asukkaiden joukossa on enemmän sekakäyttäjiä ja maahanmuuttajia.

Paluu hoitoalan töihin ei ollut helppo päätös. Vielä viime vuonna Markolla riitti koronatilanteesta ja laulukeikkojen peruuntumisesta huolimatta sen verran töitä, että hän pärjäsi. Kolme aikuista lastakin olivat jo muuttaneet pois kotoa ja Marko ja Taija olivat muuttaneet omakotitalosta kerrostaloasuntoon. Ei tarvinnut huolehtia kuin itsestään.

Mutta kun marraskuun lopussa Seinäjoen kaupunginteatteri ilmoitti Evita-musikaalin jäävän tauolle, työt alkoivat olla vähissä. Radiotyö Ylen Auringon alla -ohjelmassa oli kutistumassa kahteen päivään, ja kun keikkojaan ei ollut tulossa, kevään toimeentulo alkoi näyttää niukalta.

”Kamppailin jonkin aikaa sen kanssa, lähdenkö tekemään hoitoalan töitä vai en. Olin joskus mielessäni päättänyt, että en enää palaa hoitotöihin. Ajattelin ehkä, että olenko enää artisti, jos lähden taas hoitoalalle. Oli iso kynnys ottaa se askel, mutta kun olin tehnyt päätöksen ja työvuorot alkoivat, tuli olo, että tämä oli oikea ratkaisu.”

Marko oli aiemmin laskeskellut, että jos kesäteatteri alkaa ja keikkailu sallitaan, hän voisi pärjätä syksyyn saakka, mutta kaikki sukan varteen kerätyt säästöt menisivät. Marko on säästänyt, jotta voisi pitää irtioton ja lähteä vaimonsa kanssa Aasiaan reppureissaamaan 2–3 kuukaudeksi.

”Ajattelin ehkä, että olenko enää artisti, jos lähden taas hoitoalalle. Oli iso kynnys ottaa se askel.”

”Aloin ajatella, mikä pakko minun on nyt käyttää kaikki pahan päivän varani. Eikö ne olisi parempi säästää sellaiseen hetkeen, kun ei ole muutakaan vaihtoehtoa.”

Pitkäaikainen fani asukkaana

Etukäteen Marko Maunuksela jännitti, muistaako yhä kaikki sairaudenkuvat ja niihin sopivat lääkkeet. Häntä huoletti myös, ottavatko asukkaat ja työkaverit hänet vastaan omana itsenään, hoitajana ja ohjaajana.

Osa asukkaista tunnisti Markon heti, ja viikkojen aikana sana on kiirinyt. Yksi asukkaista on Markon pitkäaikainen fani. Tämä laittoi Markolle heti viestiä Instagramin kautta kuultuaan Markon olevan tulossa töihin. Marko halusi tehdä selväksi, ettei ole tulossa taloon tangokuninkaana vaan ohjaajaksi tekemään hoitoalan töitä.

”Kohtaaminen oli tosi tavallinen, moikattiin ja vaihdettiin kuulumisia. Tuntuu, että ainakin ne kerrat, kun olen ollut hänen kanssaan siellä, olemme tulleet hyvin juttuun ja olen päässyt uutena ohjaajana hänen kanssaan jo aika pian syvään hoitosuhteeseen. Voihan se olla jopa avuksi hänen polullaan.”

Marko on halunnut pitää laulajan roolin sivussa työstään, mutta aina se ei onnistu. Talossa järjestetään pari kertaa viikossa karaokea, ja ohjelmanumero saa aina yli puolet talon asukkaista kokoontumaan olohuoneen sohvalle. Ensimmäisten viikkojen aikana Marko kuunteli hiljaa muiden laulua, mutta eräänä viikonloppuna häntä tultiin hakemaan laulamaan keittiöstä asti.

Yhden kappaleen jälkeen pyydettiin lisää, ja lopulta Marko Maunuksela veti viisi laulua putkeen.

”Se oli pienimuotoinen konsertti! Asukkaat olivat aivan haltioissaan ja joku tuli kysymään, laulanko jossain bändissä, kun laulan niin hienosti. Oli tuttuja lauluja, niin saatoin esiintyä olohuoneen sohvalle päin eikä tarvinnut tuijottaa monitoreja.”

Marko Maunuksela

”Päätöksen tekeminen oli kaikkein haastavinta”, tangokuningas 2010 Marko Maunuksela kertoo paluustaan lähihoitajaksi. © Mikko Lehtimäki / Otavamedia

Yhdessä kotona

Uusi työ on muuttanut Markon ja hänen vaimonsa arkirutiineja. Pari muutti omakotitalosta kerrostaloasuntoonsa Seinäjoen keskustaan juuri koronapandemian kynnyksellä, ja uudessa kodissa yhteistä aikaa on riittänyt enemmän kuin vuosikausiin.

”Käytännössä olemme eläneet koko sen ajan poikkeusaikaa. Viimeisen vuoden aikana olemme olleet aina kaikki illat yhdessä, kun omakotitalossa asuessa vaimo oli illat ja viikonloput yksin keikkareissujeni ajan. Vaimo on sanonut, että tulee täytenä järkytyksenä, kun keikat alkavat taas pyöriä.”

Markolla ei ole vielä toistaiseksi voimassa lääkelupaa eikä hän saa jakaa tai annostella lääkkeitä. Hän ei ole vielä päättänyt, uusiiko lupia. Toiveena on palata viihteen ammattilaiseksi heti, kun töitä taas on.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että Marko työllistyy kesän ajan Törnävän Kesäteatterissa. Myös Marko ja Jukka -duolla tangokuningas Jukka Hallikaisen kanssa on joitakin myytyjä keikkoja, mutta kaikki on vielä epävarmaa.

”Kesälle on tosi vaikea tehdä suunnitelmia. Jos syksyllä keikkamaailma on nollilla, hoitoalan töiden jatkamisessa on mahdollisuus.”

Paluuta vanhaan ammattiinsa Marko Maunuksela ei ole katunut.

”Ajattelen, että koko elämä on matkaa. Mikään asia ei ole koskaan hyödytöntä ja turhaa, vaan kaikki, mitä on joskus tehnyt tai opiskellut, auttaa elämässä eteenpäin. Ajattelen, että hyvä tulee hyvän luo. Mistään ei kannata lähteä siltoja poltellen.”

Lue myös: Tangokuningas Marko Maunuksela palasi lähihoitajaksi: ”Tämä oli oikea ratkaisu”

Lue myös: Kun keikkailu ei tuokaan leipää pöytään: Miten työllistyvät nyt Jukka Hallikainen ja Marko Maunuksela?

Marko Maunuksela ja Jukka Hallikainen

”Samanlainen huumorintaju, itselleen nauraminen sekä toisilleen naljailu luonnistuu meiltä molemmilta.” © Jonne Räsänen / Otavamedia

X