Tangokuningatar Pirita Niemenmaan tangomatkaan kuuluu monta pettymystä ja suruakin: ”Olin jo vähällä jättää kisan kesken”

Kun Pirita Niemenmaan, 34, kutreille laskettiin tangokuningattaren kruunu viime lauantaina Seinäjoella, vuolaista ilon kyynelistä ei ollut tulla loppua. Viidettä kertaa kisassa mukana olleen Piritan tangomatkaan kuuluu monta pettymystä ja suruakin. Nyt lapsesta saakka elänyt haave kuitenkin toteutui.

Tangokuningatar vuosimallia 2019 uskoo, että elämänkokemus on tuonut tarvittavaa syvyyttä tulkintaan. Tänä vuonna hän ylsi ensimmäistä kertaa tv-finaaleihin saakka, mutta yllättävä sairastelu oli pilata kisan viime metreillä.

Lapsuus

”Vietin lapsuuteni Kauhajoella. Äiti on ompelija ja isä oli markkinamyyjä, joten reissasimme paljon asuntovaunulla ympäri Suomea. Olin jo lapsena kova esiintymään. Isä videokuvasi usein ja esiinnyin mielelläni kameralle. Joko juonsin tai lauloin. Äiti ja isä erosivat, kun olin toisella luokalla, mutta esiintyminen jatkui koulun tilaisuuksissa.
Minulla oli erilaisia bändikokoonpanoja. Musiikissa loistin, vaikka muuten olin koulussa se huonoin oppilas. Opiskelu ei kiinnostanut, mutta musiikin lisäksi tykkäsin kaikenlaisesta käsillä tekemisestä. Äidin tavoin halusin ommella ja askarrella.

Myöhemmin hakeuduinkin ompelijaoppiin.

Edelleenkin tykkään tehdä käsillä kaikenlaista ja olen aika omatoiminen. Sisarukseni vitsailevat, etten tarvitse miestä mihinkään, kun pystyn tekemään kaikki asiat itse.
Kun karaoke tuli Pohjanmaalle 90-luvulla, isä vei minut laulamaan paikallisen biljardisalin yläkertaan. Taisin olla silloin 11-vuotias ja lauloin kappaleen Pojat. Yleisö tykkäsi tosi paljon, ja siitä lähti karaokeinnostus. Vähän vanhempana osallistuin moniin kilpailuihin ja aikuisten sarjassa, sillä eihän lapsille ollut omaa sarjaa. Äiti tai joku sisaruksista oli aina mukana.

Olin lapsena kova haaveilemaan ja sitä haaveilijaa minussa on vieläkin. Usein lauloin Tarja Lunnaksen levyjen tahtiin ja unohduin haaveilemaan aamulla ennen kouluunlähtöä. Siitä tietenkin seurasi, että myöhästyin usein tunneilta.Peruskoulun sain päätökseen, mutta todistus oli aika huono. Jos olisin oikein kunnolla yrittänyt, se olisi voinut olla parempi, mutta olin innostunut vain laulamisesta. Onneksi minulla oli hyvä opinto-ohjaaja, joka löysi ompelijalinjan Kurikan ammattikoulusta. Se oli vielä musiikkipainotteinen, joten innostuin heti. Valmistuin sieltä pukuompelijaksi.

Oma tie

Koulun jälkeen olen ollut tehtaassa vaiheompelijana, toiminut henkilökohtaisena avustajana ja nyt viime vuodet ABC:lla myyjänä. Silti musiikki ammattina on ollut se ykköshaave.

Olin varmaan 13-vuotias, kun kirjoitin Auraviihteelle kirjeen, jossa kysyin, miten tangokuningattareksi pääsee. Kyselin muun muassa sitä, vaaditaanko työssä hyvää kielipäätä. Sieltä tuli pitkä ja kannustava vastaus, jossa kehotettiin treenaamaan paljon. Olin helpottunut, kun kieli- tai matikkapäätä ei vaadittu.

Ammattikoulun loppuaikoina löysin honkajokelaisen Asko Järvelän bändin, joka etsi solistia, ja pääsin keikkailemaan. Vuonna 2005 osallistuin ensimmäisen kerran tangokisaan ja pääsinkin heti Raisioon semifinaalin karsintaan, mutta siellä tie nousi pystyyn. Seuraavalla kerralla en sitten päässyt edes alkukarsinnoista jatkoon, ja se oli kova pettymys. Päätin, että en mene enää kisoihin.

Mieli kuitenkin muuttui, kun aikaa kului, ja vuonna 2017 pääsin 16 parhaan joukkoon. Viime vuonna jäin taas alkukarsintaan, mutta selvisin pettymyksestä aika nopeasti ja päätin tulla tänä vuonnakin.

Valoa

Yksi positiivisimmista kokemuksistani on ollut Ikaalisten artistivalmennus, jossa olin vuonna 2006. Sieltä sai hyvät eväät musiikkiuralle ja kurssi antoi itseluottamusta.

Yhdeksän kuukautta kestäneen valmennuksen aikana minusta tuli itsenäisempi ja rohkeampi kuin aiemmin. Olin siinä elämänvaiheessa hyvin epävarma enkä oikein uskonut itseeni ja mahdollisuuksiini. Siellä huomasin olevani hyvä edes jossakin.

Olen muuttanut noin kymmenen kertaa elämäni aikana työn perässä, ja ihmiset ympärillä ovat vaihtuneet. Yksi parhaista asioista oli, kun muutin tänne Seinäjoelle kaksi vuotta sitten. Täällä olen saanut ihan mahtavan tukiverkon, kuten esimerkiksi nykyiset työkaverini.

Tuorein valoisa asia elämässäni on tietenkin tangokuningattaruus. En edes käsitä vielä, mitä kaikkea se tuo tullessaan.

Äitini ja sisarukseni ovat kannustaneet minua koko tangomatkan ajan.

Pirita olisi toivonut isänsä näkevän hänet kruunu päässä. ”Isä kuoli viime kesänä. Hän olisi ollut ylpeä voitosta.” Juha Harju / Otavamedia

Varjoja

Isä menehtyi viime vuoden kesäkuussa. Olen surullinen, että hän ei ehtinyt nähdä minun voittavan Seinäjoella. Hän oli hyvin kilpailuhenkinen ja olisi varmasti ollut ylpeä kruunusta.

Olen ollut pitkässä parisuhteessa kaksi kertaa. Ensimmäinen suhde alkoi, kun olin vasta 16-vuotias, ja kesti kahdeksan vuotta. Toinen pitkä suhteeni päättyi muutama vuosi sitten. Ero on aina ikävä asia, mutta olen luonteeltani sellainen, että en jää rypemään asioissa. Itku ja nauru ovat aina olleet minulla herkässä. Saatan itkeä jotain asiaa vaikka pari päivää, mutta se jää siihen. Sitten jatketaan eteenpäin.

Pyrin aina näkemään kaikesta positiiviset puolet. Uskon, että erot ja menetykset voi muuttaa voimavaraksi, joka näkyy laulujen tulkinnassa. Surukin on elämänkokemusta, joka vahvistaa ja vie eteenpäin.

Tämän vuoden tangokisassa koin pari kovaa takaiskua. Keravan semifinaalissa unohdin laulun sanat. Olin varma, että tieni kisassa päättyy tähän. Onneksi sain virheen anteeksi.

Viikko ennen Seinäjoen Tangomarkkinoiden alkamista iski todella voimakas flunssa, enkä pystynyt harjoittelemaan mitään, koska ääni tavallaan murtui. Olin jo vähällä jättää kisan kesken, koska ääni ei vaan toiminut, eikä tauti hellittänyt. Ajattelin, että en mene televisioon nolaamaan itseäni.

Hiukan ennen finaalin karsintaa ääni alkoi taas toimia ja pystyin jatkamaan kisaa. Nyt jälkeenpäin olen miettinyt, että flunssalla oli tarkoituksensa. Se pakotti pysähtymään ja miettimään kappaleiden sanomaa, vaikka en laulamaan pystynytkään. Yleensä olen keskittynyt säveleen sanoja enemmän, mutta nyt aloin perehtyä siihen, mistä tango oikeasti kertoo.

Sydämellä

Asun tällä hetkellä kaksistaan koirani kanssa. Eräs ihmissuhde on niin sanotusti tapailuasteella, mutta en kutsuisi sitä seurusteluksi, ainakaan vielä. Aika näyttää, miten käy.

Elämä muuttuu tangokuningattaruuden myötä, joten aikaa parisuhteelle on rajallisesti.

En hyväksy minkäänlaista mustasukkaisuutta. Mieluummin olen yksin kuin kestän sen, että vapauttani rajoitetaan.

Nuorempana olin varma, etten koskaan hankkisi lapsia. Tykkään toki lapsista. Jossain vaiheessa mietin, että lasten parissa olisi mukava tehdä töitä. En kuitenkaan ole varma, uskallanko ottaa niin suurta vastuuta, mitä lapsensaaminen tarkoittaa.

Tässä ja nyt

Kesä on mennyt tähän saakka tosi nopeasti, ja tahti taitaa vain kiihtyä. Keikkailu alkaa ensi viikonloppuna, mutta en ole vielä perehtynyt keikkakalenteriin.

Kuninkaan ja kuningattaren keikkakalenteri oli näkyvissä jo hyvissä ajoin ennen kuin nimet olivat selvillä. En kuitenkaan suostunut edes vilkaisemaan kalenteria, koska ajattelin sen tuovan huonoa onnea.

Onneksi minulla on aikaisempaa keikkakokemusta, eli keikkasetit saadaan kokoon nopeasti.”