Tanja Poutiainen-Rinne ja arki kaksosten kanssa: ”Ekat pari kuukautta olin ihan pihalla”

Jaa artikkeliTilaa Seura
Tanja Poutiainen-Rinne ei kaipaa uraansa huippu-urheilijana. Nyt etusijalla ovat toukokuussa syntyneet kaksoset, Silja ja Samuel. © Sampo Korhonen/Otavamedia
Arki kaksosten kanssa on ihanaa vaihtelua 17 vuotta kestäneen kilpauran jälkeen.

Mustavalkoisella näytöllä pamppaili kaksi sydäntä. Tanja Poutiainen-Rinne ja hänen miehensä Vesa Rinne tuijottivat hämmentyneinä ultraääni-monitoria. Oli kesä 2015 ja heille oli tulossa kaksoset.

”Olihan se melkoinen yllätys, menimme aluksi molemmat ihan hiljaisiksi. Paniikkia tai negatiivisia tunteita ei tullut silti missään vaiheessa, olimme alusta lähtien todella onnellisia ja innoissamme.”

Alun hiljaisuuden jälkeen Tanjan suusta pääsi vain yksi lause.

”Muistan todenneeni, että vitsi miten siistiä.”

Kiirettä aamusta iltaan

Silja ja Samuel syntyivät viime toukokuussa vain pari viikkoa ennen laskettua aikaa 2,5 ja 3 kilon painoisina.

Tanja ja lapset viettivät muutaman päivän sairaalassa ennen kotiin pääsyä.

”Ekat pari kuukautta olin ihan pihalla. Mutta onneksi lapset ovat hyviä opettajia, ja opimme kaiken kokemusten kautta.”

Tanja kertoo tiedostaneensa jo etukäteen, että vauva-arki kaksosten kanssa olisi hulinaa. Toisaalta parilla ei ollut juurikaan kokemusta pienen lapsen hoidosta, joten vertailukohtia ei ollut.

”Se yllätti, miten kova kiire on aamusta iltaan. Vauvat tarvitsevat paljon huomiota, mutta kun niitä on kaksi, niin välillä tuntuu, ettei aika riitä millään.”

Lapset kaipaavat syliä sekä leikkikaveria ja haluavat tietenkin usein asioita yhtä aikaa.

”Siinä pitää sitten valikoida, että kummalle ensin.”

Tanja on kiitollinen siitä, että oma puoliso on osallistunut täysillä lastenhoitoon.

”Helpottaa, että usein on kahdet kädet tekemässä asioita. Olemme hyvä tiimi.”

Pysyvästi pohjoiseen

Tanja lopetti uransa Suomen menestyneimpänä naisalppinistina vuonna 2014.

Saman vuoden syksyllä hän ja Vesa asettuivat pysyvästi Rovaniemelle. Aiemmin pari oli asunut kahta kotia Tuusulassa ja Rovaniemellä.

Erityisesti Tanjalle oli tärkeää, että oma perhe asettuisi hänen lapsuudenseuduilleen. Tanja on syntyperäinen rovaniemeläinen.

Ratkaisu oli helppo, kun autoalalla työskentelevä Vesakin sai työpaikan Lapista.

”Onneksi Vesaa ei tarvinnut pakottaa tänne. On tärkeää, että koko perhe viihtyy, jos mielii olla pidempäänkin yhdessä.”

Tanja on myös mukana Lapland Ambassador -ohjelmassa, jonka avulla samassa verkostossa olevat asiantuntijat pyrkivät tuomaan esille julkisuudessa Lapin kannalta tärkeitä aiheita ja uutisia.

”Täällä oli hyvä kasvaa ja arjen helppous houkutti. Kaipaan kaupunkia ympärilleni, mutta se ei ole täällä liian iso ja luonto on lähellä mahtavine liikkumismahdollisuuksineen.”

Tunteiden vuoristorata

Tanja ehti viettää 17 vuotta alppihiihdon huipulla ennen kun hän halusi rauhoittua ja pysähtyä aloilleen.

Uransa aikana hän kiersi maailman cupin kilpailuissa 200 päivää vuodessa. Ajatus omasta perheestä oli vilkkunut Tanjan ja Vesan mielessä jo jonkin aikaa.

”Mielessäni oli jo pidempään ollut ajatus, että olisi ihanaa, jos urani lopettamisen jälkeen saisimme perheen. Mutta se ei ollut itsestäänselvyys. Olen onnellinen, että sain kaiken, mistä haaveilin.”

Tanja kertoo ikävöivänsä entisestä elämästään huippu-urheilijana tunteiden vuoristorataa: suoritusta edeltävää jännitystä ja onnistuneen laskun jälkeistä tunnetilaa. Nyt elämä on tasaisempaa.

”Normaalielämässä tunteiden skaala on kapeampi, huonojen ja hyvien päivien ero on pienempi.”

Hän kaipaa myös alppiurheilun parissa työskenteleviä ihmisiä.

”Sain urani aikana muutamia todella tärkeitä ystäviä, mutta enää en ehdi tapaamaan näitä ihmisiä niin usein kun haluaisin. Pidämme yhä yhteyttä, eivätkä he ole kadonneet minnekään.”

Valtava elämänmuutos

Tanja uskoo olevansa rennompi ihminen nyt kuin takavuosina. Äitiyttä enemmän siihen on vaikuttanut urheilu-uran lopettaminen.

”Huippu-urheilijana minun piti olla itsekkäämpi ja huolehtia ensisijaisesti siitä, että itselläni on asiat hyvin, jotta minulla oli mahdollisuus menestyä. Urheilu oli ykkönen ja kaikki muu oli toissijaista.”

Termi ”äitiysloma” naurattaa Tanjaa.

”Loma on kyllä täysin väärä nimike. Elämänmuutos on ollut valtava.”

Jos urheilijan uraan piti sitoutua sataprosenttisesti, niin sama pätee myös hänen nykyiseen elämäntilanteeseensa.

”Äitinä olen sidoksissa aamusta iltaan ja yhtälailla illasta aamuun. Urheilussa saa välillä huilia, mutta äitiydestä ei saa lepopäiviä”, Tanja nauraa.

Äitiysloman aikana Tanja on tehnyt muutamia yksittäisiä työtehtäviä, yleensä silloin kun lapset nukkuvat päiväuniaan.

”Lapset ovat vielä pieniä ja kaikki onneksi ymmärtävät sen, että olen oikeasti äitiyslomalla.”

Viimeisen parin vuoden ajan Tanja on ollut alppihiihdon tyttömaajoukkueen mentori ja asiantuntija. Tällä kaudella hän ei ole virallisesti mukana, mutta pitää yhteyttä pariin nuoreen lupaukseen ja sparraa heitä.

”Yritän olla henkisenä tukena ja auttaa. Alppihiihto on niin suuri osa elämääni – miksi jättäisin käyttämättä sitä oppia ja kokemusta, jonka olen kantapään kauttakin saanut?”

Se mitä Tanja aikoo tehdä äitiysloman jälkeen, on vielä auki. Johtajuuden opinnot Lapin yliopistossa ovat kesken, mutta Tanja toivoo voivansa yhdistää tulevaisuudessa liike-elämän ja urheilun.

”Tulen työskentelemään varmasti jotenkin urheilun parissa, mutta ammattivalmentajan urasta en haaveile.”

Rikkonaisia öitä

Ammattiurheilijana Tanja tottui siihen, että terveellistä ruokaa piti syödä säännöllisesti ja reilusti.

Sama sääntö pätee edelleen, sillä kaksosiaan imettävä äiti kuluttaa kaiken mitä syö.

”Syön ihan yhtä paljon kuin ammattiurheilijana, mutta eri syistä. Kaikki raskauskiloni ovat lähteneet, oikeastaan vähän enemmänkin.”

Imetyksen vuoksi yöt ovat rikkonaisia. Tanja imettää lapsia 5–8 kertaa yössä.

”Lapset valvottavat, mutta eivät he sitä ilkeyttään tee. Nälkä tulee öisinkin, ja kun lapsia on kaksi, yösyöttöjä on tuplamäärä.”

Yöunet jäävät usein muutamaan tuntiin.

”Saatan olla huonosti nukutun yön jälkeen tosi väsynyt, mutta en stressaa sitä. Urheilijana se oli ihan kaaostilanne, jos ei saanut nukuttua.”

Onneksi pienokaiset kuitenkin käyvät nukkumaan samaan aikaan, vaikka heräilevät eri tahtiin.

Lapset ovat luonteeltaan hyvin erilaisia. Tanja epäilee, että Siljasta tulee tomera tyttö. Samuel puolestaan tohottaa ja tekee ennen kun miettii.

Parasta on aitous

Lasten kanssa Tanja vaalii säännöllisyyden periaatteita, jotka tulivat tutuksi urheilu-uran aikana.

Homma toimii, kun päivärytmi pysyy suunnilleen samana päivästä toiseen.

”Olen tottunut kurinalaiseen elämään, aikatauluihin ja rutiineihin. Toki aina tulee yllätyksiä, ja kakat voivat olla vaipassa juuri sillä hetkellä, kun pitäisi lähteä ulos.”

Silja ja Samuel ovat jo sen ikäisiä, että he kaipaavat viihdykettä: sylissä pitämistä, musiikkia, jumppailua ja kirjojen ja lelujen pläräämistä. Pelkkä paikoillaan pötköttely ei riitä. Ensimmäisen puolen vuoden aikana sisarukset eivät toisiaan juuri huomanneet. Vasta viime aikoina he ovat ymmärtäneet, että vieressä on toinenkin pieni ihminen.

”Odottelemme kovasti sitä aikaa, kun heistä on kaverit toisilleen.”

Edes valvotun yön jälkeen Tanjan mieleen ei pilkahda kaipuuta urheilu-uralle.

”Ei tunnu siltä, että tekisi mieli palata enää kilpailemaan, ei kerta kaikkiaan. Monelle tulee tarve comebackiin, mutta minulle ei. Nautin urastani täysillä, mutta en kaipaa sitä. Ammattilaisena panostin 100 prosenttia uraani, enää siihen ei olisi mahdollisuutta.”

Tämä elämänvaihe on se, mistä Tanja nauttii juuri nyt eniten.

”Parasta äitiydessä on vastavuoroisuus ja lasten aitous. Kun he hymyilevät, he tarkoittavat sitä. Mikään palkinto ei ole parempi kuin se, että lapsi nauraa ja hymyilee. Se osoittaa, että pienellä on asiat hyvin.”

 

Tanjan neule Repeat/Stockmann.

X