Kotiliesi: Presidentti Tarja Halonen ikävöi Britanniassa asuvaa tyttärensä perhettä – ”Olen ollut isoäitinä WhatsAppin välityksellä”
Presidentti Tarja Halonen on 7-vuotiaan tyttärentyttärensä isoäiti. Pandemia on heijastunut isovanhemmuuteen monin tavoin.
Tarja Halosen tyttärentytär ei ole pitkään aikaan päässyt kuuntelemaan isoäidin lukemia satuja.
Tarja Halosen Anna-tytär asuu nyt perheineen Britanniassa, ja koronan takia he pääsivät tapaamaan kesällä ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen. Myös tämän joulun tapaaminen on vaarassa koronatilanteen takia.
Halosen tyttärentytär ei ole pitkään aikaan päässyt kuuntelemaan isoäidin lukemia satuja.
”Olen ollut isoäitinä WhatsAppin välityksellä”, Tarja Halonen kertoo Kotiliedessä.
Peppi esikuvana
Pienenä Tarja Halonen rakasti satuja niin paljon, että oli vähällä oppia lukemaan jo ennen kouluikää. Sitten hänen äitinsä Lyyli puuttui tiukasti ja esti oppimisen, koska 1940-luvun lopulla varhaista lukutaitoa pidettiin vahingollisena: lukeva lapsi ei seuraisi koulussa opetusta.
Nuoren Tarjan sankari oli Peppi Pitkätossu. Tarja samaistui Peppiin, koska tämä oli vahva ja oikeudenmukainen. Lisäksi Tarja Halosella ja Pepillä oli jotakin yhteistä.
”Hänen taustansa oli hieman poikkeava.”
Pepin tavoin myös Tarja Halosen isä oli kadonnut. Kaksivuotiaan Tarjan isä lähti ostamaan kioskilta lehteä eikä palannut. Vieno Halonen oli kunnostautunut jatkosodassa, mutta ei sodan päätyttyä sopeutunut siviilielämään.
Kielletty rubiini
Kun Tarja Halonen oli kuusivuotias, hänen elämäänsä tuli isäpuoli Thure Forss, joka täytti vanhemman saappaat niin, että tyttö kutsui häntä isäkseen.
Vaikka Tarjan äiti ei välittänyt lukemisesta kovin paljoa, sitä ei pidetty perheessä jonninjoutavana ajankuluna. Tarja Halonen uskoo sen olleen isäpuolen ansiota. Tytär sai valita itse lukemisensa, ja valinnoista tuli sanomista vain kerran.
Tarja Halonen oli saanut serkultaan lainaksi Agnar Myklen kohutun kirjan Sången om den röda rubinen. Kun hän joutui kysymään joidenkin sanojen merkitystä isäpuolelta, tämä valpastui, ja kirja takavarikoitiin. Hieman myöhemmin teoksen koko suomenkielinen painos, tuhottiin epäsiveellisyyden takia.
Tarja Halonen on pitänyt lukemisesta lapsesta saakka. © Sampo Korhonen/Otavamedia
Kirjallisuutta synnytyssalissa ja opettavaisia satuja
Kun Tarja Halosesta tuli äiti, kirjallisuus oli läsnä. Kirjaimellisesti.
”Minulla oli pitkähkö synnytys, joka jouduttiin käynnistämään kahteen kertaan. Lapsen isälle sanottiin, että ei kannata tulla vielä laitokselle. Niinpä odottelin synnytyksen alkamista Pablo Nerudan Tunnustan eläneeni -kirja seuranani.”
Lapsille ääneen lukemista pidettiin Anna-tyttären lapsuudessa huomattavasti
tärkeämpänä kuin se oli ollut Tarjan omassa lapsuudessa.
Tarja luki Annalle ääneen Muumeja ja Tiitiäisen satupuuta. Iltasaduksi Annalle eivät kuitenkaan kelvanneet valmiit tarinat, vaan äidin piti keksiä ne omasta päästään.
Saduissa oli aina mukana Anna itse ja usein myös hänen lelunsa.
”Joskus sadussa seikkaili yksinäinen kinnas, joka oli jätetty pihalle. Jos Annan oma kinnas oli päivällä sattunut katoamaan, tytöltä tuli välitön arvio sadusta: liian opettavainen.”
Kertomuksia kuulokkeista
Nykyisin Tarja Halonen on innostunut äänikirjoista. Kuuntelemalla voi nauttia kirjallisuudesta, vaikka kitkisi rikkaruohoja. Sitä puuhaa tahdittivat viime kesänä erityisesti Yuval Noah Hararin ihmiskunnan historiaa käsittelevät teokset.
Viimeksi eilen Tarja Halonen istui junassa kuulokkeet korvilla. Niistä kuului Eeva Kolun Korkeintaan vähän väsynyt. Se oli niin hauska, että oli pakko hörähdellä ääneen.
Kirjaa kuunteleva ihminen lähettää vahvan viesti ympäristöönsä.
”Kun pistää napit korviin, saa olla rauhassa. Se on tosi kiva”, Tarja toteaa.