Tero Pitkämäki paljastaa rosoisen puolensa – Nukkui krapulassa kylpyammeessa ministerin vierailun aikana

Tero Pitkämäki muistetaan maailmanmestarina ja moninkertaisena arvokisamitalistina. Uutuusteos näyttää lukijalle uusia puolia urheilusankarin elämästä.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Keihäänheittäjä Tero Pitkämäki kotimaisemissaan kesällä 2015.

Tero Pitkämäki muistetaan maailmanmestarina ja moninkertaisena arvokisamitalistina. Uutuusteos näyttää lukijalle uusia puolia urheilusankarin elämästä.
(Päivitetty: )
Teksti:
Jukka Vuorio

Entinen keihäänheittäjä Tero Pitkämäki säilytti läpi uransa hymypoikamaisen imagon. Julkisuudessa hänet tunnetaan läpikotaisin puhtoisena ja järkevänä miehenä, urheilusankarina ja perheenisänä.

Sunnuntaina 20.9. ilmestynyt Tero Pitkämäen tuore elämäkertateos paljastaa urheilijan toisenlaisen puolen. Usean tarinan voimalla tulee ilmi, että keihäsmiehelle on maistunut mitalikakkukahvien lisäksi myös alkoholi.

Moraalipaniikkiin ei silti ole aihetta, vaan avoimuuden ansiosta heittäjän julkisesta persoonasta muovautuu nyt aiempaa monipuolisempi, syvempi ja mielenkiintoisempi.

”Halusin, että kirjan tarinassa tulee esiin myös rosoisempi puoli. Että on tässä juopoteltukin, eikä vain seisty asennossa.”

Juomaseikkailuiden myötä lukija saa kuvan nuorukaisesta, jonka nollaukset päättyvät toisinaan ylilyönteihin. Mitään vakavaa ei kuitenkaan aikakirjoihin ole merkitty.

Tässä jutussa kursiivilla merkityt kohdat ovat lainauksia 20.9. ilmestyneestä Keijo Leppäsen kirjoittamasta Tero Pitkämäen elämäkertakirjasta Keihäsmies.

Kirjan mukaan teini-ikäinen Tero tutustui yhteistuumin ystävänsä kanssa Teron isän Eskon baarikaappiin, kun vanhemmat olivat poissa.

Halutuinta juomaa oli Bacardi, joka erään kerran palasi oksennuksena eteisen matolle. Silloin oli tilausta poikien kekseliäisyydelle. Tempaus on kuin karikatyyri suomalaisten pikkukylien 90-lukulaisesta menosta.

”Maton pesu ja parfyymikäsittely onnistuvat ennen vanhempien paluuta, mutta kuivuminen näytti epävarmalta. Prosessia oli pakko vauhdittaa hulmuttamalla mattoa kuin lippua moponkyydissä. Kapealla kylätiellä bacardihumalassa kaksi päällä ajaessa tulos jäi vaisuksi ja matto kosteaksi.”

Bacardi koitui Teron kohtaloksi myös isän ja äidin viettäessä 50-vuotispäiviään ulkomailla. Vanhempien paluun ajankohta oli Terolla tiedossa, mutta juoman voimaa hän ei osannut edelleenkään ennakoida. Matkalta kotiin palannut äiti löysi poikansa nukkumasta lattialta käsi pullonkaulalla.

Tero Pitkämäki tequilanjuontikilpailussa

Viina maistui myös armeija-aikana Niinisalossa, etenkin viimeisten viikkojen aikana. Iltalomia käytiin viettämässä baarissa Kankaanpäässä. Erään kerran Tero päätyi mukaan porukkaan, jossa juotiin kilpaa tequilashotteja. Keihäsmies joi kolmessa tunnissa kaksitoista shottia.

Se oli aivan liikaa, mutta Tero pääsi omin jaloin varuskunnassa odottaneeseen punkkaansa. Siellä hetken pötkötettyään hän huomasi pahoinvoinnin yltyvän: oksennus oli tulossa.

Tero hyppäsi nopeasti ylös sängystä, mutta huomasi, ettei ehtisi vessaan saakka. Oli oksennettava sisään ensimmäisenä vastaan tulleesta ovesta. Ovi johti kokelaiden tupaan. Sen jälkeen Tero pakeni kuivaushuoneeseen telttojen sekaan piiloon.

”Teron pelasti ryyppykaveri, joka oli pökerryksissään painanut hälytysnappia ja hoippui sen jälkeen käytävällä. Mies oli niin sekaisin, ettei tiennyt, mitä on tehnyt, minne mahdollisesti oksentanut ja missä kaikkialla yön aikana vieraillut. Tero odotti telttojen alla tilanteen rauhoittumista aamuviiteen saakka ja livahti sitten takaisin huoneeseensa. […] Hälytysnapin painajalle patterin päällikkö langetti kaksi viikkoa poistumiskieltoa. Tänä päivänäkään nuorukainen ei tiedä kärsineensä myös sen rangaistuksen, joka olisi kuulunut tykkimies Pitkämäelle kokelaiden tupaan oksentamisesta.”

Nousuhumalassa Välimeressä

Armeijan jälkeen Tero Pitkämäki muutti Vaasaan opiskelemaan sähköinsinööriksi.

Suomenmestaruus lähes 83 metriä kantaneella heitolla toi opiskelija Pitkämäelle paikan Ateenan olympialaisiin 2004. Ensikertalaisen sijoitus oli kahdeksas. Finaalipäivän jälkeen oli aika rentoutua. Pitkämäki liittyi painijoiden seurueeseen, jossa juhlittiin pitkän kaavan mukaan Marko Yli-Hannukselan hopeamitalia. Sieltä Pitkämäki jatkoi vielä kaverinsa kanssa rantabaariin.

Ateenan kuuma yö ja nautitut drinkit saivat Pitkämäen ajattelemaan, että nyt olisi hyvä hetki pulahtaa Välimereen.

Tero kroolasi reippaassa nousuhumalassa kohti ulappaa, mutta ymmärsi jossain vaiheessa kääntyä takaisin. Rantaa kohti kauhoessaan hän löi poskensa aalloissa kelluvaan esineeseen, pysähtyi ja huomasi siinä tutun numerosarjan. Huoneen avain oli pudonnut mereen, mutta kellui ison avainperän varassa vedenpinnalla.

Juhlinta jatkui auringonnousuun. Vaatteet kuivuivat mutta muisti katkesi. Aamupäivällä Tero heräsi huoneensa kylpyammeesta, jossa oli enemmän hiekkaa kuin vettä. Urheiluministeri Tanja Karpela oli käynyt tervehtimässä joukkuetta. Tero ei tapaamiseen ehtinyt.

Tero Pitkämäki & hajonneet lauteet

Uutuusteos kertoo Pitkämäen vanhojen heittäjäkavereiden eläneen mukana Teron uran nousuissa ja laskuissa. Kauden 2005 päätteeksi porukka päätti lähteä viettämään viikonloppua Tohmajärvelle.

Viikonlopusta tuli vauhdikkaampi ja kosteampi kuin alkujaan oli ollut tarkoitus. On esimerkiksi varmasti ollut melkoinen näky, kun saunan kiukaalle heitetty viina onkin syttynyt palamaan ja käräyttänyt lähimpänä istuneiden kulmakarvat. Heittäjät pakenivat saunasta sellaisella ryminällä, että lauteet hajosivat.

Illanvietto jatkui paikallisessa baarissa, jossa seurue kumosi kymmenittäin viinapaukkuja ja lauloi kilpaa livebändin kanssa. Illan mittaan myös painittiin keskenään ja ystävällisessä hengessä, mutta myöhemmin yöllä kiteeläisessä grillijonossa tunnelma kiristyi, kun Pitkämäen kaverit keksivät, ettei urheilijan tarvitsisi jonottaa muun rahvaan joukossa. He vaativat, että kun ”Pitkällä” on nälkä, olisi muiden syytä väistää.

Osa edessä olevista näytti jo ottavan haasteen vastaan, mutta antoivat olla. Osa väisti mutisten tai muuten, ehkä peloissaan. Teroa hävetti. Kiteellä ja Tohmajärvellä tunnetaan keihäänheitto ja heittäjät. Seppo Räty ei ollut jonossa eikä huutelemassa, mutta hänen maineensa elää seudulla vahvana. Terolle on aina kelvannut jonossa se paikka, joka hänelle saapumisjärjestyksen perusteella kuuluu. Tilanne oli kuitenkin ratkaistava nopeasti, ja koska edessä olevat tekivät hämmentyneinä tilaa, maailmantilaston kärkimies nosti kaulukset pystyyn ja siirtyi luukulle tilaamaan syötävää.

Kutsu Blanka Vlašićin hotellihuoneeseen

Kauden 2008 yleisurheilun GP-sarja pantiin pakettiin Stuttgartissa, minkä jälkeen urheilijoille oli järjestetty juhlat.

Kroatialainen korkeushyppääjä Blanka Vlašić ja hänen belgialainen kilpasiskonsa Tia Hellebaut olivat lajinsa kiistattomat kuningattaret. Kirjan mukaan naiset päätyivät samaan bankettiin keihäänheittäjien kanssa. Hyppääjät ja heittäjät olivat jollain tasolla tulleet tutuiksi, koska olivat jo vuosien ajan kiertäneet samoja kilpailuja. Blanka sanoi Tialle, että suomalaisurheilijat olivat aika hyvännäköisiä jätkiä, etenkin Tero.

Vlašić muisti tarkasti myös vuoden takaisen gaalan, jossa oli ollut pokkaamassa Euroopan parhaiden yleisurheilijodien palkintoa Tero Pitkämäen kanssa.

– Käy hakemassa se tänne, Blanka ehdotti.

Tia teki työtä käskettyä. Hän tuli kohteliaasti suomalaisten pöytään ja kertoi ystävättärensä terveiset. Tero katsoi belgialaista viestintuojaa hämmentyneenä, samoin omaa pöytäseuruettaan. Harkinta-aikaa oli muutama sekunti.

– Jaa, että sellainen tapaus. No kiitos, joudanhan minä tästä.

Pitkämäki viihtyi naisten pöydässä valomerkkiin saakka.

Sitten Vlašić ilmoitti tarvitsevansa vielä kyydin hotelliin.

Pitkämäki otti naisen kyytiin poikittain olkapäilleen. Vlašić oli korkokenkineen lähes kaksimetrinen, mutta hänen painonsa oli keihäänheittäjän harteilla lähes huomaamaton.

Tähän tapaan Pitkämäki kantoi Vlašićin hotellin ulko-ovista sisään, ja vaikka kroatialainen oli pyytänyt kuljetusta omaan huoneeseensa saakka, jätti Pitkämäki hänet kyydistä ennen huoneen kynnystä.

– Ole hyvä, tämä oli ilmaiskuljetus! Tero sanoi.

– Hienoa, kiitos! Blanka vastasi.

Katseesta päätellen hän olisi mielellään matkasta jotain maksanutkin.

Keihäänheittäjien kämpissä tilanne oli luettu tarkasti. Myös illan lopputulos oli arvattavissa.

– Tuli meitä ikävä sitten kuitenkin, kaverit totesivat.

– Te ootte niin ihania, Tero vastasi.

Tässä jutussa kursiivilla merkityt kohdat ovat lainauksia 20.9. ilmestyneestä Keijo Leppäsen kirjoittamasta Tero Pitkämäen elämäkertakirjasta Keihäsmies.

Lue Tero Pitkämäen pitkä haastattelu 24.9. ilmestyvästä Seurasta.

Juttua muokattu 20.9. kello 15.35: Korjattu toisen kappaleen kirjoitusvirheitä ja sanajärjestystä.

Lue myös: Hermovammasta toipunut Tero Pitkämäki: ”Yhteiset hetket pojan kanssa ovat parasta nollausta”

Lue myös: Tyylituomari Sami Sykkö: Tero Pitkämäki pukeutuu markettivaatteisiin, vaikka hänellä on mallin vartalo

X