The Voice of Finland -voittaja: ”Arvasin, että lokaa tulee niskaan”

TUNNUSTAN, että The Voice of Finland -kisan voittaminen oli minulle täydellinen yllätys. Lähdin kisaan todella epävarmana. En osannut yhtään arvioida, pääsisinkö läpi edes ensimmäisestä vaiheesta.

Pienenä piruna olkapäällä oli sekin, että olin jo hakenut kisaan kerran aikaisemminkin, mutta en silloin päässyt Ääni ratkaisee -vaiheeseen. Nyt ajattelin, että en menetä mitään jos yritän uudestaan. Eihän elämässä muutenkaan ikinä tapahdu mitään, jos ei koskaan edes yritä!

En kuvailisi itseäni voitontahtoiseksi ihmiseksi. Olen lähinnä tosi hyvä häviäjä. En ole koskaan ottanut mitään kilpailuja kauhean tosissani. Nytkin olin henkisesti varautunut putoamaan pelistä paljon aikaisemmin.

ENNUSTAN, että itsevarmuuteni vain kasvaa ajan kuluessa. Epäonnistumiset, kuten sanojen unohtelut, jäävät aina joksikin aikaa kaivelemaan. Minulla on onneksi tosi hyvä näkömuisti, joka auttaa laulujen sanojen oppimisessa. Ilman näkömuistia en varmaan pärjäisi koulumaailmassakaan.

Opiskelen neljättä vuotta luokanopettajaksi, mutta nyt tutkinnon saaminen varmasti hieman venyy. Aion kuitenkin hoitaa opiskelut loppuun, sillä olisihan todella tyhmää jättää koulu kesken.

Olen aina ollut ihan hyvä koulussa ja pääsin yliopistoon suoraan lukion jälkeen. Helppoa koulunkäynti ei ole koskaan ollut, mutta asiat vain jäävät hyvin mieleeni.

Perhe on minulle maailman tärkein asia. Saan heiltä aina tukea ja turvaa, tapahtuipa ympärilläni mitä tahansa. Perheemme lujittui entisestään, kun kymmenen vuotta vanhempi velipuoleni menehtyi vuonna 2006. Hän olisi myös ollut varmasti iloinen menestymisestäni.

TUNNUSTAN suuttuvani, kun ihmiset kirjoittelevat loukkaavia juttuja sosiaaliseen mediaan.

Toki saa kommentoida, mutta arvostaisin enemmän kritiikkiin pohjautuvaa mielipiteen ilmaisua. En sitä, että haukutaan pystyyn koko ihminen tai asia.

Minullekin on sanottu, että olen varmaan ihan paska opettaja. Se tuntuu vähän tympeältä, koska ihmiset eivät tunne minua ja tekevät silti tuollaisia johtopäätöksiä yhden viihdeohjelman perusteella.

TUNNUSTAN, ettei raaka nettikirjoittelu tullut yllätyksenä. Arvasin, että lokaa tulee taatusti niskaan. En kuitenkaan aio ottaa itseeni näistä jutuista. Kilpailun myötä minulle on kasvanut ehkä entistäkin kovempi nahka.

Kaiken keskellä yritän muistaa kaikki positiiviset kommentit. Perusteltu kritiikki on aina ihan hyvä juttu.

Olen esimerkiksi saanut kuulla paljon siitä, että en hymyile, kun esiinnyn. Perusilmeeni on vain sellainen myrtsi. Kommenttien jälkeen olen yrittänyt muistaa hymyillä enemmän ja näkyvämmin. En kuitenkaan voi sille mitään, että hymy pysyy hillittynä, vaikka olisin oikeasti kuinka riemuissani.

ENNUSTAN, että minusta kuullaan vielä. Minulla ainakin on valmiina biisejä, toisin kuin monella muulla laulukilpailun voittaneella.

Haluaisin näyttää omilla kappaleillani, mihin tällaisesta laulukilpailusta ponnistavan tähden kyvyt riittävät. Arvostan artisteissa nimenomaan sitä, että he osaavat luoda musiikkia, ei vain tulkita jonkun toisen tekemää.

En ole tällä hetkellä parisuhteessa, joten minulla on aikaa panostaa täysillä musiikin tekemiseen. On ehkä helpompi lähteä tekemään uraa näin kuin jos joku roikkuisi lahkeessa.

TUNNUSTAN, että ihailen ihmisiä, jotka luovat jotain uutta. En fanita ketään. En ollut teininäkään sellainen tyttö, jonka huone olisi ollut tapetoituna bändien tai näyttelijöiden julisteilla.

Viihdemaailman ulkopuolella ihailen valtavasti omaa isääni. Hän on niin musikaalinen ja kannustava. Meillä on yhteinen bändikin, jonka jäsenistä minä laulan ja isä soittaa kitaraa.

Olemme heittäneet vasta yhden keikan. Soitamme vähän rajumpaa kamaa, joka ei ihan kaikkialle ehkä sovi. Lapsesta asti olen kuunnellut iskän kanssa muun muassa Scorpions-yhtyettä, jonka kappaleita tulee bändin kanssa vedettyä.

ENNUSTAN, että pääsen tulevaisuudessa tekemään monipuolisesti erilaista musiikkia. Rakastan balladeja yli kaiken, mutta haluan tehdä muutakin, kuten rockia.

Kielelläkin on väliä. Haluan laulaa englanniksi, koska sillä kielellä on myös paremmat mahdollisuudet tavoitella ulkomaille.

Englanti on aina ollut minulle luonnollisempi laulukieli kuin suomi. Se johtuu osaksi varmaan siitä, että minulla asuu sukulaisia Jenkeissä. Tätini on asunut Georgiassa jo pitkään ja perustanut perheensäkin sinne, joten olen saanut harjoitella englantia serkkujeni kanssa.