Tie MM-kultaan on vaatinut Petra Ollilta hikeä, kyyneleitä ja valtavaa sitkeyttä: ”Nyt olen viimeistään näyttänyt, miksi halusin mukaan painin maailmaan”
Painija Petra Olli voitti lokakuussa uransa ensimmäisen MM-kultansa. Muistot harrastuksen alkuvuosista eivät ole yhtä ruusuisia, sillä jotkut suhtautuivat ikävästi siihen, että nuori tyttö paini miesten seassa.
Petra Olli on saanut paljon onnitteluja. ”Tuntuu hyvältä, että olen mestaruudellani tuonut iloa muidenkin elämään.”
Rentoutunut Petra Olli, 24, istuskelee Lappajärven rantamaisemissa. Unkarin Budapestista tullut 65-kiloisten MM-kulta lämmittää mieltä koleassa syysäässä. Se on saanut lämmön tulvimaan myös monien muiden sydämiin.
”Onnitteluja on tullut todella paljon. Tuntuu hyvältä huomata, että olen mestaruudellani tuonut iloa muidenkin elämään.”
Matka uran ensimmäiseen maailmanmestaruuteen oli Petralle melkoinen kiirastuli.
Unelma oli katkolla jo avausottelussa Bulgarian Sofia Georgievaa vastaan. Jatkopaikka varmistui 4–4 päättyneessä ottelussa korkeampiarvoisen suorituksen turvin. Finaali tarjosi vielä kovempaa draamaa. Kanadan Danielle Lappagen kukistui niukasti 6–5. Ratkaisevaksi tekijäksi nousi kanadalaisen saama varoitus.
”Luulin ensin hävinneeni, sillä en muistanut kanadalaisen saamaa varoitusta. Toisaalta oli hyvä, etten muistanut sitä. Jos olisin tiedostanut voivani antaa kaksi pistettä, olisin saattanut herpaantua lopussa liikaa.”
Petra oli lahjakas jo juniorina. Vuonna 2011 hän voitti Euroopan mestaruuden 51-kiloisten sarjassa. © ALEKSANDAR DJOROVIC / LEHTIKUVA
Liikuttunut perhe
Budapestissa olivat paikalla myös Petran Pertti-isä sekä finaalipäivän aamuna Unkariin äkkilähdöllä saapuneet Päivi-äiti ja pikkuveli Perttu. Kisahengessä eli myös kotona kisaa seurannut toinen pikkuveli, Panu.
”Finaalia edeltävänä iltana soittelin äidilleni videopuhelua, mutta hän ei oikein ehtinyt jutella kanssani. Syy siihen oli, että hän etsi muiden kanssa netistä sopivia lentoja.”
Finaalin jälkeinen tapaaminen perheen kanssa oli liikuttava, kyyneleet valuivat kaikilta.
”Vanhempani ja pikkuveljeni itkivät kanssani. Liikuttunein taisi olla isä, joka oli vetistellyt jo alkuotteluista lähtien.”
Petra sanoo tunteellisuuden olevan pelkästään hyvä asia. Aitous on hänen juttunsa.
”En halua näytellä mitään, vaan olla sellainen kuin olen. Siihen kuuluvat niin itku kuin nauru.”
Mestaruus nostaa Petran mieleen myös vuosina 2007 ja 2014 edesmenneet vaarit. Petra kokee jatkavansa heidän tiellään.
”Paavo-vaarillani on esimerkiksi viisi kultaa yleisurheilun pikamatkoilta. Martti-vaarini taas painotti, että muista tyttö aina mennä voittamaan.”
Vaarien esimerkki kannusti silloinkin, kun Petra joutui nuorena painijanalkuna kuulemaan epäilyksiä lajivalinnastaan.
”Jotkut suhtautuivat aika ikävästikin siihen, että nuori tyttö painii miesten seassa. Tuolloin nuo sanat satuttivat teini-ikäisen mieltä. Ainakin nyt olen viimeistään näyttänyt, miksi halusin mukaan painin maailmaan.”
Olympiaromahdus
Ennen tänä vuonna tulleita EM- ja MM-kultia Petra tarpoi rankkaan vastatuuleen. Karuin kokemus oli tippuminen jo alkuvaiheessa Rio de Janeiron olympialaisissa vuonna 2016.
”Se oli urani kovin paikka, josta toipumiseen meni useampi kuukausi. Vaikka jatkoin syksyllä harjoittelua, olin täysin tyhjä. Tein hommia sammutetuin lyhdyin.”
Ilo painiin palasi takaisin vasta vuoden 2017 tammikuussa Ranskan leirillä.
Rio de Janeiron olympialaiset 2016 olivat Petralle karvas pettymys. Päivi-äiti lohdutti kisoista palaavaa tytärtään Helsinki-Vantaan lentoasemalla. © JUSSI NUKARI / LEHTIKUVA
”Silloin alkoi taas näkyä valoa. Oli myös tärkeää, että valmennukseen liittyi Ahto Raskan rinnalle Maksim Molonov. Meidän kolmikosta tuli nopeasti toimiva paketti, sillä Ahto on kuin Duracell-pupu ja Maksim taas rauhoittaa ja tasapainottaa. Olen heille kummallekin hyvin kiitollinen.”
Kaikessa karuudessaan olympiapettymys oli silti Petran mielestä jopa positiivinen asia.
”Oli tavallaan helvetin hyvä, etten menestynyt. Jos olisin voittanut tai ottanut mitalin, olisin ollut henkisesti liian raakile käsittelemään niin isoa menestystä. Tällainen tilanne olisi voinut tuoda ongelmia sekä paini- että siviilipuolelle.”
”Pettymys antoi myös näkemystä siihen, että on paljon painiakin tärkeämpiä asioita. Vaikka teen kaikkeni urheilun eteen, ei se ole koko elämä.”
Polvi pettää
Rion olympiapettymys ei ollut Petran ainoa vastoinkäyminen. Vuoden 2017 EM-kisasuunnitelmat romuttuivat oikean polven sivusiteen revettyä muutama viikko ennen kisoja.
”Polvi petti reisinostotilanteessa. Tiesin heti jotain ikävää sattuneen, sillä polvesta kuului napsahdus.”
Olli putosi välittömästi molskin pintaan itkien. Hän tiesi EM-unelman olevan ohi.
”Itku ei johtunut kivusta. Siinä purkautui enemmänkin hurja pettymys ja turhautuneisuus. Tajusin tehdyn työn valuvan jälleen käsistä.”
Polvesta otetuista magneettikuvista selvisi, että sivuside on kiinni ainoastaan parilla säikeellä. Petra joutui lopulta leikkauspöydälle. Samaan aikaan painittiin EM-kisoissa hänen sarjansa.
”Tunteet olivat pinnassa, kun makasin selätettynä leikkauspöydällä ja muut väänsivät mitaleista. Tunnelmat olivat todella apeat.”
Leikkauksen jälkeiset pari viikkoa olivat Ollille tuskaisia. Aika kului lähes täysin kotona Lappajärvellä. Hän antaa toipumisajasta suuret kiitokset isälleen.
”Auttoi paljon, kun isä oli päivät kotona. Hän oli henkinen tuki, sillä minulla oli koko ajan juttukaveri.”
Valmentaja Ahto Raska (kuvassa) on tärkeä henkilö Petran menestyksen takana. Tausta-tiimin tärkeitä jäseniä ovat myös valmentaja Maksim Molonov ja manageri Harri Halme. © JUSSI NUKARI / LEHTIKUVA
Rotkosta aurinkoon
Polvivamma tiesi lopulta elokuisten MM-kisojenkin jäämistä väliin. Seuraava isompi kisa oli vuoden 2017 lopulla, kun Petra osallistui viimeistä kertaa alle 23-vuotiaiden MM-kisoihin.
”Siellä turnaus oli ohi kahdessa ottelussa. Muistan huutaneeni tappion jälkeen lopettavani koko homman. En silti tarkoittanut sitä, tunteet vain purkautuivat.”
Naispainijan ei ollut helppoa etenkään uran alussa saada tukea. Petra haluaakin kiittää tukijoitaan, joita ovat Lammin Ikkunat/Hannu Saarinen, Orkla Care, Suomen Moneta, Ellun Kanat, Under Armour, Kuortane Olympic Training Center, Olympiakomitea, Painiliitto, Lappajärven Veikot ja Lappajärven kunta. Ilman heitä mestaruus olisi jäänyt haaveeksi. © TIMO AALTO / OTAVAMEDIA
Kohtalo näytti kääntyvän Petraa vastaan myös viime keväänä, kun oikean käden sivuside napsahti poikki pari viikkoa ennen EM-kisoja. Petra sai tiedon magneettikuvien tuloksista ollessaan tankkaamassa huoltoasemalla Pirkkalassa.
”Ortopedi Tuomo Karila soitti. Kuultuaan minun olevan tien päällä Tuomo oli kovasti huolissaan, kykenenkö ajamaan autoa turvallisesti uutisen jälkeen.”
”Tuossa hetkessä auttoi aiempien vastoinkäymisten tuoma kokemus, otin tiedon vastaan varsin tyynesti, vaikka mielessä toki myllersi.”
Petran käsi saatiin ottelukuntoon teippaamalla, ja sisupussi palasi Venäjältä EM-kullan kanssa.
”Mestaruus oli valtaisa helpotus. Olin jälleen takaisin huipulla. EM-kulta oli itseluottamukselleni todella tärkeä.”
Positiivisuuden kautta
Tällä hetkellä Petran silmissä siintäävät kirkkaimpana tavoitteena vuoden 2020 Tokion olympialaiset. Tärkeä on myös ensi vuosi, sillä kalenterissa ovat EM- ja MM-kisat.
”Lähtökohta tulevaan on nyt erilainen, sillä olen mestari. Olen kuitenkin se sama Petra kuin ennenkin. Teen unelmani eteen kaiken mahdollisen, mutta en anna saavutetun muuttaa minua.”
Petra hakee henkistä voimaa positiisesta ajattelusta. Hänen lempilauseensa on: ”Negatiiviset ajatukset eivät anna positiivista elämää.”
”Luin sen eräästä kirjasta. Pyrin pääsemään kielteisistä tuntemuksista eroon mahdollisimman nopeasti, sillä ne eivät ruoki mitään.”
Mestari esittää lopuksi myös toiveen Painiliiton suuntaan.
”Monet painijat ovat menestyneet viime aikoina hyvin. Toivon, että liitto hyödyntää tätä ja pyrkii entistäkin voimakkaammin saamaan uusia lapsia ja nuoria lajin pariin.”