Helena Petäistö peri määrätietoisuuden äidiltään: ”Olin jo nuorena pahankurinen ja pidin pääni kaikessa”

Jaa kaverilleTilaa Seura
Helena Petäistö
© Pekka Mustonen / Otavamedia
EU-kirjeenvaihtajana tunnetuksi tullut Helena Petäistö vie usein ranskalaisille tuttavilleen tuliaisiksi oululaista tervaa. Petäistö liputtaa myös suomalaisen tanssilavaperinteen puolesta, joka on ihan omaa laatuaan maailmassa.

Tunnustan, että minua suututtaa Suomen postilaitoksen toimimattomuus. Vuonna 2017 sain kutsun Linnan juhliin, mutta kutsu löysi luokseni vastaa neljä päivää ennen juhlia.

Tilanne näytti lohduttomalta, mutta onneksi ompelija suostui pyhätöinä tekemään minulle puvun ja pääsin juhliin.

Uusimman Bryssel, Strasbourg, Luxemburg -matkakirjani julkistamistilaisuuteen päätimme laittaa postissa kutsut, koska niiden mukana meni kirjaan liittyviä pieniä yllätyksiä. Kutsusta tuli houkutteleva ja ne lähetettiin kolme viikkoa ennen itse tilaisuutta.

Halusimme olla liikkeellä ajoissa, koska kalenterit täyttyvät hyvissä ajoin. Viikkoa ennen julkkareita selvisi, että kutsut eivät olleet löytäneet perille valtaosasta porukkaa!

Olemme aina nauraneet Etelä-Euroopan maille, että kun siellä ei mikään kulje ja on niin hidasta. Nyt siellä on paremmat postilaitokset kuin meillä. Kansalaisille pitää voida taata kaikki peruspalvelut markkinataloudessa, oli kyse sitten postista tai vanhustenhoidosta.

Vaihto-oppilaaksi 16-vuotiaana

Lähdin 16-vuotiaana vaihto-oppilaaksi Jenkkeihin. Olin suomalaisen ryhmän nuorin. Vanhemmilleni olettivat, että jään opiskelemaan Ouluun, mutta minulla oli suuri palo päästä pois sieltä.

Oli kaksi asiaa, joita Oulussa ei ollut: kauppakorkeaa eikä oikeustieteellistä. Hain niihin molempiin ja myös pääsin. Valitsin lopulta kauppakorkean, koska sieltä pääsi nopeammin pois.

Ranskalaisyritys eurooppalaisuuden koulu

Luiskahdin lopulta toimittajaksi koulun jälkeen. Sitä ennen ehdin työskennellä ranskalaisessa pk-yrityksessä, joka valmisti pikaliittimiä kemianteollisuuteen ja öljynporauslautoille.

Se oli minulle suuri eurooppalaisuuden koulu. Opin siellä kantapään kautta, miten eurooppalaisia kannattaa käsitellä. Siitä opista oli hyötyä, kun minusta tuli EU-kirjeenvaihtaja.

Rohkeus ja uteliaisuus yhdistää äitiä ja tytärtä

Muistutan kuulemma hirveästi äitiäni. Hän on nyt 91-vuotias. Meitä yhdistää ainakin rohkeus ja uteliaisuus.

Hän lähti nuorena maalta kaupunkiin ja sodanjälkeinen elämä suurten muutosten äärellä vaati määrätietoisuutta. Sen takia äitini ei varmaan osannut pelätä myöhemmin minunkaan puolestani.

Äiti sanoo aina, että olin jo nuorena pahankurinen ja pidin pääni kaikessa. Sukuni on pitkäikäistä: kaikki isovanhempani ovat eläneet yli 90-vuotiaiksi ja enoni eli muutamaa kuukautta vaille 100-vuotiaaksi.

Oma tyyli ennen kaikkea

En seuraa muotia, mutta oma tyyli on tärkeä. Ostan ajattomia vaatteita. Täytyy sanoa, äitini on ollut myös tyylin suhteen samanlainen – aina ihan tiptop.

Olen saanut mallin siis äidiltäni, vaikka myönnän, että murrosiässä kapinoin hirveästi sitä vastaan. En tykännyt koruista, enkä suostunut pitämään hametta, vaan aina pitkiä housuja. Mekot alkoivat kelvata vasta, kun pojat alkoivat kiinnostaa.

Laittautumisella on myös elämää kunnioittava merkitys. Erään vanhan ranskalaisheilani äiti, joka jäi minulle ystäväksi, eli 100-vuotiaaksi. Hänellä oli aina sairaalavaatteiden päällä silkkihuiveja ja hiukset kauniisti kammattuna.

Ulkonäöstään huolehtiminen liittynee periksiantamattomuuteen, elämisen vimmaan. On yksi paikka, jossa sallin itselleni rönttävaatteet, ja se on mökki.

Oululainen Helsingissä ja Pariisissa

Asun Helsingissä ja Pariisissa, mutta sanon joka paikassa olevani entinen oululainen. Oulussa riitti menoa ja meininkiä, kun olin teini-ikäinen.

Jokisuistossa sijaitsevassa kaupungissa suurin juttu oli vappu, jolloin avattiin Kuusisaaren tanssilava. Koko kesän kävimme aina tanssimassa siellä.

Tanssilavat tulisi elvyttää matkailunkin kannalta

Tanssilavakulttuurin katoaminen on harmillista. Olen joskus vienyt ranskalaisia ystäviäni tanssilavoille ja he ovat olleet aivan ihastuksissaan. Valkoiset kesäyöt ja ihmiset tanssimassa luonnon keskellä – sehän on jotain todella eksoottista!

Se kulttuuri pitäisi ehdottomasti elvyttää jo matkailunkin kannalta. Ei muualla Euroopassa ole maata, jossa tanssitaan keskiyön auringossa luonnon keskellä.

Pohjoisen kaupunki

Oulun pitäisi olla ylpeämpi tervasta, jolla on kaupungissa komea historia. Olen vienyt usein ranskalaisille tuliaisiksi oululaista tervaa. Tiedän montakin, joka käyttää ilmanraikastajana kemikaalien sijaan tuomaani tervapulloa.

Ennustan, että EU voi tulevaisuudessakin ihan hyvin. Jos euro olisi päässyt kaatumaan, niin olisimme olleet lirissä, mutta nyt EU on suosittu. EU:n hajanaisuus on kuitenkin huono juttu. Pidän yllä pientä haavetta siitä, että josko minä vielä sen EU-kirjankin kirjoittaisin. Sitä on kysytty minulta jo kauan ja pakko sanoa, että tarinoita ainakin riittäisi.

X