Poliisina Tom Packalén näki huumemaailman arjen, poliitikkona hän haluaa valvotut tilat huumeiden käyttäjille: ”Sijoittaminen on kaupunkien asia”
Poliisina Tom Packalén näki huumemaailman hyvin läheltä. Siksi viralliset käyttöhuoneet olisivat hänestä koko yhteiskunnan etu.
Kansanedustaja Tom Packalén uskoo, että valvotut huumeiden käyttöhuoneet lisäisivät turvallisuuden tunnetta, kun kaduilla tapahtuva käyttö siirtyisi piiloon.
Perheenäiti viilettää vaippapaketti kassissa lähimarketista ja ohittaa kaksikon, joka käy kadulla avointa huumekauppaa. Hetken kuluttua aine piikitetään lähipuistikossa – likainen ruisku heitetään maahan, ehkä jonkun pienen leikkijän löydettäväksi.
Huumeiden käyttö aiheuttaa monenlaista haittaa sivullisille ihmisille. Siksi kaikki keinot haittojen vähentämiseksi olisi otettava käyttöön, mieluummin ennemmin kuin myöhemmin.
Näin ajattelee kansanedustaja Tom Packalén (ps.) Hän kannattaa huumeiden käyttöhuoneiden perustamista Suomeen.
Packalénilla on takanaan pitkä työura poliisissa, ja hän suhtautuu huumeisiin jyrkän kielteisesti sekä kannattaa ankaria rangaistuksia. Miksi ihmeessä meillä pitäisi sitten olla valvottuja tiloja huumeiden käyttöä varten?
”Huumeita käytetään joka tapauksessa. Koska käyttöhuoneita ei ole, aineita käytetään porraskäytävissä, puistoissa ja kaduilla.”
Turvallisuuden tunne horjuu
Oltuaan ensin kymmenen vuotta rikospoliisissa tutkimassa ja kuulustelemassa, Tom Packalén kaipasi vaihtelua ja päätyi huumeiden kenttävalvontaan. Työ oli hyvin erinäköistä kuin tutkijan tai järjestyspoliisin työ.
Kenttävalvonnassa poliisit ovat siviilipukuisina aivan rikoksentekijöiden iholla, tarkkailemassa ja ottamassa kiinni – välillä rosvomman näköisinä kuin rosvot itse. Siellä Packalén sai hyvän käsityksen siitä, millainen suomalainen huumausainemaailma on. Vaikka poliisi tekisi millaista jumppaa kaduilla, huumeiden käyttöä ei saada täysin kuriin.
”Kun ihmiset joutuvat näkemään ympäristössään huumeiden käyttöä, turvallisuuden tunne horjuu.”
Ajatus valvotuista käyttöhuoneista herättää tunteita. Useat pitävät niitä rikollisten hyysäämisenä. Packalén ajattelee, että moni käyttötilojen vastustaja muuttaisi mieltään, jos kohtaisi itse huumeiden käytöstä johtuvia haittoja. Tätä on vaikea ymmärtää, ellei itse asu alueella, jossa huumeet ovat osa arkista katukuvaa.
”Etenkin pienten lasten vanhemmat pelkäävät, kun käytettyjä ruiskuja on kaduilla ja hiekkalaatikoissa.”
Tom Packalén kannattaa huumeiden käyttöhuoneiden perustamista Suomeen.© Susa Junnola
Kustannusten hillintää
Mitä palveluita käyttöhuoneissa sitten pitäisi olla? Ainakin puhtaita välineitä pistämiseen – Packalénin mielestä on tuhlausta maksaa esimerkiksi C-hepatiittihoidoista, jos tartunnat olisivat helposti torjuttavissa.
Suomessa todetaan vuosittain noin 1 100 uutta C-hepatiittitartuntaa, joista pistohuumeiden käyttö aiheuttaa valtaosan. Kansainvälisen seurannan perusteella noin 8 prosenttia ruiskuhuumeita käyttävistä saa tartunnan uudelleen. Käyttöhuoneissa neulat ja ruiskut myös päätyisivät hävitettäväksi, eivät ympäristöön.
Kustannukset käyttöhuoneiden pyörittämisestä maksaisivat kaupungit. Valtion tehtäväksi jää muuttaa lainsäädäntöä.
”Kustannukset terveydenhuollolle tuskin ovat mitenkään merkittävät. Valvotut käyttötilat pikemminkin voivat vähentää terveydenhuollon kustannuksia.”
Käyttöhuoneiden tulisi myös olla paikkoja, joista ihmisiä voidaan ohjata hoitoon: paikalla voisi olla esimerkiksi sosiaalityöntekijä tai päihdehoitaja.
”Huumeita käyttävien ihmisten maailmassa ei juuri ole kontakteja, jotka haluaisivat heidät pois niistä kuvioista. On vain niitä, jotka haluavat, että pysyt käyttäjänä.”
Käyttöhuoneet eivät ole mikään hopealuoti. Ne eivät poista huumeongelmaa tai lisää poliisien resursseja, mutta ne voisivat olla yksi keinoista, joilla järjestyshäiriöitä, terveydenhuollon kustannuksia ja kärsimystä vähennettäisiin.
Myös päihteettömiä hoitopaikkoja tulisi Packalénin mielestä lisätä.
”Päihteettömät hoidot maksavat, mutta ne myös maksaisivat itsensä takaisin yhteiskunnalle.”
Hidas muutos
Ensimmäiset valvotut huumeiden käyttöhuoneet perustettiin Sveitsissä vuonna 1986. Saksaan ensimmäinen käyttötila avattiin 90-luvun alussa. Sen jälkeen niitä on avattu useisiin Euroopan maihin ja esimerkiksi Australiaan ja Kanadaan.
Suomessa keskustelu on käynnistynyt verkkaisesti. Helsingin kaupunki halusi kokeilla käyttöhuoneita vuonna 2018. Perussuomalaisten valtuustoryhmä äänesti yksimielisesti kaupunginvaltuuston aloitetta vastaan – Packalén ei ollut äänestyksessä mukana.
”Aikataulusyistä.”
Aloite sai kuitenkin riittävän määrän valtuutettuja taakseen, ja se toimitettiin eduskuntaan. Aloite tyssäsi sosiaali- ja terveysministeriöön. Ei ole hallitusohjelmassa, sieltä perusteltiin.
Nyt käyttöhuoneita ajava kansalaisaloite sai elokuun lopussa kerättyä 50 000 kannattajaa. Eduskunnan käsiteltäväksi se ei ole vielä edennyt.
”En tiedä, onko Suomi vielä valmis, mutta uskon, että ajan kanssa valvotut käyttöhuoneet tulevat meillekin.”
Tarvetta uudenlaiselle päihdepolitiikalle olisi. Vuonna 2017 tutkijat arvioivat, että Suomessa on 31 100–44 300 amfetamiinin ja opioidien ongelmakäyttäjää. Huumeiden käyttöä kartoittavia tutkimuksia tehdään väestökyselyillä, jätevesitutkimuksina ja rekisteritietoja yhdistämällä. Menetelmästä riippumatta havainto on sama – huumeiden käyttö Suomessa lisääntyy.
Huolestuttavin havainto vuoden 2017 rekisteritutkimuksessa oli, että Suomessa kasvaa uusi 15–24-vuotiaiden ongelmakäyttäjien sukupolvi, joka on suurempi kuin koskaan aikaisemmin.
Huumekuolemien määrässä Suomi on Euroopan kärkeä. Yksi peruste käyttöhuoneille ulkomailla on ollut juuri kuolemien ehkäisy, mutta suomalaisesta näkökulmasta tilanne on mutkikas. Meillä käytetään vähemmän nopeita yliannostuksia aiheuttavia aineita, kuten heroiinia. Suomessa kuollaan useimmiten lääkeopioidien, alkoholin ja rauhoittavien lääkkeiden sekakäyttöön – tunteja aineiden ottamisen jälkeen.
Varmaa on joka tapauksessa se, että kun käyttö lisääntyy, lisääntyvät myös kustannukset ja sivullisten kokema epäjärjestys.
Haastava lainsäädäntö
Nykymuotoisenaan Suomen laki ei käyttöhuoneita salli. Huumeiden käyttö on rikos, vaikka paikalla olisi terveydenhuollon henkilökuntaa. Näkemyksissä on eroja siinä, pitäisikö rangaistavuudesta käyttöhuoneissa luopua.
Tom Packalénin mielestä olennainen kysymys on säätää laki niin, ettei käyttöhuoneen henkilökunta syyllisty rikokseen. Huumeiden käytön rangaistavuutta hän ei poistaisi. Poliisin resurssit eivät riitä käyttäjien kiinniottamiseen muutenkaan. Kiikarissa ovat huumeiden myyjät, salakuljetus ja rikollisorganisaatiot.
”On selvä, että poliisi ei voisi käyttöhuoneiden edustalla ottaa ihmisiä kiinni. Silloin pitää pystyä ratkaisemaan se, ettei myynti siirry käyttötilojen pihoille.”
Mitään valmista pykälää Packalénilla ei ole mielessä, mutta lainsäädäntö saadaan kyllä muovattua toimivaksi asiantuntijoita ja viranomaisia kuuntelemalla. Mallia voisi hakea ulkomailta.
Käytännön kysymyksiä on muitakin, eikä lainsäädäntö ratkaise niitä kaikkia. Käyttöhuoneiden sijoittelu on yksi kriittisimmistä. Helsingissä tarvetta voisi olla ainakin keskustassa sekä Itäkeskuksen ja Malmin kaupunginosissa. Myös muut isot kaupungit voisivat hyötyä käyttötiloista. Pienemmillä paikkakunnilla käyttö tapahtuu katseilta piilossa silkan sosiaalisen kontrollin vuoksi.
”Sijoittaminen on kaupunkien asia, ja se tulisi olla tarkkaan harkittua. Käyttötiloja tarvitaan siellä, missä huumeita käytetään paljon.”
Logiikka on Packalénin mukaan yksinkertainen: aineet hankitaan pieninä määrinä ja käytetään nopeasti samoilla nurkilla, josta ne on ostettu. Yhtä nopeasti hankkiudutaan eroon käyttövälineistä.
”Huumeiden käyttö keskittyy liikenteen solmukohtiin.”
Paikka pysähtyä
Käyttöhuoneet saavat Tom Packalénin tuen ennen kaikkea siksi, että hän pitää niitä kustannustehokkaan tapana lisätä turvallisuutta ja järjestystä turvattomiksi koettuihin kaupunginosiin. Hän kuitenkin tunnistaa, että asialla on myös inhimillinen puoli.
”Sanotaan, että kannettu vesi ei kaivossa pysy, mutta mielestäni on tärkeää, että huumeiden käyttäjiä yritetään ohjata pois alamaailmasta. He ovat jo valmiiksi huonossa jamassa, ei ole syytä lyödä enää enempää.”
Päihderiippuvainen harvoin ravistautuu irti ja muuttaa elämäänsä ensi yrittämällä. Silloin kun käyttöputki on päällä, halu kuiville pikemminkin aaltoilee. Mutta huumeiden maailma on raaka ja väsyttävä. Useimmilla käyttäjillä tulee hetkiä, kun mieluummin kurottaisi terveydenhuollon ammattilaisen suuntaan kuin lähtisi takaisin kadulle.
”Käyttöhuone voisi olla yksi silta avun piiriin.”
Tom Packalén on itsekin poliisin työssä auttanut ihmisiä kaidalle polulle. Poliisivankilassa moni nimittäin pysähtyy miettimään elämänsä suuntaa. Packalén tarjosi kiinniotetuille myös mahdollisuutta hoitokontaktiin. Osa tarttui mahdollisuuteen, ja joidenkin kanssa yhteydenpito jatkui.
”Minulla on pari kummilasta, joiden vanhemman olen toimittanut vankilaan. Näistä vanhemmista on tullut kunnollisia veronmaksajia.”
”Minulla on yhä lukkarinrakkaus poliisin työtä kohtaan. Se on hieno ammatti, jota arvostan todella paljon”, Tom Packalén kertoo. © Susa Junnola