Perhe on kaiken perusta ja kivijalka – Tommi Evilä on saanut Sylvia-äidiltään tiiviin tuen: ”Olen aina kokenut äidin hoivaajana ja auttajana”

Jaa artikkeliTilaa Seura
Tommi Evilä ja äiti Sylvia
Sylvia Evilä oli tärkeässä osassa poikansa Tommin urheilu-uralla. Sylvian tehtäviin kuuluivat muun muassa sponsorineuvottelut, veroasiat ja ulkomaiset palkintoraha-asiat.
Tommi Evilän äiti Sylvia Evilä oli halki pojan lapsuuden ja nuoruuden turvallinen hoivaaja. Nyt isoäidiksi muuttunut ”mumeli” halutaan pitää tiiviisti mukana perheessä.

Entinen huippu-urheilija Tommi Evilä, 41, ja hänen äitinsä Sylvia Evilä, 70, omaavat välittömän ja rakkaan suhteen, mikä näkyy tavassa, jolla he hymyillen katsovat toisiaan.

Elämää ja sen mukanaan tuomaa muutosta on koettu yhdessä paljon.

Tommi Evilä nousi urallaan erään maailman kilpailuimman lajin absoluuttiselle huipulle. Hän voitti pituushypyn Suomen mestaruuden yhdeksän kertaa, oli moninkertainen arvokisakävijä ja saavutti MM-pronssia Helsingissä vuonna 2005.

”Hän eli urheilulle ja tietenkin nautti menestyksestä. Mutta kun onnistumisia tuli, oli upeaa huomata myös se ilo, jota hän tuotti yhteistyökumppaneille ja koko urheilua seuraavalle kansalle”, Sylvia Evilä sanoo.

Tommin urheilu-uran mitalit ja pokaalit ovat nyt ympäri maailmaa, eikä mies itsekään ole selvillä kaikkien olinpaikasta. Äidillä on niistä muutamia kotona säilytyksessä, ja lapsilla muutama pokaali marmorikuularasiana, mutta suurimman osan Tommi kertoo jakaneensa pitkin maailmaa.

”Pokaalien sijasta pidän mieluummin esillä perheen valokuvia.”

Juuri perhe on sana, joka toistuu Tommi Evilän puheessa tuon tuosta. Äitienpäivän lähestyessä kiitollisuus perheestä voimistuu sekä Tommin että Sylvian mielessä.

Perheellä hän tarkoittaa sekä vaimoaan ja lapsiaan, mutta myös äitiään ja Juhani-isää sekä neljä vuotta vanhemman isoveljensä Teemun perhettä.

”Perhe on kaiken perusta ja kivijalka. Uskon, että kun perheessä asiat ovat hyvin, kaikki muu kyllä lutviutuu siinä ympärillä.”

Elämä jättää jälkiä

Tommin ja Teemun kaikkiaan neljän lapsen isoäitinä Sylvia viihtyy erinomaisesti, ja oli toivonutkin lapsenlapsia jo pitkään.

”Kun minusta sitten tuli isoäiti, ilo oli ylimmillään.”

Ennen koronapandemian aikaa Evilöiden kolme sukupolvea tapasi usein Sylvian ja Juhanin kotona.

”Syötiin ja seurusteltiin, lapset leikkivät ja käytiin yhdessä ulkoilemassa. Lastenlasten tapaaminen on aina yhteistä hyvää aikaa”, Sylvia sanoo.

Meteliä ja sotkua siinä tulee, mutta mitä sitten, hän kysyy.

”Eihän se olisi elämää, jos se ei jättäisi jälkiä. Joskus tapetteihinkin.”

Entisen huippu-urheilijan Tommi Evilän arki kuluu nyt työn sekä perhe-elämän parissa. Hän työskentelee Suomen Urheiluliiton valmennuspäällikkönä sekä MTV3:n yleisurheilukommentaattorina ja asuu Tampereella Asta-vaimon sekä parin lasten, 6-vuotiaan pojan ja 4-vuotiaan tytön kanssa.

Elämässä on Tommin sanojen mukaan paljon kontrastia.

”On tosi hektisiä hetkiä, mutta myös ihania, kiireettömiä hetkiä perheen kanssa siellä Härmälän perukoilla. Kun on saanut lapset nukkumaan, on tosi rauhoittavaa vain katsella parvekkeelta Pyhäjärven aaltoja”, Tommi kertoo.

Lapsuus Tammelassa

Tommin elämän ensimmäiset kuusi vuotta perhe asui Tammelan kaupunginosassa Väinölänkadulla, josta muutettiin keskustaan Pellavatehtaankadulle.

”Tammela oli mukava paikka. Talossamme oli iso sisäpiha, jossa leikki paljon lapsia ja ympäristössä oli myös leikkipuistoja. Tammelan tori oli vahva sosiaalinen keskus, jossa ihmiset tapasivat toisiaan.”

Tommi oli lapsena iloinen ja vilkas velikulta. Sylvia kehuu Tommia myös hyvin tottelevaiseksi – paitsi kerran tuli siihenkin sääntöön poikkeus. Tommi lähti omin luvin polkupyörällä Väinölänkadun pihasta.

”Aijai, silloin tuli äidille hätä.”

Neljän, viiden vanha Tommi oli lähtenyt kotitalon sisäpihalta läheiseen kauppaan, koska muisti siellä myynnissä olleen lelun.

”Muistan, että olin kinunnut pitkään erästä pikkuautoa. Aina sanottiin, että ei tänään.”

Eräänä päivänä Tommi otti oikeuden omiin käsiinsä.

”Nappasin pikkuauton hyppysiini ja lähdin vain yksinkertaisesti juoksemaan sen kanssa ulos kaupasta.”

Vanhempien palaute oli välitön.

”Opin kerrasta, toiste ei vastaavaa tullut tehtyä.”

Sylvia selitti Tommille, että nyt meni useampi asia pieleen.

”Sitten Tommin kanssa käytiin läpi, ettei tuommoista saa tehdä. Pieni lapsihan vasta opettelee elämää ja sen sääntöjä, samalla se kasvatustyö on vanhemmallekin opettelua.”

”Lapsi tarvitsee aikaa, ja sitä minulle annettiin”

Evilöiden kotona säännöt olivat selvät, ja niihin kuuluivat myös kotiintuloajat. Talonmies kävi iltaisin laittamassa rappujen ovet lukkoon, ja välillä pikku-Tommi joutui juoksemaan lujaa ehtiäkseen sisään ennen talonmiestä.

Ihan aina se ei onnistunut. Tommi sai lisänimen Topelius, sillä kotiintuloajoista myöhästymiseen löytyi syyksi aina seikkaperäiset tarinat.

Sylvia muistelee päiväkoti-ikäisen Tommin olleen hyvin kiinnostunut luonnosta ja eläimistä. Kilometrin mittaiseen päiväkotimatkaan saattoi kulua tuntikin, kun Tommi tahtoi jatkuvasti pysähtyä ihailemaan matoja, hyönteisiä ja kukkia.

Tommi kertoo isänä miettineensä paljon aikuisten elämässä olevaa kiireen tuntua ja sen sovittamista lasten maailmankuvaan. Lapsilla kun harvemmin on kiire mihinkään.

”Lapsi tarvitsee aikaa, ja sitä minulle annettiin. Yritän itsekin pitää mielessä, ettei lasten kanssa olisi älytöntä hoppua.”

Kun Tommin lapset olivat päiväkodissa Pirkkalan puolella, hän haki heidät usein polkupyörällä kotiin. Silloin nautittiin kiireettömästä matkanteosta.

”Tapanamme oli jäädä bongailemaan matkan varrelta sieniä, otimme niistä valokuvia ja kotona tutkimme sienikirjasta, että mitä tuli nähtyä. Välillä soitettiin mumelille, koska hän tuntee sienet.”

Tommi Evilä

Tommin lapsuuden muistelu sai pojan ja äidin nauramaan. Tommille lapsuudesta jäi mieleen erityisesti kiireettömyys. Sen hän pyrkii pitämään mielessä myös omien lastensa kanssa. Kuva: Tommi Tuomi

Tommi Evilä oli kiitettävän oppilas

Tommin teini-ikä sujui kivuttomasti. Yhteenottoja vanhempien kanssa ei syntynyt.

”Olen aina kokenut äidin hoivaajana ja auttajana. Olen osannut arvostaa sitä. Kapinoinnin sijaan hain teininä äidiltä tukea, ja sain sitä.”

Tommin ollessa koululainen yhdessä vanhempien kanssa tarkistettiin, että läksyt on tehty. Sylvian mukaan Tommia ei kuitenkaan koskaan tarvinnut patistella koulunkäyntiin. Yläasteella hänen lukuaineidensa keskiarvo oli jatkuvasti yli yhdeksän.

Urheilu auttoi Tommia keskittymään oppitunneilla. Oikeastaan hän ei edes usko, että ilman urheilua koulunkäyntikään olisi luonnistunut.

”En tiedä, olisinko ilman urheilua pystynyt koulussa keskittymään mihinkään. Mutta kun kaikki välitunnit painoi pallon perässä, niin oppitunnilla jaksoi istua.”

Vuonna 2000 Evilä meni ylioppilaskirjoitusten jälkeen Tampereen teknilliseen yliopistoon ajatuksena valmistua diplomi-insinööriksi.

”Jonkin aikaa siellä opiskelin, mutta heitin niin sanotusti naskalit pakkiin, kun piti lähteä treenileirille etelään, eikä kyseinen instituutio tullut mitenkään asiassa vastaan.”

Opinnot saivat olla monen vuoden ajan, kunnes vuoden 2009 tienoilla hän meni lukemaan yhteiskuntatieteitä Tampereen yliopistoon.

Lopulta valmentajan opinnot ja työ kiinnostivat vielä enemmän. Nyt Evilällä on valmentajan ammattitutkinto ja erikoisammattitutkinto.

Koko perheen Team Evilä

Urheilun raadolliseen luonteeseen kuuluu myös tappio. Urheilijaperheessä jouduttiin opettelemaan rajujenkin pettymysten sietämistä.

Sylvia kuvailee rooliaan valmentajan ja urheilijan, siis isän ja pojan, välissä tasapainottavaksi.

Samaa mieltä on myös Tommi.

Nyt he antavat haastattelua saman pöydän ääressä, jossa perhe on kolmistaan viettänyt monta hiljaista hetkeä, kun isää ja poikaa on kisapettymysten jälkeen ketuttanut.

”Kun oikein on ottanut päähän, urheilukamat ovat olleet lähellä lentää pellolle. Silloin äidin tasapainottava rooli on ollut tärkeä.”

Tommin huippu-urheiluaikana Evilän perhettä kutsuttiin urheilupiireissä ”Team Eviläksi”.

Isä Juhani oli huoltaja, hieroja ja valmentaja, ja myös opiskeli niihin liittyvät koulutukset. Sylviallakin oli tiimissä laaja rooli.

”Äiti hoiti toimistopuolen asioita laaja-alaisesti, piti yhteyttä yhteistyökumppaneihin, selvitti verotusta ja muun muassa ulkomaiden kilpailujen palkintoraha-asioita.”

Yhteistyökumppaneiksi oli paljon tarjokkaita etenkin silloin, kun kilpailumenestystä tuli. Raha tietysti kelpasi Evilöille aivan samalla lailla kuin kenelle tahansa, mutta sponsorirahaa ei haluttu ottaa mistä tahansa.

”Mietimme Tommin kanssa tarkkaan, että mihin lähteä mukaan ja mikä jättää väliin. Sanottiin kohteliaasti ei kiitos useammalle tarjokkaalle, jonka kanssa Tommin arvot eivät kohdanneet.”

Tommi ja Sylvia Evilä nähdään elokuussa myös televisiossa, kun he esiintyvät omassa jaksossaan MTV3:n uudessa sarjassa Illallinen äidille. Ohjelmassa huippukokki valmistaa illallisen tunnetun suomalaisen äidille.

Auta heikompaa

Isyys on muuttanut Tommin tapaa katsoa maailmaa.

Urheilijana hän eli arjessa vain itselleen, mutta ensimmäisen lapsen syntyessä mies ymmärsi, että lapsi on nyt se, jota täytyy auttaa kaikessa.

Katse siirtyi omista piikkareista vauvan pikku tossuihin. Lopullisesti. Lapsuudenkodistaan Tommi oli jo oppinut, että heikommassa asemassa olevien auttaminen on hyve.

”Ei ole ihan yksi tai kaksi kertaa, kun olen mennyt kysymään tuntemattomalta ihmiseltä, että tarvitsetko apua. Muutamia olen taluttanut kotiovelle.”

Samaa asennetta hän pyrkii opettamaan omille lapsilleenkin. Yksinkertainen ohje toimii niin urheilussa, työelämässä kuin muutenkin.

”Jos pystyt auttamaan toista, auta”, Tommi Evilä sanoo.

X