Toni Wirtanen: ”Pönkitin itsetuntoani satunnaisilla ihmissuhteilla”

Jaa kaverilleTilaa Seura
Laulaja Toni Wirtasta, 42, jännittää, karkaako miehen nikkaroima terassilaituri jäiden mukana. Hän tunnustaa myös miehiset ulkonäköpaineet sekä sen, että isänä oleminen on maailman parasta.

Tunnustan,

että itsetuntoni oli aikoinaan niin huono, että minun piti pönkittää sitä satunnaisilla ihmissuhteilla. Luulen, että monille satunnaisen seuran hakeminen on yksi tapa todistaa olevansa olemassa. Se on mielestäni vähän surullista. Rokkipiireissä tällaista käytöstä ei kukaan tuominnut. Nuori poika kun olin, se vähän niin kuin kuului kuvioon.

Huijarisyndroomaa myönnän kuitenkin potevani toisinaan. Ihmettelen yhä, että miten tällainen paska menee läpi ihmisille aina vain – enkö jo jää kiinni! Huijarisyndrooman on mielletty olevan kympin tyttöjen juttu, mutta minä olenkin aika ämmä sisältä.

Pelkään

tulevaisuutta. Tai olen ainakin hyvin huolissani siitä. Pelkään myös toismaailmaisten voimien läsnäoloa. En tule niiden kanssa koskaan sinuiksi, eikä se kai ole tavoitteenakaan. Sellaisen asian kanssa sinuiksi tuleminen tarkoittaa minun käsityskykyni mukaan hulluutta.

Puhun demonisista voimista ja siitä otteesta, minkä ne voivat ihmisestä ottaa. Minulla on kokemuksia niistä voimista. Kun toinen maailma koskettaa, se jättää kyllä lähtemättömän jäljen. Kokemus on ihmisjärjen tuolta puolen.

Olen tavallaan onnellinen siitä, että pystyn kokemaan kauhua tuollaisen voiman edessä. Se kertoo mielenterveyden hyvästä tilasta.

Maallisista asioista minua pelottaa se, että vaivalla rakentamani terassilaituri lähtee ensi keväänä jäiden mukana. Siihen pelkoon on olemassa perusteltu syy: olen innokas tekemään, mutta laatu ei ole kummoinen. Minua ottaa todella kaakeliin, jos Vesijärven selkä vie sen ensi huhtikuussa.

Rakastan

perhettäni äärettömän paljon, mutta rakastan myös herätä yksin tyhjästä talosta. Nautin hitaista aamuista, jolloin ei ole kiire minnekään. Silloin tulee usein vain pötköteltyä ja luettua kirjaa. Moinen on lapsiperheessä hyvin harvinaista herkkua.

Nautin myös koti-isyydestä. Tänäkin aamuna heräilin tytön kanssa hyvissä ajoin ennen seitsemää.

Elo sujuu meillä hyvin. Elämme tavallista lapsiperhearkea. Päivään kuuluu ulkoilua, ruoanlaittoa, leikkimistä ja päiväunien nukkumista. Isänä oleminen on ihan parasta hommaa.

Rokkimaailma ei ole tarjonnut minulle sinänsä mitään uutta enää moneen vuoteen, joten oman lapsen kanssa touhuaminen on ollut piristävää. Koti-isän hommia on minulla tiedossa jatkossakin, kun Jannika tekee Tähdet, tähdet -ohjelmaa.

Rakastan myös työkalujen ostoa, siitä tulee niin miehinen olo. Mikään ei ole niin siistiä kuin mennä rautakauppaan. Ostoksiin palaa lopulta aina se 700 euroa, vaikka olisin vain ollut ruuvimeisseliä vailla.

Koen, että yksi parisuhteemme suurimmista kriiseistä oli se, kun vaimoni esti minua ostamasta uutta akkuporakonetta. Se olisi ollut terassin rakentamisessa hyvinkin kätevä.

Iloitsen

siitä, että Apulannalla riittää yhä näyttämisen halua. Kyseessähän ei ole pelkkä bändi, vaan elämäntapa. Sen ymmärtäminen poisti paineen tekemisistämme ja toi tilalle vapauden tunteen.

Odotan innolla meidän tulevaa konserttisalirundiamme, joka starttaa ensi keväänä. Vanhat äijät saavat haastaa itsensä ihan kunnolla.

Väitän,

että myös miehillä on tänä päivänä massiiviset ulkonäköpaineet. Olen keski-ikäinen, keskivartalolihava, kalju äijä ja voin myöntää, ettei ole aina helppoa olla Pete Parkkosen ja Antti Tuiskun kanssa samoilla lauteilla.

Olen jutellut kotona myös vaimoni kanssa ulkonäköasioista. Pahoittelen vanhakantaista mielipidettäni, mutta jokainen naisen kanssa ollut tietää, että välillä niitä asioita vain pitää jumpata.

Ennustan,

että Vain elämää -jaksoni hämmentää katsojia. Kokemuksena se oli tosi mukava, ja ohjelmaa oli hiton kiva tehdä. Sen katsominenkin on ollut kivaa.

Ohjelman teon aikana opin myös sen, mistä kukakin kipuilee. Ehkä syynä olivat juuri ne Siltsun myymät mikroilmeet. Sen kummemmin Sillanpään kohua kommentoimatta voin todeta, että rokkipiireissä juostaan nykyään maratoneja ja syödään salaattia.

Minua naurattaa suuresti se, että jos rokkipiireissä joku läträä jauheilla, niin kyseessä on joko jokin vihreä teepuru tai arginiini. Se on käsittämätöntä, mutta tietysti myös ihan helvetin hieno juttu. Rokkenrollista on hävinnyt vaaran tuntu.

 

X