Tubettaja Mike Bäck ja kirjailija Jyri Paretskoi kannustavat nuoria lukemaan – Teini-Miklun idolit lukivat ja hänkin päätti kokeilla: ”Hankin Michael Jordanin elämäkerran ja jäin koukkuun”

Jaa kaverilleTilaa Seura
Mike ja Jyri
Mike ja Jyri käyvät kouluissa puhumassa lukemisesta. – Jos ne cooleimmat pojat saa kiinnostumaan kirjoista, niin se olisi hyvä juttu, Mike toteaa. © Tommi Tuomi / Otavamedia
Nuortenkirjailija Jyri Paretskoi on opettajan työssään huomannut, että yhä useampi poikaa meinaa tipahtaa jatko-opinnoista huonon lukutaidon takia. Tubettaja Mike Bäck taas tajusi, että lukemalla kehittyy muukin kuin kirjaviisaus. Hänestä tuli kärsivällisempi ja hän sai supervoimat.

Kun kirjailija Jyri Paretskoi oli lapsi, päivä päättyi samalla tavalla: äiti luki iltasadun. Se oli ihana hetki ja jätti jälkensä: Paretskoista tuli lukeva nuori. Sellainen, joita nykyään on yhä harvemmassa.

”Kun pähkäillään nykynuorten vähäistä lukemista, pitäisi painottaa kodin mallia. Nykyään enää joka neljännessä kodissa luetaan lapsille iltasatu ja juuri sen on todettu tutkimuksessa vaikuttavan lapsen tulevaan lukemisintoon todella paljon”, Jyrki Paretskoi toteaa.

Yläkouluikäisistä joka kymmenes lukee huonosti. Pojista vielä useampi. Itse asiassa poikien ja tyttöjen välinen lukutaitoero on OECD-maiden suurin ja kasvaa koko ajan.

Eroa on perusteltu vähän kaikella: harrastuksilla, kännyköillä, yleisellä kulttuurilla, mutta se ainakin tiedetään, että mitä huonommin teknisesti lukee, sen varmemmin nuori ei tartu kirjoihin myöhemminkään.

Suomalaiset kirja-alan järjestöt pyrkivät herättelemään nyt vaalien alla keskustelua lukutaidottomuuden ongelmista. 13 alan järjestöä on vaatinut eduskuntaehdokkaita nostamaan lukutaidon yhdeksi vaaliteemaksi ja osaksi tulevaa hallitusohjelmaa.

Lukemisen vähentyminen mielletään jo yhteiskunnalliseksi ongelmaksi.

”Huonosti lukevilla nuorilla on nykyään suuria vaikeuksia selvitä toisen asteen opinnoista. Syrjäytymisvaara on siis todellinen: kun ajatellaan vaikka vankiloissa istuvia nuoria miehiä, niin harva heistä lukee sujuvasti”, Paretskoi kertoo.

Vanhentunut käyttöliittymä

Jyri Paretskoi istuu Helsingin Oodi-kirjastossa, kirjojen keskellä, puhumassa nuorten vähenevästä lukuinnosta. Hänen vieressää istuu kuitenkin nuori, joka lukee.

Tosin tubettamisella itsensä elättävä Mike Bäck, tubettajanimeltään Miklu, oli vielä yläkouluiässä sillä lailla tyyppilinen poika, ettei lukeminen kiinnostanut.

”Inhosin kirjoja, en nähnyt mitään syytä, miksi olisin pitänyt vanhanaikaista kapistusta käsissäni.”

Sen sijaan Mike Bäck näpläsi alituiseen kännykkäänsä, pelasi ja surffasi netissä.

Koulussa hän oppi äidinkielentunneilla lähinnä väistelemään kirja-asioita.

”Musta tuli tosi hyvä valehtelemaan, että olin lukenut jonkin vaaditun kirjan, vaikken ollutkaan. Päätin aina etukäteen, että en lue.”

Mutta sitten, kun Bäck oli 17-vuotias, tapahtui jotain kummallista. Hän kiinnostui kirjoista. Hän seurasi siihen aikaan useita tubettajia ja suunnitteli itsekin aloittavansa videoiden teon.

Yhtäkkiä hän huomasi, että monet hänen ihailemansa ihmiset kertoivat lukevansa paljon. He tekivät myös kirjalistoja.

”Siitä mun kiinnostus alkoi kasvaa. Ihan ensimmäisenä hankin käsiini fanittamani koripalloilija Michael Jordanin elämäkerran ja jäin koukkuun.”

Mike Bäck alkoi etsiä kirjoja, jotka käsittelivät häntä kiinnostavia aiheita. Lukulistalle kertyi paljon self help -ja tietokirjoja. Ja paljon kirjoja rahasta, niin kuin Napoleon Hillin Think and Grow Rich.

”Rahasta ja rikastumisesta olen lukenut niin paljon, että nyt tiedän siitä jo tarpeeksi. Nyt täytyisi enää alkaa tehdä sitä rahaa”, Bäck hymähtää.

Mike Bäck

Mike ostaa paljon kirjoja ja hän tykkää pitää niitä lukiessa käsissään paperisina. Tommi Tuomi / Otavamedia

Oppilaille piti kirjoittaa kirja

Pakottamalla kokeilemaan. Se on Mike Bäckin ohje, miten nuoret saataisiin lukemaan.

Tai ainakin kouluissa pitäisi ehdottaa nuorille myös tietokirjoja, ei pelkkiä klassikoita.

”Kirjoja tietokoneista, urheilijoista ja mieluusti sellaisten ihmisten elämäkertoja, jotka nuoria kiinnostavat.”

Jyri Paretskoi ei usko pakottamiseen. Hän tekee päivätyönsä iisalmelaisen yläkoulun äidinkielenopettajana eikä lause: ”Nyt meillä olisi edessä se syksyn pakollisen kirjan lukeminen” villitse luokassa ketään. Paretskoin taktiikka on toisenlainen.

”Jos oppilas ei keksi sopivaa kirjaa, kyselen aina mistä hän on kiinnostunut ja mitä hän harrastaa. Yleensä sitä kautta löytyy jotain.”

Tai ei ihan aina. Kerran Paretskoilla oli oppilasryhmä, joka ei millään löytänyt luettavaa.

Se turhautti kaikkia. Hän pyysi porukkaa listaamaan asioita, joista he suostuisivat lukemaan. Kolme asiaa löytyi. Pitäisi olla huumoria, samanikäisiä poikia ja mopoja. Näillä eväillä he etsivät kirjastosta kirjaa. Sellaista ei ollut.

”Silloin totesin pojille, että odottakaa vähän aikaa, kirjoitan teille sellaisen”, Paretskoi kertoo.

Niin hän kirjoitti, tosin kun kirja, Shell´s Angles -sarjan ensimmäinen osa neljä vuotta myöhemmin ilmestyi, pojat eivät enää olleet yläkouluikäisiä. Mutta Paretskoista tuli palkittu nuortenkirjailija, jolta tänänkin vuonna on ilmestynyt uusi, hänen suosittuun K15-sarjaan kuuluva nuortenkirja Vahinkoja.

”Kirjoitan niistä aiheista, joista itsekin olisin kiinnostunut 15-vuotiaana, seurustelusta, koheltamisesta, elämästä, kavereista, siinä suhteessa nuoret eivät ole muuttuneet, vaikka maailma ympärillä muuttuukin.”

Myös Mike Bäck julkaisee tänä keväänä ensimmäisen kirjansa. Hän kirjoitti Paras kirja ikinä -kirjan nimenomaan niille nuorille, joiden on vaikea tarttua kirjoihin. Kirjassa on vitsejä, kuvia, juttuja ja neuvoja – vähän kaikkea samaa kuin Miken tubevideoissakin.

”Ja mikä parasta, se on lyhyt, sen lukemiseen ei mene voimia!”

Jyri Paretskoi

Jyrin mielestä kirjat mielletään usein jonkinlaiseksi harrastukseksi.
– Ja silti lukemisen pitäisi olla yhtä luontevaa kuin vaikka hampaidenpesun. Tommi Tuomi / Otavamedia

Googletusta ja keskustelua

Miten sitten nuori löytää kirjoja, jos ei opettaja ole Paretskoin kaltainen houkuttelija, joka tarpeen tullen vaikka kirjoittaa sopivan kirjan?

”Mä yleensä googletan. Katselen, mitä mun fanittamani tyypit ovat lukeneet ja etsin ne kirjat käsiini. Jos taas lukisin enemmän fiktiota, pistäisin googleen haun, että 10 all time best fiction ja aloittaisin niistä”, Mike Bäck kertoo.

Paretskoin mielestä lukemisen hienoinen ongelma on, että se on yksinäistä hommaa. Siksi hänestä on hienoa, että somessa ja oikeassa maailmassa on lukupiirejä, joissa voi puhua kirjoista ja löytää vinkkejä.

”Kouluikäisillä aina paras juttu on se, kun joku ikätoveri suosittelee kirjaa. Kun opettaja ehdottaa jotain, se ei ole niin säväyttävää.”

Paretskoi kiertää ympäri Suomea kouluissa puhumassa kirjoista ja lukemisesta. Hänestä nuoret keskustelevat kirjoista usein aika mallikkaasti, kunhan pääsevät vauhtiin.

”Usein ennen vierailuani koulussa on luettu kirjani, jonka teemoista jutellaan ja dramatisoidaan jokin kohtaus. Kerran pyysin suoraa palautetta, ja samana iltana yhdeltä pojalta tuli viesti: Ihan paska kirja, vaikken edes lukenut”, Paretskoi nauraa.

Viime syksynä Mike Bäck liittyi Paretskoin kanssa samaan porukkaan ja kiertää nyt kouluissa Lukuliike-kampanjan mukana puhumassa lukemisen tärkeydestä ja kirjoista.

”Mun toive on se, että lukemisesta saataisiin taas jotenkin coolia hommaa, että yläkoulun suosituin jätkä ottais kännykän sijaan kirjan esiin.”

Miklu ja Paretskoi

13 kirja-alan järjestöä ilmaisi nyt maaliskuussa huolensa kasvavasta lukutaidottomuudesta. Riittävä lukutaito on edellytys tasa-arvoiselle yhteiskunnalle, järjestöt totesivat tiedotteessaan ja vaativat, että lukemisen taitoja edistettäisiin myös hallitusohjelmassa. Tommi Tuomi / Otavamedia

Diginörtistä syntyi supermies

Jyri Paretskoista on hyvä, että koulumaailmassa ja yhteiskunnassa kannetaan huolta lukemisesta, mutta sen lisäksi kodeissa pitäisi panostaa lukemiseen. Tarjota mahdollisuus kirjoihin ja lukea se iltasatu.

”Eikä iltasatuja kannata lopettaa siihen, kun lapsi oppii lukemaan. Lukemisen alkutaipaleella oleva lukee vielä niin heikosti, että tarmo voi mennä sanojen tankkaamiseen. Siksi lapsille pitäisikin lukea ääneen niin kauan kuin he vain haluavat kuunnella, vaikka täysi-ikäiseksi asti.”

On silti tosiasia, että kirjat taistelevat muiden ajanvietteiden kanssa nuorten ajasta.

Kännykät kasvavat yhä tiiviiimmin kiinni lasten ja aikuisten käsiin, pelit räiskivät monissa kodeissa.

”Keskittymistä pitää harjoitella, niin kuin lukemistakin. Yleensä, kun syksyllä aloitan lasten kanssa lukutunnit, alku on vähän tahmeaa. Jossain vaiheessa vuotta havahdun siihen, että tunteja jo odotetaan. On mielettömän hieno tunne, kun luokallinen teinejä on syventynyt lukemaan.”

Mike Bäck on huomannut saman, keskittymiskykyä pitää harjoitella. Pari vuotta sitten hänellä ei ollut sitä juuri lainkaan.

”Mulla oli tosi vakava kännykkäaddiktio.”

Bäcin mielestä hänen puheensakin oli silloin katkonaisempaa.

”Lauseiden muodostaminen oli oikeasti hitaampaa, en meinannut saada ilmaistua itseäni. Näin jälkeenpäin se tuntuu ihan oudolta.”

Kun kirjat sitten löytyivät, pelikoukku siirtyi kirjoihin. Niitä Mike Bäck lukee nykyään noin sata vuodessa ja samalla kännykkäaika on vähentynyt alle puoleen entisestä.

Se on sinänsä ristiriitaista, sillä tubettajana hän tekee työkseen sisältöä verkkoon ja suurin osa 250 000 seuraajasta katsoo hänen tekemiään sisältöjä kännyköiltään. Juuri siksi Mike Bäck haluaa puhua kaikille kaltaisilleen vastuullisemmassa kännykän käytöstä – ja siitä, että kirjat mahtuvat tähän maailmaan mukaan.

”Ja jos pitää valita, niin kirjat ovat ehdottomasti parempi addiktio. Miettikää, tässä mä nyt pystyn kuuntelemaan ja keskustelemaan rauhassa. Pari vuotta sitten mulla olisi ollut kännykkä vähän väliä esillä, enkä olisi pysynyt jutusta lainkaan kärryillä”, Bäck huomauttaa.

”Nyt kaivan jokaisessa rauhallisessa välissä kirjan esiin ja niitä lukemalla imen itseeni tietoa. Se on sellaista supervoimaa, jota kukaan ei voi viedä multa pois.”

X