Tulevaisuuden tutkija Elina Hiltunen: ”Elän niin pitkälti tulevaisuudessa, ettei mikään yllätä”
Tulevaisuudentutkija Elina Hiltunen tietää, että melkein mikä tahansa on mahdollista.
Kauppatieteen tohtori ja diplomi-insinööri Elina Hiltunen tutkii tulevaisuuden megatrendejä, mutta hän arvostaa myös pieniä hyviä tekoja.
”Älä huijaa”, Elina Hiltunen, 46, sanoi.
Mies oli juuri herättänyt hänet kertomalla, että Donald Trump on voittanut Yhdysvaltain presidentinvaalit.
Vaikka spontaani reaktio oli tyrmistys, ei tieto kuitenkaan varsinaisesti yllättänyt. Tulevaisuudentutkijana Hiltunen on tottunut ottamaan huomioon epätodennäköisetkin vaihtoehdot.
”Elän niin pitkälti tulevaisuudessa, ettei pahemmin yllätä enää mikään.”
Tulevaisuudentutkija ei nimittäin ennusta vaan ennakoi – siinä on vissi ero. Ennustaminen merkitsee yhden tulevaisuuskuvan rakentamista, ennakoinnissa muodostetaan erilaisia skenaarioita.
Voi siis käydä niin tai näin tai noin, tai sitten tapahtuukin jotain ihan muuta.
Hiltunen on paininut tulevaisuuden kysymysten parissa jo parikymmentä vuotta. Hän teki väitöskirjansa heikoista signaaleista organisaatioiden tulevaisuusoppimisessa.
Heikot signaalit ovat Hiltusen suuri rakkaus, mitä tulee tieteellisiin teorioihin. Mutta eräs henkilökohtainen tragedia opetti futuristia vähintään yhtä paljon.
Lääkkeet nostivat niskasta
Kuusitoista vuotta sitten Elina Hiltunen odotti esikoistaan ja sairasti masennusta. Hän oli aina ollut äidin tyttö, ja nyt hän tarvitsi äitiään ehkä kipeämmin kuin koskaan.
Äiti kuoli äkillisesti, kun Hiltunen oli viidennellä kuulla raskaana. Se muutti hänen maailmankuvaansa: mitä tahansa voi tapahtua.
Masennuksesta Hiltunen oli kärsinyt jo aiemmin. Hän sairastui uupumukseen 25-vuotiaana, kun teki tappotahtiin töitä ja väitöskirjaa. Uupumuksesta toivuttuaan hän jätti lääkkeet pois. Se oli virhe. Onneksi lääkkeet alkoivat taas toimia – ja mies patisti niiden käyttöön.
”Lääkkeet vaikuttivat siten, että tuntui kuin joku olisi nostanut minut niskasta ylös takaisin elämään. Ja mieheni on ollut kallio, johon nojata. On hänen ansiotaan, että selvisin masennuksesta.”
Parhaillaan Hiltunen kirjoittaa kirjaa depressiosta yhdessä täyskaimansa, uutistuottaja Elina Hiltusen kanssa.
”Masennus on kauheaa, mutta se on ollut myös hieno asia elämässäni. Opin pistämään asiat tärkeysjärjestykseen ja yritän toteuttaa unelmiani.”
Unelmien toteuttaminen liittyy myös äitiin, joka ei taloudellisista syistä voinut opiskella laborantin tutkintoa pitemmälle. Hiltusen lapsuudenkodissa koulutusta arvostettiin siksikin korkealle.
Koulussa matematiikkaa ja kemiaa rakastanut Hiltunen meni ensin insinööri-isänsä suosituksesta Teknilliseen korkeakouluun. Lopputyönsä hän teki Nesteelle biohajoavan muovin pehmityksestä, ja töitä olisi ollut tarjolla. Se ei kuitenkaan enää tuntunut omalta jutulta.
Vanhemmat kauhistuivat, kun Hiltunen hylkäsi työtarjouksen ja lähti jatko-opiskelemaan monitieteiseen koulutusohjelmaan.
Siihen kuului myös kauppatieteen opintoja, jotka eivät olisi voineet vähempää kiinnostaa.
Nahkarotsi ja Bossin puvut
Teknillisessä korkeakoulussa Hiltunen oli tottunut olemaan hyvä jätkä. Hän kulki nahkarotsissa, kuunteli Kingston Wallia ja pyöri opiskelijapoikien porukassa, josta löytyi tuleva aviomieskin.
Kansainvälisen International Design and Business Management -ohjelman markkinoinnin luennolla opettaja kysyi, suosivatko opiskelijat joitakin brändejä.
”Yksi pukupoika nousi ylös ja sanoi, että mä käytän aina Bossin pukuja”, Hiltunen sanoo ja nauraa. ”Suoraan sanottuna halveksin siihen aikaan kauppatieteen opiskelijoita. Teekkarithan puhuivatkin siitä kioskitieteenä.”
Opintojen edetessä ajatukset muuttuivat, ja Hiltusesta tuli lopulta parjaamansa kioskitieteen tohtori. Aloitellessaan väitöskirjaa hän hakeutui Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen kursseille.
”Kun siellä kuulin käsitteen heikot signaalit, se oli rakkautta ensisilmäyksellä!”
Heikot signaalit ovat yksinkertaisesti ilmaistuna ensimmäisiä merkkejä muutoksesta tai tieteessä varhaisia, uusia tai entisestä poikkeavia tutkimustuloksia. Ensin mainittuja voi havainnoida kuka tahansa, mutta se vaatii harjaantumista, ja ehkä vain tutkijan ammattitaidolla niistä pystyy vetämään jonkinlaisia johtopäätöksiä.
Hiltusen havaintoja voi seurata Instagramissa, jonne hän lataa ottamiaan kuvia nimellä Futureweaksignals. Tulevaisuudentutkijan tuntosarvet ovat koko ajan pystyssä, missä hän ikinä liikkuukin. Siitä ei pääse irti oikein lomallakaan.
”Mä olen raivostuttavaa matkaseuraa”, Hiltunen nauraa.
Arjen sankarien pienet teot
”Masennus on ollut myös hieno asia elämässäni”, Elina Hiltunen sanoo. Elina Hiltunen harrastaa muun muassa pehmolelujen virkkausta. Hän suunnittelee käsityönsä itse.
Tuoreimpaan teokseensa Mitä tulevaisuuden asiakas haluaa Elina Hiltunen on hahmotellut kahdeksantoista kuluttajatrendiä, joiden hän ennakoi vahvistuvan tulevaisuudessa.
Trendeistä osa on positiivisesti, osa negatiivisesti latautuneita. Jälkimmäistä edustaa esimerkiksi Pelon asiakkaat -trendi, jossa tuotteita luodaan ja markkinoidaan vetoamalla ihmisten turvallisuushakuisuuteen epävarmoina aikoina.
Pelolla myydään etenkin ruokaa. Kun lihajalostaja painatti pakkauksiinsa maininnan ”ei natriumglutamaattia”, tuotteiden myynti kasvoi kaksikymmentä prosenttia, vaikka tutkijat pitävät ainetta vaarattomana.
Hiltunen ei ole kuitenkaan kauhukuvien maalailija. Tulevaisuus näyttää hänen mukaansa myös tältä: Itse tekeminen ja itseilmaisu kasvattavat edelleen suosiotaan ja tuovat mielekkyyttä elämään. Arjen sankarit tekevät pieniä mutta merkityksellisiä tekoja – jokaisella on mahdollisuus levittää ympäristöönsä hyvää. Aikuiset uskaltavat olla lapsia ja iloita elämästä. Täydellisen minän rakentamisen sijasta juhlitaan moniarvoisuutta ja erilaisuutta.
Tulevaisuus tehdään
Positiivisia trendejä yhdistää aktiivisuus. Tulevaisuus ei vain tule eteen, vaan se myös luodaan.
”Tulevaisuutta pitää toki ennakoida, mutta sitä voi myös itse tehdä. Tapaan sanoa, että jos kukaan ei tee mitään, mitään ei tapahdu, mutta jos joku tekee jotain, voi tapahtuakin jotain. Olisi aika surullista, jos elämällämme ei olisi mitään merkitystä.”
Yksi tulevaisuuden tekijäryhmä ovat sellaiset pioneeri-ihmiset, jotka aistivat nousevan tarpeen ja tarttuvat siihen, kuten vaikkapa nyhtökauran kehittäjät. Rohkeutta vaatii myös uusien asioiden kokeileminen ja käyttöönotto. Hiltusella on itsellään esimerkiksi ollut kokeilussa ihon alle asennettu mikrosiru, joka toimi kotiavaimena.
Tulevaisuudentutkijan lapsellinen uteliaisuus ja uskallus kyseenalaistamiseen ovat hyviä välineitä kenelle tahansa, joka haluaa olla rakentamassa parempaa tulevaisuutta. Hiltunen korostaa, että jokainen voi vaikuttaa tulevaisuuteen.
”Historia on täynnä yksittäisten ihmisten tekoja. Ajatellaan nyt vaikka Gandhia tai Hitleriä.”
Spontaaneja päätöksiä
Tulevaisuudentutkimuksessa Elina Hiltunen kokee voivansa käyttää kaiken oppimansa lisäksi myös luovuuttaan. Hänellä on aina ollut useita kiinnostuksen kohteita. Rationaalisen luonnontieteen ja kauppatieteen vastapainoksi hän on kirjoittanut, valokuvannut, tehnyt käsitöitä ja metalligrafiikkaa ja opetellut jopa ohjelmoimaan kirjoittaakseen siitä lapsille opaskirjan yhdessä lastensa kanssa.
Hiltunen harrastaa muun muassa amigurumien eli pehmolelujen virkkausta. Kotoa löytyy virkattuina esimerkiksi aivot, Homer Simpson ja Angry Birds -hahmoja, joista Hiltunen on tehnyt Roviolle opaskirjan.
Tuleva teos depressiosta on Hiltusen kymmenes kirja. Alun perin hän oli kaavaillut kymmenennestä teoksestaan kaunokirjallista; pöytälaatikosta löytyisi ainakin yhden kokoelman verran novelleja. Kustantamo kuitenkin ehdotti kirjaa masennuksesta ja Hiltunenhan suostui, koska aina pitää olla jokin projekti, vaikka se tuntuisi kuinka vaikealta.
”Teen paljon päätöksiä spontaanisti. Haluan haasteita ja otan isoja riskejä. En halua jäädä mukavuusalueelleni, koko ajan pitää olla draivia ja jotakin uutta.”
Tiedettä tytöille
Hiltunen on lähtenyt omasta tahdostaan useasta työpaikasta, muun muassa Nokialta, jossa hän työskenteli futuristina kymmenisen vuotta sitten. Isot organisaatiot hän kokee liian jäykiksi ja luovuutta kahlitseviksi. Nykyään Hiltunen on yrittäjä ja vapaa kirjailija. Hän luennoi muun muassa siitä, mitä ovat tulevaisuuden mega-trendit, millaiseksi työelämä muuttuu ja mihin teknologia kehittyy.
Mutta hän haluaa tehdä myös pieniä hyviä tekoja, joista kertyy parempaan tulevaisuuteen vievä virta. Yksi niistä on erityisen sydäntä lähellä.
Kolmisen vuotta sitten Hiltunen pisti pystyyn hankkeen tukemaan tyttöjen tiedeharrastusta. Tiedettä tytöille -projekti jakaa muun muassa lahjoituksina saatuja tiedelehtien vuosikertoja stipendeinä eri-ikäisille koulutytöille.
Elina Hiltunen on omistanut hankkeen äidilleen.
Lue myös:
Hyvää tekevä kuluttaja ja huumori – pelastavatko nämä tulevaisuuden trendit maailman?