Tuomas Kyrö katuu yhä nuoruuden hairahdustaan: ”Käytin äänioikeuttani heti häpäisten”

Jaa kaverilleTilaa Seura
Mielensäpahoittaja kommentoi Tuomas Kyrön uudessa kirjassa yhteiskuntaa. Hahmoa on Antti Litjan jälkeen näytellyt Heikki Kinnunen.
Mielensäpahoittaja kommentoi Tuomas Kyrön uudessa kirjassa yhteiskuntaa. Hahmoa on Antti Litjan jälkeen näytellyt Heikki Kinnunen. © Jukka Lintinen / Yle Kuvapalvelu
Mielensäpahoittaja pureutuu uudessa kirjassa yhteiskuntaan. Kirjailijan mieltä pahoittaa, että joskus on tullut äänestettyä ihan läpällä.

Tuomas Kyrön tuorein teos Mielensäpahoittaja NYT – Ajankohtainen yhteiskuntaoppi käsittelee eduskuntavaalien kuumia teemoja, kuten vanhustenhoitoa, ilmastonmuutosta, turvallisuutta ja maahanmuuttoa.

Se ei Kyrön mukaan ole kuitenkaan varsinaisesti vaalikirja, ja sen sivuilta on turha etsiä sen enempää päähenkilön kuin kirjailijankaan poliittista kantaa.

Kirjan alussa käydään päinvastoin läpi koko puoluekartta siitä näkökulmasta, miksi kutakin puoluetta ei voi äänestää. Toisaalta Kyrö toteaa, että Mielensäpahoittaja edustaa sitä rehtiä kansanosaa, joka äänestää poikkeuksetta aina.

Kyrö sai itse äänestää ensimmäisen kerran vuoden 1994 presidentinvaaleissa.

”Käytin äänioikeuttani heti häpäisten, eli äänestin Veltto Virtasta ekalla kierroksella jonkinnäköisenä hyvänä läppänä.”

Läpällä äänestäminen jatkui vielä seuraavissa kunnallisvaaleissa, jolloin Kyröltä äänen sai eräs vanha rautatieläinen kommunisti.

”Se sai kaksi ääntä, ilmeisesti omansa ja minun.”

Kirjailijan äänestyskäyttäytyminen on sittemmin heilahdellut laidasta laitaan, ja jossain vaiheessa äänestäminen on tuntunut myös turhalta.

”Viimeisen viidentoista vuoden aikana on joskus jäänyt äänestämättä siksi, kun kaikki puolueet on muka olleet niin samanlaisia. Nyt olen siitä eri mieltä. Jos ajattelee, että minäpä äänestän vasta sitten, kun siihen tulee tarvetta, niin kyllähän sitä tarvetta sitten alkaa tulla. Vaikka kyllä meidän poliittiset laidat on silti vieläkin aika lähellä toisiaan.”

Puolueet tulivat Mielensäpahoittajan linjoille

Mielensäpahoittajan aatokset ovat huvittaneet suomalaisia jo kymmenisen vuotta, ja reilun kymmenen kirjan lisäksi hahmo on seikkaillut kahdessa elokuvassa sekä televisiossa eri yhteyksissä. Tänä vuonna kirjoja ilmestyy kaksi, sillä syksyllä on tulossa Mielensäpahoittaja Eskorttia etsimässä.

Menneitä aikoja kaipaavan ukon nousu ilmiöksi ajoittuu jännästi samoihin vuosiin suomalaisen puoluekentän murroksen kanssa.

”Se iski johonkin samaan kollektiiviseen paikkaan kuin ne puolueet, jotka haikailee menneeseen. Se epämääräinen nostalgia on meissä kaikissa, ja nyt sitten poliittiset puolueet on myös tajunneet, että tuohon kannattaa iskeä”, Tuomas Kyrö sanoo.

Toisaalta Mielensäpahoittajan elintavoissa on paljon sellaista, joka edustaa yhtä paljon tulevaisuutta kuin menneisyyttä; hän puhuu esimerkiksi kulutuksen vähentämisen ja lähiruuan, erityisesti perunan puolesta. Menneisyyteen jäänyt Mielensäpahoittaja onkin ilmaston kannalta edistyksellisempi kuin moni tiedostavana itseään pitävä kaupunkilainen.

Kirjailija Kyrö myöntää itsekin potevansa jonkinasteista ilmastoahdistusta.

”Mä luulen, että me ollaan jo niin kusisessa paikassa, että meidän pitäisi kaikkien ruveta hiihtämään kouluun. Se, mihin eniten luotan, on tämän päivän viisitoistavuotiaat, jotka käyvät mielenosoituksissa ja haluavat neuvoa, miten lajitellaan.”

X