Tuore isoisä Pertti Sveholm, 67, on jo pitänyt vauvaa sylissään – ”Lapsenlapsen syntymä oli ihanaa”

Jaa artikkeli
Pertti Sveholm
Pertti Sveholm on eläkkeellä teatterityöstä, mutta korona-aikaan hän on näytellyt kolmessa elokuvassa. © Mika Pollari
Näyttelijä Pertti Sveholmilla on edessään yksi elämänsä tärkeimmistä tehtävistä: hänestä on juuri tullut ukki. Työrintamallakin on pitänyt kiirettä. Vaikka näyttelijä on virallisesti eläkkeellä, hänet nähdään kolmessa elokuvassa.

Pertti Sveholm, 67, katselee merialtaiden yli Kauppatorille, jossa torimyyjät availevat kojujaan ja lokit kaartelevat kirkuen taivaalla. Istumme Merikylpylä Allas Sea Poolin kahvilassa nauttien cafe lattea ja ciabattaa.

Olemme elokuva Luokkakokous 3 filmauspaikalla, jossa Sea Pool kahvila toimi Ruotsin laivan luxus-sviittinä. Elokuvassa kolme keski-ikäistä koulukaveria lähtee sinkkuristeilylle hakemaan ”naista”. Yhdelle miehistä sattuu hoivakodissa asuvan isän hoivavuoro, mutta pulma ratkeaa sillä, että pyörätuolissa istuva isä otetaan otetaan mukaan rilluttelureissulle. Pertti näyttelee isää.

”Se on perinteinen komediafilmi ei siitä suurta filosofista syvyyttä löydy, mutta kyllä siitä voi löytää näkökulmaa, vaikka isän ja pojan suhteeseen, jos niin haluaa. Perinteisesti isät eivät ole osanneet näyttää tunteita pojalleen.”

Elokuvassa ei esitetä vanhusta tahdottomana pakettina. Pertti Sveholm siteeraa elokuvan repliikkiä.

”Parempi olla vuorokausi radalla, kuin vuosi let­kuissa.”

Pertti Sveholm toteaa yllättyneensä myönteisesti, kun näki elokuvan valmiina. Se tavoittelee onnistuneesti viatonta hyväntuulisuutta.

”Leffan voi luokitella pieruhuumorigenreen, ehkä minulla on kieroutunut huumorintaju.”

Isä piti kovaa kontrollia opintojen suhteen

Pertin lapsuuden koti sijaitsi Lappeenrannassa, jonne perhe muutti Oulusta hänen ollessaan kuusivuotias. Isä toimi opettajana ja äiti sairaanhoitajana. Perheeseen kuului vielä kaksi Perttiä nuorempaa siskoa.

Kodin pihapiirissä asui paljon lapsia ja päivät kuluivat yhdessä leikkien. Pertti oli tunnollinen ja hyvä koululainen, sillä isä piti kovaa kontrollia opintojen suhteen.

”En kuitenkaan ollut hikipinko.”

Vanhemmista on jo aika jättänyt, mutta siskot perheineen asuvat edelleen Lappeenrannassa. Pertti on huomannut, että moni vanhoista kavereista on palannut viettämään eläkepäiviään takaisin kotiseudulle.

Perttiä yhdistää lapsuuden kotikaupunkiin kesämökki. Hän peri yhdessä sisarustensa kanssa vanhempiensa kesäpaikan, joka on toiminut jo puolivuosisataa suvun tukikohtana. Talo sijaitsee kauniilla niemellä.

”60-luvulla rakensin mökkiä isoisäni ja isäni kanssa. Sahasin ja kannoin hirsiä sekä lankkuja. Työpäivän jälkeen lämmitettiin sauna ja pulahdettiin järveen uimaan. Silloin marmatin apumiehen hommasta, sillä olin päässyt Lappeenrannan kesäteatteriin töihin, mutta isä pakotti minut rakennushommiin.”

Nuori Pertti aloitti uransa dramaattisesti

Ylioppilaskirjoitusten jälkeen Pertti lähti Helsingin yliopistoon lukemaan historiaa, suomea ja taidehistoriaa. Nuorukaisen opintosaavutukset jäivät vaatimattomiksi. Neljä vuotta vierähti eikä tutkintoa syntynyt.

”Kostean yön jälkeen huomasin Vanhalla Ylioppilasteatterin pääsykoekarsinnat. Ja siltä seisomilta menin mukaan.”

Taide avasi maailman, jossa kaikki oli uutta ja ihmeellistä. Suuri asia oli yhteisöllisyys ja tekemisen meininki. Aika ei enää madellut. Pertin ensimmäinen rooli oli eläinhahmona hassuttelu lasten näytelmässä. Paljoa hän ei debyytistään muista, sillä päivä sai dramaattisen käänteen.

”Isä ja äiti olivat tulleet käymään luonani Helsingissä ja isäni sai juuri esiintymiseni hetkellä sydänkohtauksen, johon menehtyi.”

Harrastajateatterista Pertti jatkoi Teatterikouluun, jossa elettiin Melasniemen rehtorikautta eikä koulua luokiteltu vielä korkeakouluksi. Näyttelijän ammatti oli ollut hänen salainen haaveensa.

”Se muutti elämäni täysin. Yliopistossa opiskellessani en tiennyt mikä minusta tulee. Teatterikoulu ratkaisi koko tulevaisuuteni.”

”Hyvä ihminen ei ole vain hyvä”

Taideinnostus oli perua jo kansakouluajalta. Pertti osallistui koulun näytelmään, kun hän lavalla oivalsi, miten yleisöä pystyi kuljettamaan mukanaan. Hän sai ihmiset seuraamaan tekemisiään.

”Suomalaisena olin hiukan ujo. Näyttelemiseen liittyy itsensä ylittäminen, että uskaltaa olla katseiden kohteena.”

Näyttelijän työssä ei ole kyse vain matkimisesta tai käsikirjoituksen orjallisesta seuraamisesta. Pertin mukaan siinä tutkitaan ihmistä, ihmisten välisiä suhteita ja koko yhteiskuntaa. Hän on oppinut, että harva ihminen on pohjimmiltaan paha.

”Ihminen ei ole niin yksiselitteinen. Meissä kaikissa on useita puolia. Hyvä ihminen ei ole vain hyvä. Ihminen on lähtökohtiensa ja elämänkokemuksen summa.”

Hän toteaa, että näytteleminen voi käydä raskaaksi silloin, kun tekee roolia, joka päätyy tuomittaviin, pahoihin ratkaisuihin. Näyttelijä ei voi kuitenkaan tuomita omaa rooliaan vaan motiivit pitäisi yrittää ymmärtää, mikä saa roolihenkilön toimimaan pahasti.

”Kun työkaluna on oma ruumis ja mieli, niin siinä voi välillä tulla äitiä ikävä. Aika kuitenkin armahtaa. Kyse on kuitenkin vain näyttelemisestä.”

Kun häntä pyydetään uuteen produktioon Pertin ensimmäinen kysymys kuuluu, keitä muita on mukana. Jos vastaus tyydyttää ja hän tietää, että näyttelijöiden välillä kemia toimii, hän lukee käsikirjoituksen.

”Lukiessani en mieti rooliani, vaan anna sen yllättää. Hahmo kaivautuu esille. On luotettava omaan intui­tioon.”

Pertti Sveholm ei ole tunnettu päärooleista, mutta töitä on ollut runsaasti niin teatterissa, tv-ohjelmissa kuin elokuvan teossakin. Elokuvaroolien määrä kipuaa yli kahdensadan. Korona-aikanakin hän on tehnyt kolme elokuvaa, jotka ovat Luokkakokous 3 ja Aku Louhimiehen ohjaama Omerta sekä Kaurismäen elokuva Yö armahtaa, joka on jo saanut jo ensi-iltansa. Teatterityö on jäänyt vähemmälle, sillä hän jäi kaksi vuotta sitten eläkkeelle.

Yksi parhaista teatterimuistoista liittyy Ryhmäteatterin näytelmään Taru Sormusten herrasta, joka esitettiin Suomenlinnassa. Näytelmää esitettiin kaksi kesää peräkkäin vuosina 1988–1989.

”Se oli mission impossible, mutta onnistui hienosti. Näytelmä sai järjettömän suuren suosion.”

Pertin rooli oli näytellä Sam Gambia, Frodon uskollista ystävää.

Isyys muutti kaiken

Kun työ sallii, Pertti matkaa Ranskaan. Provencen vuoristokylässä on Pertillä pieni asunto. Hän on opetellut ranskan alkeet, jotta asiointi kylän leipomossa ja juustokaupassa sujuvat.

Kylään karauttaa säännöllisesti liha-auto, joka myy lihat ja makkarat suoraan teurastajalta. Lähellä on myös meri, mikä takaa tuoreen kalan ja merenherkut harrastajakokin leikkuulaudalle.

”Suomalaisia kavereitani asuu lähellä ja kyläilemme toistemme luona. Nikkaroin taloa. Retkeilen lähistöllä”, Pertti kuvailee Ranskan viikkojaan.

Suomessa Pertin koti sijaitsee Helsingin Jätkäsaaressa, uudella merellisellä asuinalueella keskustan tuntumassa. Siviilisäädystään mies vaikenee, toteaa vain seurustelevansa.

Kolme lasta kahdesta edellisestä liitosta ovat aikuisia: 20-, 30- ja 40 -vuotiaita. Jälkikasvu on seurannut vanhempiensa jalanjälkiä, kaikki ovat näyttelijöitä.

Pertti tuli itse isäksi 27-vuotiaana.

”Isyys oli järisyttävä kokemus, joka muuttaa kaiken. Muistelen kivoja sunnuntaiaamuja, kun möngimme ja leikimme sängyssä.”

Vanhemmuus opetti hänelle taidon ottaa vastuuta ja ymmärryksen, ettei isänä ole perheen pääroolissa. Mutta ennen kaikkea hän oppi mitä on rakkaus. Se ei vaadi, se antaa ja silloin saa vastarakkautta.

Kaikkien vanhempien tavoin hän on miettinyt, oliko hän hyvä isä, oliko hän tarpeeksi läsnä, oliko hän turvallinen, antoiko hän tilaa lapsille?

”Toivon, että en ole aiheuttanut suuria vaurioita.”

Ukiksi kesäkuussa

Pertti on nyt elämässään uuden roolin edessä, sillä ensimmäinen lapsenlapsi syntyi kesäkuussa. Hän kuvaa ukiksi tulon tunnetta mahtavaksi. Samalla myös muistot omien lasten syntymästä kirkastuivat mielessä.

”Lapsenlapsen syntymä oli ihan yhtä ihana kuin omien lapsien syntymä. Nimeä eikä lempinimeä pienokaisella ole. Toistaiseksi on pärjätty kutsumalla häntä nimellä ’Tyttö’”.

Korona-aika on tuonut harmillisia rajoituksia ukin ja vauvan tapaamisiin. ”Sylissä olen saanut jo vauvaa pitää, vaikka varovainen täytyy olla. Vauva on järjettömän pieni ja avuton. Kyllähän sen tietää, mutta silti tunne yllättää.”

Syntymää seuranneet viikot Pertti on antanut lapsenlapsen vanhemmille rauhan tutustua pikku-neidin arkirytmeihin, mutta hänen haaveissa siintää lastenvaunujen työntelykävelyt Helsingin merenrannoilla.

Ensimmäiset pikkulahjat on myös Tytölle hankittu. Se oli babysitteri vanhempien toivomuksesta.

Lue myös: Markus Selinin Solar Filmsin menestys on perustunut vahvasti suomalaisiin aiheisiin – Hollywoodin sijaan elokuvaohjaaja valitsi helpomman tien: ”Miksi mä olisin pikkukala siellä?”

X