Työmatkansa veneilevä Baba Lybeck rakastaa merta ja sen eri kasvoja: ”Meri voi olla välillä raju, se on samalla lempeä äitihahmo, joka ottaa syliin ja lohduttaa”

Baba Lybeck jättää työhuolet rantaan ja taittaa työmatkat veneellä. Kesäisin toimittaja haaveilee uimisesta kauniissa ja kirkkaissa järvissä.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Baba Lybeck jättää työhuolet rantaan ja taittaa työmatkat veneellä. Kesäisin toimittaja haaveilee uimisesta kauniissa ja kirkkaissa järvissä.
(Päivitetty: )
Teksti: Eveliina Lauhio

”Meren pinta kimaltaa peilityynenä aamuauringossa. Lokit kirkuvat. Veneeni lipuu hiljalleen kohti manteretta. Yhtäkkiä huomaan keulan suunnassa liikehdintää.

Sammutan perämoottorin. Utelias hylje ui aivan veneeni luo ja nostaa päänsä pinnalle.

Katselemme aikamme toisiamme, minkä jälkeen hylje sukeltaa ja jatkaa matkaansa.”

Työmatkat taittuvat veneellä – jännitystä merellä onkin riittänyt

”Olen asunut lähes 50 vuotta saaressa Helsingin lähistöllä, ja taitan työmatkani veneellä.

Merimatkat tarjoavat herätyksen uuteen päivään ja mielen tyynnytystä työpäivän päätteeksi. Kun hyräytän perämoottorin käyntiin Helsingin satamassa, työhuolet jäävät rantaan.

Meressä on upeaa sen monet kasvot. Olen nähnyt meren kirkkaana kesäaamuna, sumuisena syysiltana, hopeisena kuutamoyönä ja kevään koittaessa. Koskaan se ei ole harmittanut niin, että olisin harkinnut muuttamista mantereelle.

Meri on minulle elementeistä kaikkein tärkein. Vaikka meri voi olla välillä raju, se on samalla lempeä äitihahmo, joka ottaa syliin ja lohduttaa. Äitihahmon kanssa toimimiseen liittyy ehdoton kunnioitus.

Merellä jännitystä on piisannut. Kerran tulin töistä kotiin marraskuisena iltana, kun merellä nousi yllättäen myrsky. Kelin karuus paljastui, kun tulin veneellä niemennokan takaa isommalle selälle. Kolmimetriset aallot keikuttivat venettä, ja puuskittainen tuuli puhalsi 27 metriä sekunnissa. Mietin mitä teen, jos vene haukkaa vettä tai moottori sammuu.”

Vasta nelikymppisenä uintiharrastuksen pariin

”Meri on opettanut mittasuhteita. Vedessä kelluessani ymmärrän oman pienuuteni luonnon osana. Meren äärellä monet ajatukseni ovat kirkastuneet. Päätös irtisanoutua eräästä työpaikasta kypsyi iltauinnilla.

Aloitin uintiharrastuksen vasta nelikymppisenä. Innostuin triathlonista, jonka yksi kolmesta lajista on uinti. Ikimuistoisimmat uintireissuni ovat Ironman-kilpailut Nizzassa ja Barcelonassa. Kilpailuun kuului 3,8 kilometriä uintia Välimeressä, 180 kilometriä pyöräilyä ja maratonjuoksu.

Kesäinen haaveeni on päästä uimaan kauniisiin ja kirkkaisiin järviin.”

Artikkeli on julkaistu ensi kerran Kotilääkärissä 7/19.

Kiinnostuitko? Tilaa Kotilääkäri-lehti

X