Uniongelmat veivät Anni Hautalan uniklinikalle: ”Yritän opetella uutta iltarytmiä – En halua elää loppuelämääni väsyneenä”

Juontaja Anni Hautala sai tarpeekseen valvotuista öistä ja hakeutui uniklinikalle. Samaan aikaan hän alkoi kiinnostua koko kehonsa hyvinvoinnista. Nykyään hän mittauttaa veriarvojaan säännöllisesti.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Juontaja Anni Hautala käy kollegoiden kanssa kuntosalilla ohjatuissa treeneissä. ”Minulle ryhmän tuki ja paine toimivat hyvin. En ikipäivänä tekisi niitä juttuja yksin salilla.”

Juontaja Anni Hautala sai tarpeekseen valvotuista öistä ja hakeutui uniklinikalle. Samaan aikaan hän alkoi kiinnostua koko kehonsa hyvinvoinnista. Nykyään hän mittauttaa veriarvojaan säännöllisesti.
(Päivitetty: )
Teksti: Anneli Juutilainen

Kymmenen vuotta katkonaisia yöunia. Heräilyä, kellon tuijottamista, lakanoissa piehtarointia. Tummia silmäpusseja, kireää pinnaa ja voimattomuutta. Esikoisen syntymän ja vähäunisen vauva-ajan jälkeen repaleiset yöunet jäivät juontaja Anni Hautalan elämään. Jopa senkin jälkeen, kun lapsi lopetti öiset kukkumisensa.

”Nuorempana olin sairaan hyvä nukkumaan, mutta heräily jäi vuosiksi päälle. Tuntuu, että minulla on öiseen aikaan koko ajan jonkinlainen hälytystila ja stressi päällä.”

Anni ei usko, että stressi olisi ainakaan tiedostetusti työperäistä. Toki Aamulypsy-ohjelman vetäminen Jaajo Linnonmaan kanssa vaatii aikaista heräämistä, sillä lähetys alkaa kuudelta joka arkiaamu. Ihannetilanteessa Annin herätyskello soi 4.25, mutta todellisuudessa se pärähtää usein vasta tuntia myöhemmin. Käytännössä Anni siis hyppää auton rattiin melkein suoraan sängystä.

”Vaikka olen kärsinyt unettomuudesta pitkään, en ole koskaan edes ajatellut käyttää unilääkkeitä. Ajatus koukkuun jäämisestä ja lääkkeiden sivuvaikutuksista tuntuu vastenmieliseltä.”

Mutta viime syksynä Anni päätti, että valvominen saa riittää.

17 herätystä yössä

Uniklinikan mainoksen kysymys ”Väsyttääkö?” sai Annin tuhahtamaan. Totta hitossa väsytti, takana oli taas pätkissä nukuttu yö. Anni ryhtyi lukemaan mainoksen tekstejä entistä tarkemmin. Unitutkimukset sopisivat hänen kaltaiselleen hyvin. Ehkä sitä kautta löytyisi selitys toistuvaan heräilyyn?

”Kyllästyin jatkuvaan valvomiseen ja päätin, että asialle on pakko tehdä jotain – en halua elää loppuelämääni väsyneenä.”

Oli marraskuu, kun Anni hakeutui Coronaria Uniklinikalle mittauttamaan untaan.

Piuhat laitettiin kiinni jo mittausyötä edeltävänä päivänä ja yöksi ekstrana vielä happiviikset ja sormianturi.

”Päähäni asetettiin 25 anturia ja vyö kiinnitettiin kehoni ympärille. Tunsin oloni kyborgiksi”, Anni nauraa.

Vastoin omia ennakkoluulojaan Anni simahti heti ja heräsi aamulla samassa asennossa, johon nukahti. Aamulla hän kiiruhti piuhoineen työpaikalle. Laitteet irrotettiin klinikalla vasta iltapäivällä.

Tutkimuksen tulokset olivat yllättävät. Vaikka Anni kuvitteli nukkuneensa yönsä hyvin, data kertoi jotain aivan muuta.

”Luulin havahtuneeni hereille kerran, mutta tutkimuksen mukaan heräsin 17 kertaa sinä yönä. Tuloksista selvisi myös, ettei verenpaineeni laskenut lainkaan yön aikana.

Ilmeisesti stressi pitää sykkeeni ja verenpaineeni korkealla myös öisin.”

Lääkäri määräsi Annille melatoniinia otettavaksi iltaisin noin tuntia ennen nukkumaanmenoa.

Mutta tärkeintä olisi totuttautua uudenlaiseen elämäntapaan: Annin piti opetella kääntämään rytminsä.

Anni Hautala

”Vanhemmiten olen oppinut ottamaan rennommin”, Anni Hautala sanoo. Tommi Tuomi/Otavamedia

Aikataulut uusiksi

Suomalaisiin tapoihin kuuluu syödä päivällistä viiden tai kuuden aikaan työpäivän päätteeksi.

”Sen jälkeen monille tulee hetkellinen uuvahdus, kunnes illalla ihminen taas virkistyy. Eihän se toimi, koska silloin pitäisi mennä jo nukkumaan.”

Ratkaisu pulmaan on melkoisen simppeli, mutta vastoin Annin tottumuksia. Vaikka aluksi lääkärin ohjeet tuntuivat erikoisilta, hän päätti kokeilla niitä.

”Minun pitää syödä lämmin ruoka vasta iltakahdeksalta niin, että ruoanlaitto on viimeinen asia mitä illalla teen – pieni iltapala tai leipä ei riitä, vaan tarkoituksena on nauttia kunnon ateria.”

Ruoka tulisi mielellään syödä jo yöpuvussa ja painella sen jälkeen hammaspesun kautta sänkyyn.

Varhaisen aamuherätyksen vuoksi Annin täytyisi käydä nukkumaan jo yhdeksän aikaan illalla. Tosin käytännössä se lipsahtaa usein iltakymmeneen.

Saatujen ohjeiden mukaan mitään aktivoivaa ei saisi puuhastella enää iltaseitsemän jälkeen. Rauhallisen ohjelman katsominen televisiosta tai tabletilta on sallittua, mutta sähköpostista, sosiaalisesta mediasta ja uutisista pitäisi malttaa pysyä erossa jo kaksi tuntia ennen nukkumaanmenoa.

”Olen pyrkinyt noudattamaan tätä uutta rytmiä mahdollisimman hyvin. Huomaan eron heti, vaikka en aina pysykään sen tahdissa sataprosenttisesti. Nyt nukun yöni jo vähän paremmin.”

Puutetta D-vitamiinista

Uniongelmia setvittyään Anni päätti tutkituttaa myös muuta hyvinvointiaan. Hän kiinnostui uudenlaisesta Puhti-terveyspalvelusta, jonka avulla kuka tahansa voi testauttaa helposti veriarvojaan.

”Olen aina ollut kiinnostunut vitamiinitasoista ja eri arvoista. En kuitenkaan pidä ajatuksesta, että napsisin sokkona kaikenlaisia tabletteja tietämättä, mistä aineista minulla on oikeasti vajetta. En kestä lainkaan uskomustiedettä ja sitä, että jotkut diagnosoivat itselleen kaikenlaista Googlen avulla.”

Terveyspalvelun idea on simppeli: verkkosivujen kautta käyttäjä tilaa haluamansa testipaketin, jonka avulla voi selvittää laboratoriotesteillä erilaisia omaan hyvinvointiin ja vireystilaan vaikuttavia arvoja ja tekijöitä. Verikokeen jälkeen tulokset tulevat suoraan käyttäjän omalle sivustolle.

Annikin on saanut selkokielellä tietoa siitä, ovatko omat arvot viitearvojen mukaisia vai tarvitaanko mahdollisesti vitamiinilisiä. Tai olisiko hyvä käydä lääkärin vastaanotolla.
Annin tulokset olivat normaalit, yhtä lukuun ottamatta.

”Omaksi yllätyksekseni D-vitamiini-tasoni oli aivan liian alhainen, vaikka olen syönyt niitä silloin tällöin purkista 40 mikrogrammaa päivässä. Se ei näköjään ollut riittävä annos minulle.”

Nyt hän aikoo nostaa hieman päivittäistä annostustaan 60 mikrogrammaan. Hän pyrkii syömään enemmän D-vitamiinipitoisia ruokia, kuten kalaa.

Muuten Annia ilahdutti tieto siitä, että kaikki näyttäisi olevan hyvin.

”Oli mahtavaa saada tietää, että maksa- ja munuaisarvoni olivat kunnossa. Kun ikää on 36 vuotta ja näitä arvoja ei ole koskaan mitattu, oli helpottavaa tietää, että silläkin suunnalla kaikki on hanskassa.”

Anni uskoo testauspalveluun.

”Tiedän omakohtaisesti, että terveydenhuollon julkisella puolella ei mittailla huvikseen mitään, ellei epäillä sairautta. Vastaavasti yksityisellä puolella touhu on melkoisen kallista. Uusille palveluille on tilausta.”

Anni Hautala

Tommi Tuomi / Otavamedia

Vähemmän sokeria

Anni pitää huolta terveydestään syömällä kohtalaisen terveellisesti, mutta rennosti. Joskus aamupalaksi maistuu mehevä pulla, toisinaan ruisleipä. Valvottujen öiden jälkeen sokerisia herkkuja kuluu enemmän. Erityisesti tänä talvena hän on pyrkinyt karsimaan ruokavaliostaan sokereita ja panostamaan terveelliseen ruokavalioon.

”Olen perso makealle, mutta pystyn pitämään suklaalevyjä kaapissakin. Ennen se ei olisi ollut mahdollista, mutta olen viime aikoina vähän tsempannut asiassa.”

Kaksi keittokirjaa julkaisseen Annin periaate on kuitenkin se, että kaikki on sallittua.

”En ole dieettityyppi, mutta yritän syödä terveellisesti. Oman hyvinvointini perusta on se, etten kiellä itseltäni mitään.”

Nuoremmalla iällä kokeillut laihdutuskuurit menivät hänellä aina mönkään. Pelkkien vihersmoothieiden lipittelyä kesti maksimissaan kuukauden. Sen jälkeen tuli repsahdus.

”Vanhemmiten olen oppinut ottamaan rennommin ja elämään sillä mentaliteetilla, että kaikkea saa syödä.”

Annin suhtautuminen omaan vartaloonsa on kuitenkin aina ollut terve. Kameran edessä työskentely ja ihmisiltä toisinaan lipsahtavat ajattelemattomat kommentit eivät ole horjuttaneet hänen itsetuntoaan.

”Olen aika tyytyväinen kehooni. Joskus minulta kysytään, olenko raskaana, ja se vähän ahdistaa. Sen jälkeen saatan pohtia, näyttääkö mahani televisiossa muhkealta.”

Se sytyttävin laji

Liikunta oli Annin elämässä pitkään ykkössijalla, hän harrasti vaativaa muodostelmaluistelua pikkutytöstä yli parikymppiseksi.

Nykyään hän kuitenkin nauttii hyvin harvasta liikuntamuodosta. Laskettelu on ihanaa, mutta rinteeseen ei pääse päivittäin. Astangajoogan kurssitkaan eivät sytyttäneet kipinää ja juoksuharrastus lopahti puolimaratonin jälkeen: suorittaminen sekä matkan ja ajan mittaaminen veivät fiiliksen.

”Aikuisiällä minun on ollut vaikea motivoitua mistään lajista. Liikun väenvängällä vain siksi, että terveyden ja hyvinvoinnin vuoksi on pakko urheilla. En ole löytänyt lajia, joka olisi minusta oikeasti kiva.”

Silti Anni käy parin kollegansa kanssa pari kertaa viikossa kuntosalilla, jossa personal trainer vetää naisille crossfit-tyyppisen treenin. Treeniporukan nimi on ”Leidit lankussa”.

”Minulle ryhmän tuki ja paine toimivat hyvin. En ikipäivänä tekisi niitä juttuja yksin salilla. Olen juuri se muija, joka sluibaa, kun kukaan ei näe.”

Kuitenkin yksi laji on päässyt Annin suosioon. Hengenpelastaja Anne Hiltunen on opettanut Annille uintitekniikkaa, ja treenejä on pyritty pitämään kerran viikossa uimahallilla. Perhosta ja vaparia on harjoiteltu ahkerasti.

Vaikka aina treenaaminen ei huvita, Anni tietää, että urheilu on omalle hyvinvoinnille äärimmäisen tärkeää.

”Ymmärrän, että lähestyn iältäni neljää kymppiä, enkä tästä enää nuorene. Nyt jos koskaan on viimeinen hetki ruveta pitämään itsestäni ja kehostani kunnolla huolta.

Kuvausvaatteet: neule Repeat, t-paita Acne, farkut Polo by Ralph Lauren, korvakorut Kohinoor

Artikkeli on julkaistu ensi kerran Kotilääkärissä 3/19.

Kiinnostuitko? Tilaa Kotilääkäri-lehti

X