”Kameran läpi ikuistui Kekkosen inhimillinen puoli” - Katso hauska kuvakavalkadi Kekkosesta!

Seuran arkistosta: Urho Kekkonen oli kameroiden edessä kuin kotonaan. Usein kameran takana oli lehtivalokuvaaja Heikki Y. Rissanen.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Lehtikuvaaja Heikki Y. Rissanen seurasi prsesidentti Urho Kekkosen työtä vuodesta 1965 vuoteen 1980 asti.

Seuran arkistosta: Urho Kekkonen oli kameroiden edessä kuin kotonaan. Usein kameran takana oli lehtivalokuvaaja Heikki Y. Rissanen.
(Päivitetty: )
Teksti:
Ville Vanhala

Lehtivalokuvaaja Heikki Y. Rissanen tapasi presidentti Urho Kekkosen ensimmäisen kerran Helsingin kaupunginteatterin peruskiven muuraustilaisuudessa kesällä 1965. Juhlayleisö oli pukeutunut helteisenä päivänä mustiin juhla-asuihin, mutta Rissasella oli jalassaan vaaleat farmarihousut ja kesäpaita.

Pitkän odottamisen jälkeen Kekkonen saapui paikalle valkoiseen pellavapukuun sonnustautuneena. Laastia nostaessaan Kekkonen hymähti ja totesi häntä valokuvanneella Rissaselle:

”Eikö olekin kuuma päivä?”

Seuraavan kerran Rissanen tapasi Kekkosen vasta viisi vuotta myöhemmin Tampereen messuilla.

”Eikö ollutkin silloin teatterin kuopassa kuuma?” Kekkonen kysyi hymyillen Rissaselta.

Rissanen kuvasi Kekkosta säännöllisesti aina tämän viimeisiin, vuoden 1980 valtiopäiväavajaisiin saakka.

”Vaikka en ottanut koskaan presidentti Kekkosesta yksityiskuvia, niin kameran läpi ikuistui presidentistä myös inhimillinen puoli”, Rissanen toteaa.

”Kekkosta kuvatessa monet hetket jäivät pysyvästi mieleeni. Kekkosen voimakas läsnäolo ja ajan henki on aistittavissa myös valokuvissa.”

Rissanen on itse valinnut laajasta arkistostaan alla olevat kuvat Kekkosesta vuosien varrelta.

UKK-Sotamaan-mokilla226_2

Nokkaunet penkillä

Presidentti Kekkosessa oli myös jätkämäistä rempseyttä. Konneveden Käpysaaren mökillä Kekkonen heittäytyi selälleen penkille, nosti saappaat ikkunalaudalle ja otti päivätorkut.

UKK75329-kopio

Nauru herkässä

Urho Kekkosella oli korvaa huumorille. Hän kuunteli mielellään tarinoita ja oli itsekin mainio sanankäyttäjä. Presidentin seurassa nauru levisi aina nopeasti.

Kun Kekkonen nauroi, silloin yleensä kaikki muutkin läsnäolijat nauroivat. Illanistujaisissa Kekkonen oli itseoikeutettu seremoniamestari. Hyvien juomien innostamana presidentti intoutui usein seurueineen myös remakkaan yhteislauluun.

UKK-Morrum160-kopio_2

Kiivas kalamies

Kekkoselle kalastus oli sydämen asia. Presidentti kävi kalaretkillä ympäri maailmaa. Kilpailuhenkisenä kalastajana Kekkonen halusi saada aina suurimman saaliin.

Kun presidentti oli vuonna 1976 Ruotsin kuningasparin kanssa kalassa Etelä-Ruotsin Mörrumjoella, kuningatar Silvia sai viisi kalaa ja Kekkonen ainoastaan neljä. Presidentti ei kuitenkaan antanut periksi, vaan vielä 20 minuuttia ennen lentokoneen lähtöä hän seisoi joenvarressa onkimassa. Mutta viides kala jäi häneltä saamatta.

Meksikossa Kekkonen sai uistimeen suuren purjekalan. Lopulta siima sotkeentui potkuriin, katkesi ja kala pääsi karkuun. ”Tänä iltana valtakuntaa v…….”, totesi silloin presidentin kalaseurueeseen kuulunut Neste Oy:n toimitusjohtaja Uolevi Raade.

UKK-75218-kopio_3

Valovoimainen valtiomies

Urho Kekkonen oli seurueen keskipiste. Presidenttiä mielisteltiin ja hännysteltiin, mutta hän sai osakseen myös aitoa arvostusta. Kuninkaalliset pitivät Kekkosta vertaisenaan. Presidentillä oli hyvä tilannetaju ja erinomaiset sosiaaliset taidot. Hän osasi olla samaan aikaan luonteva, arvostava ja myös kunnioitusta herättävä. Kekkosella oli aina tilanne hallinnassa.

Kuntotesti_2

Teräskunto puntarissa

Kun Urho Kekkonen täytti vuonna 1975 75-vuotta, presidentille tehtiin Peurungan kuntoutuskeskuksessa Laukaassa täydellinen kuntotesti.

Urheiluhenkinen presidentti otti kuntotestin tosissaan. Kekkonen saapui kuntoutuskeskukseen juosten ja jatkoi testiä nousemalla kuntopyörän päälle. Polkiessaan sanavalmis presidentti hengästyi jo sen verran, että juttu ei enää luistanut.

Kuntotestin tuloksissa presidentti todettiin terveeksi ja ikäisekseen erittäin hyväkuntoiseksi.

HYR026-2-vedetty-1-copy

Luonnollinen poseeraaja

Urho Kekkonen ei kavahtanut kameroita. Kun kamera naksahti, presidentti ei jäykistynyt paikoilleen, vaan hän oli kuvissa luonnollisena itsenään.

Syksyllä 1974 Meksikoon suuntautuneella matkalla presidentin esikunta yritti rajoittaa valokuvaamista, mutta Kekkosen käskystä kuvaajat päästettiin myös rannalle. Silloin tallentui tämä otos hellepäivän jälkeen meren viilentävissä mainingeissa kelluvasta Kekkosesta.

Artikkeli on julkaistu alunperin Seurassa 24/2015.

X