”Uunoa ei voi näytellä muu kuin Vesa-Matti Loiri”, sanoi Ere Kokkonen aikanaan – Nyt Turhapuro-elokuvien tekijät ovat poissa, viimeisenä lähti Uuno
Yli viisikymmentä vuotta sitten syntynyt Uuno Turhapuro jätti pysyvän jäljen suomalaiseen elokuvakulttuuriin ja komediaan. Uuno-elokuvien kaikki keskeiset tekijät ovat nyt poissa.
Spede, Vesku, Elli Castrén, Tapio Hämäläinen ja Marjatta Raita Uuno Turhapuro – kaksoisagentti -elokuvan kuvauksissa kesäkuussa 1987.
Uuno Turhapuro on todennäköisesti Suomen tunnetuin komediahahmo. Klovnimainen kulkuri mielletään hyvin suomalaiseksi, vaikka lopulta Vesa-Matti Loirin näyttelemä hahmo on hyvin universaali: kotimainen vastine Charles Chaplinin kulkurille, Jacques Tatin Hulot’lle ja Rowan Atkinsonin Mr. Beanille.
Uunolle syöminen, nukkuminen ja velvollisuuksista luistaminen antavat elämälle tarkoituksen. Suomalaisyleisö otti Uunon heti omakseen.
”Uunon suosio perustuu samastuttavuuteen. Hahmo on suomalaisen miehen ja jollakin tavalla myös naisen roolimalli ainakin siten, että miehet elävät ehkä estottomampaa elämäänsä hahmon kautta, naiset taas pitävät Uunon rentoudesta ja boheemiudesta”, kertoo Uuno Turhapurosta kirjan kirjoittanut toimittaja ja kirjailija Tuomas Marjamäki.
Vesa-Matti Loiri ja Ere Kokkonen olivat pitkäaikaisia työtovereita ja hyviä ystäviä. Vuonna 1981 syntyi elokuva Uuno Turhapuron aviokriisi, jonka Kokkonen ohjasi. Käsikirjoituksen laati Pertti ”Spede” Pasanen. © Tuulikki Rautio / OM-arkisto
Uunon huikeat poikamiesvuodet maaseudulla -elokuva tehtiin touko-kesäkuussa 1990, ensi-ilta oli saman vuoden elokuussa. © Antti Heiskala / OM-arkisto
Uunosta kansan suosikki
Turhapuron hahmo syntyi Spede Show’ssa vuonna 1971, ja vuonna 2023 ensimmäisen elokuvan ensi-illasta tulee kuluneeksi 50 vuotta. Loiri näytteli 19 kertaa Turhapuron roolissa elokuvissa vuosina 1973–2004. Kyseessä on pisimpään jatkunut suomalainen elokuvasarja.
Uuno Turhapuro syntyi Pertti ”Spede” Pasasen (1930–2001) ideasta. Härski Hartikaisen roolissa nähty Pasanen käsikirjoitti ensimmäisten uunojen lisäksi muutaman myöhemmän osan.
Lähes jokaisen elokuvan ohjasi Ere Kokkonen (1938–2008), joka myös käsikirjoitti niistä melkein puolet. Kokkosen ensimmäinen käsikirjoitus oli elokuvaan Uuno Turhapuro armeijan leivissä (1984), joka on Elokuvasäätiön mukaan tänä päivänä kaikkien aikojen yhdeksänneksi katsotuin kotimainen elokuva.
”Se oli isoin käänne Uuno-elokuvissa. Uuno oli suosionsa huipulla kolmen elokuvan ajan, kun tuli Uuno Turhapuro armeijan leivissä, Uuno Epsanjassa ja Uuno Turhapuro muuttaa maalle. Kun Kokkonen riitautui Speden kanssa ja jäi pois näiden kolmen elokuvan jälkeen, Uunon lähtölaskenta alkoi”, Marjamäki sanoo.
Moni kollega varoitti alkuaikoina Loiria työskentelemästä Pasasen ja Kokkosen kanssa: lupaavalta näyttelijältä menisi uskottavuus. Arvostelijoiden mukaan olisi pitänyt jatkaa taiteellisesti kunnianhimoisten elokuvien parissa, kuten Rakastunut rampa tai Pedon merkki.
”Pohjimmiltaan kyse oli varmaan kateudesta. Oli mahdoton ajatus, että taiteilija voi tehdä sekä kevyttä viihdettä että vakavasti otettavaa teatteria, musiikkia tai elokuvaa. Loiri oli lahjakas niin monella alalla. Ei varmaan tykätty siitä, että monilahjakas mies tekee kaikenlaista”, Tuomas Marjamäki sanoo.
Suomalaisen viihteen superkolmikko. Spede, Simo Salminen ja Vesku Spede-show’n tunnelmissa Pasilassa Helsingissä tammikuussa 1986. © Pentti Nissinen / IS / Lehtikuva
Vesku antoi aina kaikkensa
Spede Pasanen sanoi joskus, että monipuolisen ja koomisesti lahjakkaan Loirin saaminen mukaan projekteihin oli lottovoitto. 1970-luvun alussa Loiri yritti ottaa etäisyyttä Pasaseen ottamalla paikan vastaan Turun kaupunginteatterista.
Marjamäki sanoo, että Spede houkutteli Veskun kuitenkin rahalla takaisin.
”Spede tarvitsi Veskua näyttelijänä ja Vesku tarvitsi Spedeltä palkkapussin. Vesku tiesi, että elokuvat menestyvät ja oli jo varsin velkainen siinä vaiheessa. Vesku ei kuitenkaan koskaan tehnyt mitään hällä väliä -asenteella vaan suhtautui korkealla työmoraalilla rahakkaisiinkin töihin. Oli projekti mikä tahansa, hän piti kaikkensa antamista tärkeänä.”
Ydinporukkaan kuului olennaisena osana myös Simo Salminen (1932–2015), joka muistetaan uunoissa insinööri Sörsselssönin roolista.
Loirin ja kumppanien yhteistyö alkoi vuonna 1968 elokuvasta Noin seitsemän veljestä. Kun hänen lahjakkuutensa noteerattiin, roolit myös kasvoivat lennosta. Pelkästään kolmen vuoden aikana syntyi kimara kotimaisen komedian klassikoita: Leikkikalugangsteri, Pohjan tähteet, Jussi Pussi sekä Hirttämättömät.
Uuno Turhapuro kuitenkin osaltaan sinetöi Loirin suosion kansan rakastamana viihdyttäjänä.
Mänttien TV-aseman Auvo oli yksi Veskun hahmoista Spede Show’ssa 1980-luvulla. Auvo ja Simo Salmisen esittämä Kultsi tekivät tutuksi muun muassa Hei, kliffaa hei -hokeman. © KARI HAUTALA / OM-ARKISTO
Vuoristoneuvos ja likasanko
Marjatta Raita (1944–2007) teki debyyttinsä Uunon toilailuja kestävänä Elisabeth-vaimona heti ensimmäisessä Uuno Turhapurossa (1973). Raita nähtiin elokuvasarjan kaikissa elokuvissa. Myös Uunon appivanhemmat nähtiin lähes jokaisessa elokuvassa.
Turhapuron ja vuoristoneuvos Tuuran hankala suhde kantoi elokuvasta toiseen. Katsoja aavistaa, että tuleva perintö on tärkeä motivaattori naisiin menevän Uunon ja Elisabethin suhteessa.
Tuuran suuhun on kirjoitettu toinen toistaan hauskempia solvauksia vävystään: ”kävelevä komposti” ja ”likasanko” ovat kekseliäimmästä päästä.
Tuurana ja tämän rauhallisena vaimona nähtiin Tapio Hämäläinen (1922–2008) ja Marita Nordberg (1929–2009).
Jean-Pierre Kusela esiintyi ensi kerran Spede Show’ssa ja myöhemmin Vesku Show’ssa, jota esitettiin 1988–1991. Kuselana Vesku levytti Naurava kulkuri -albumin, jota myytiin platinalevyn arvoisesti. © PETER LINDHOLM / OM-arkisto
Omintakeinen koomikko
Parhaimmillaan Uuno-elokuvia tuli ensi-iltaan vuosittain, mutta ydinjoukko ehti tehdä välissä muutaman muunkin elokuvan. 1980-luvulla nähtiin muun muassa Tup-akka-lakko, Hei kliffaa hei ja Pikkupojat.
Vuosikymmenellä myös Hannele Laurista tuli ryhmän vakikalustoa, joskin merkittävimmin sketsiohjelmissa Spede Show ja Vesku Show.
Tv-ohjelmissa Loiri esitti rakastettuja hahmoja: oli kuuluttaja Tyyneä, laulaja Jean-Pierre Kuselaa, jonka myöhempi albumi Naurava kulkuri myi platinalevyn verran, sekä tietysti juopunut lastenohjelmien juontaja Nasse-setä, jonka muistetaan olleen pikkumussukoille hyvin, hyvin vihainen.
”Veskun tyyli tehdä komiikkaa oli hyvin omintakeinen, myös maneerinen”, Marjamäki luonnehtii.
”Hänellä oli tavallaan yksi hahmo, jota käytti niin uunoissa kuin Ulvovassa myllärissä tai Pahojen poikien Jokke-papassa. Sitä on vaikea verrata kenenkään muun koomikon tapaan tehdä komiikkaa.”
Ulvova mylläri -elokuvassa Vesku näytteli mylläri Gunnar Huttusta. Elokuva perustui Arto Paasilinnan samannimiseen romaaniin. Ensi-ilta oli vuonna 1982. © Filmityö Oy/elonet
Ainoa mahdollinen Uuno
Tuomas Marjamäen mukaan kaikki osapuolet olivat jo Uunon astuessa presidentiksi sitä mieltä, että elokuvia väännetään väkisin.
Kaksi viimeistä Uuno-elokuvaa nähtiin vuosien taukojen jälkeen. Viimeinen, Uuno Turhapuro – This Is My Life (2004) jäi Salmisen, Raidan, Hämäläisen, Nordbergin ja ohjaaja Kokkosen viimeiseksi elokuvaksi.
Nyt kaikki keskeiset Uuno-elokuvien näyttelijät ovat poistuneet. Uuno lähti viimeisenä.
”Uunoa ei voi näytellä kukaan muu kuin Vesa-Matti Loiri”, ohjaaja, käsikirjoittaja Ere Kokkonen oli todennut.
”Vesku moneen kertaan sanoi, että tekee tietoisesti Eino Leinoa ja Uuno Turhapuroa rinnakkain”, Marjamäki kertoo.
”’Ploirimainen’ koominen vivahde näkyi kuitenkin myös vakavissa rooleissa. Loiri teki asiat omalla tavallaan.”
Vesku tapasi tulevan vaimonsa Monan ensimmäisen Turhapuron kuvauksissa vuonna 1973. © Pentti Nissinen / Lehtikuva