Vesa-Matti Loiri uskoi kohtaavansa rakkaat lähtönsä jälkeen – Näin ystävät muistelevat kansan rakastamaa taiteilijaa: ”Vesku ei kuolemaa pelännyt”
Suuri suomalainen on poissa. Ystävät ja kollegat muistelevat ainutlaatuista Vesa-Matti Loiria.
Elokuun 10. päivänä suru-uutinen levisi nopeasti tiedotusvälineissä. Viihdemaailman tähti ja legenda Vesa-Matti Loiri oli kuollut. Vesku oli kohdannut kuoleman monta kertaa aiemminkin, mutta tällä kertaa lähtö oli lopullinen: ruokatorven syöpä ja maksasyöpä olivat edenneet jo niin pitkälle, ettei mitään ollut tehtävissä.
Loiri oli kuollessaan 77-vuotias.
Loirin ystävä ja kollega Hannele Lauri sytytti kynttilän uutisen kuultuaan.
”Minua lohduttaa se, että Vesku ei pelännyt kuolemaa. Hän oli käynyt rajan toisella puolella ja tullut takaisin. Nyt Vesku on jatkanut matkaansa, eikä hänellä ole enää kipuja”, Hannele Lauri sanoo.
Urheilullinen nuori
Vesa-Matti Loiri varttui Helsingissä. Isä oli tekninen piirtäjä Taito ja Lily-äiti oli kotona lasten kanssa. Veli Veli-Pekka Loiri syntyi vuotta myöhemmin.
Loiri harrasti nuorena urheilua vakavissaan. Elämänsä aikana lajeina oli niin nyrkkeilyä, jalkapalloa, käsipalloa, vesipalloa, jääkiekkoa kuin biljardia ja golfiakin.
”Vesku oli monilahjakkuus. Hän ei koskaan panostanut yhteen lajiin, vaikka olisi voinut päästä huipulle”, kertoo kiekkolegenda Heikki ”Hexi” Riihiranta.
Loiri ja Riihiranta tapasivat jo kouluikäisinä Pohjois-Haagan yhteiskoulussa.
Joukkuelajeissa Loiri halusi aina olla maalivahti, koska Helsingin olympialaisten jalkapallon loppuottelussa Unkari–Jugoslavia maalivahti Vladimir Bearan rangaistuspotkun torjunta oli tehnyt häneen lapsena lähtemättömän vaikutuksen.
Loiri sanoi ottaneensa lajeista jalkapallon ja nyrkkeilyn vakavimmin, mutta urheiluharrastukset hiipuivat, kun näyttelijän työt veivät. Ratsastusta, golfia ja biljardia Loiri jatkoi harrastuksinaan myöhemminkin.
Maalivahtiaikojen peruja on mahdollisesti myös hänen bravuurikseen viihdyttäjänä tullut taito ”kaatua” näyttävästi. Esimerkiksi Jatkoaika-tv-sarjassa hän kaatui suorassa lähetyksessä alas kahdeksan metrin korkuiset rappuset pää edellä.
Loirilla oli Vierumäellä nimeään kantava lajitapahtuma Vesku-golf. Riihiranta toimi tapahtuman sponsorina. Ystävykset tekivät urheilusta myös hyväntekeväisyyttä kiertämällä pelaamassa erilaisissa jalkapallon ja jääkiekon PR-tapahtumissa.
”Vesku oli sellainen ihminen, joka ajatteli, että kaveria ei jätetä. Näihin teemoihin meidänkin keskustelumme jäivät, kun muistelimme urheilua ja yhteisiä vuosia kolme viikkoa ennen hänen kuolemaansa.”
Herkkä ja koominen
Vesa-Matti Loirin läpimurto oli hänen ensimmäinen elokuvaroolinsa 17-vuotiaana ohjaaja Mikko Niskasen elokuvassa Pojat (1962). Teatterin eturiviin hän nousi neljä vuotta myöhemmin Kalle Holmbergin ohjaamassa Lapualaisoopperassa Ylioppilasteatterissa. Loiri esitti Vihtori Kosolaa, jonka raivokas repliikki ”Näillä lakeuksilla ei Jumalauta pilkata Jumalaa” on jäänyt elämään.
Yhteistyö Holmbergin kanssa jatkui vuonna 1973 Turun kaupunginteatterissa, jossa hän näytteli Seitsemässä veljeksessä Tuomasta. Näytelmä oli teatterimaailman tapaus. Siinä oli mukana Esko Salminen, joka esitti Juhanin roolin.
Miehet olivat tutustuneet aiemmin, Suomenlinnan lautalla. Salminen oli ollut matkalla armeijan palvelukseen, ja Loiri vapautumassa siviiliin. Katseet kohtasivat, olivathan molemmat nuoria näyttelijälupauksia.
”Siitä alkoi meidän elämän mittainen ystävyytemme”, Esko Salminen kertoo.
Myöhemmin he näyttelivät niin ikään Holmbergin näytelmässä, Dostojevskin tekstiin perustuvassa Kepissä on kaksi päätä.
Uuno Turhapurosta koko kansan hahmo
Loiri muistetaan ehkä parhaiten rooleistaan Pertti ”Spede” Pasasen tuotannoissa. Uuno Turhapurosta tuli koko kansan hahmo, ja moni mieltänee Loirin viihdetaiteilijaksi.
Loiri oli kuitenkin erittäin arvostettu kollegojensa keskuudessa.
”Hän oli hyvin harvinaislaatuinen taiteilija siinä mielessä, että hänessä yhdistyi herkkyys ja komiikan taito. Hänen ajoituksensa oli matemaattisen tarkkaa, mikä on tärkeää komediassa. Se näyttää helpolta vaikka onkin vaikeaa”, Esko Salminen sanoo.
Miehet tapasivat viimeisen kerran joulun alla.
”Suunnittelimme yhdessä elokuvaa, jonka olisi ohjannut Paavo Westerberg. Siinä olisi ollut vain kaksi henkilöä, korkeintaan muutama sivuhenkilö. Mutta kohtalo päätti toisin.”
Henkinen suhde musiikkiin
Näyttelemisen ohella musiikki oli Loirille tärkeä taidemuoto. Hänet muistetaan vuosien varrelta paitsi huilistina myös tunteikkaana laulajana. Levytyksiä ja esiintymisiä oli vuosikymmenten saatossa lukemattomia.
Yksi Loirin läheisiä ystäviä musiikin parissa oli kitaristi, sovittaja ja tuottaja Peter Lerche. He kiersivät kitara-lauluparina esiintymässä muun muassa suomalaisten rakastamilla Sydämeeni joulun teen -kiertueilla.
”Veskulla oli poikkeuksellinen kyky projisoida ja koskettaa. Hänelle tekstin takana oleva ajatus oli tärkein. Pelkkä suoritus, oikein lausuminen ei riittänyt. Se erottaa hänet aika monesta muusta”, Peter Lerche muistelee.
Itsenäisyyspäivät olivat joulukiertueilla aina vapaapäiviä. Kerran hotellin karaoke-emännät toivat Loirille kakkupalan, jossa oli Suomen lippu ja kynttilä. Lerche uskoo, että naisille Loirin esittämä Eino Leinon Nocturne ja sen neiti kesäheinä on määrittelevä kokemus.
”He rakastivat Veskua”
Loiri levytti Eino Leinon runoihin sovitettuja kappaleita useamman albumin verran 1970- ja 1980-luvuilla. Niistä on tullut suomalaisten rakastamia. Esimerkiksi Lapin kesä on niin tunnettu, että se on melkein kuin suomalaisten kansallislaulu.
Hyvä esimerkki Leino-kappaleiden suosiosta on Loirin ja Lerchen keikka Helsingissä vuonna 1995 jonkin metallivireisen tapahtuman yhteydessä.
”Olimme soittaneet keikkamme ja olimme kasaamassa kamoja, kun runoilija Arto Melleri tuli sinne iloisessa pikku nousussa ja sanoi: ’Peter, nää irokeesit osaa Leinot ulkoa.’ Kova juttu runoilijalle, että irokeesit osaa jonkun runoja ulkoa.”
2000-luvulla Loirille tärkeäksi muodostui hänen Inarissa sijaitsevan lomamökkinsä maisemissa levytetty Lappi-trilogia eli Inari, Ivalo ja Kasari -levyt. Lappi oli kohde myös ystäväporukan kalareissuille. Lerche oli Loirin lisäksi porukan ainut muusikko, muut tulivat biljardipiireistä.
Yhteinen maailmankatsomus
Yksi viimeisistä keikoista, jonka Vesa-Matti Loiri ja Peter Lerche tekivät yhdessä, oli Seinäjoki-areenalla elokuussa 2019. Lavalla oli soittanut bändejä, ja nyt kaksikon piti astella esiintymään ilman bassoa ja rumpuja. Vain kitara ja Veskun laulu. Loiri oli kauhuissaan.
”Peter, mitä vittua me täällä tehdään?”
”Vesku, muistatko sellaisen kuin diagonaalihiihto? Siinä laitetaan suksi eteen ja työnnetään. Sitten jatketaan sitä latua.”
Kaksikkoa yhdisti myös yhteinen maailmakatsomus: henkisyys ilman koulukuntaa. Loirin viimeiseksi levyksi jäi Pyhät tekstit, joka käsitteli uskontoa ja filosofiaa. Loiri näki elämän sellaisena kuin se on ja kuoleman sellaisena kuin se on. Suhde kuolemaan oli arkipäiväinen.
”Kun Vesku sai diagnoosin tuplasyövästä, hän soitti minulle. Hän suhtautui asiaan kiihkottomasti. Niin suhtauduin minäkin.”
”Kalliit ovat laulajan lunnaat”
Ystävät muistavat Loirin huumorintajustaan ja empaattisuudestaan.
Hän oli myös tunnettu hurmuri. Hannele Lauri oli näyttelijäopiskelija, kun hän tapasi Loirin ensimmäisen kerran.
”Tapasimme ravintolassa. ’Kuka on tuo kaunotar’, Vesku kysyi ja pyysi minut pöytäänsä, kuinkas muutenkaan.”
Heistä tuli hyviä ystäviä.
”Vesku aina sanoi, että Hanna, tiedän, miten sinulla menee. Meillä oli kummallinen henkinen yhteys. Pystyimme puhumaan kaikesta, eikä mitään jäänyt sanomatta.”
Loirille elämä oli vain yksi vaihe suuremmassa tarinassa.
”Vesku uskoi uudelleen syntymiseen. Hänen vitsinsä oli aina se, että seuraavassa elämässä tavataan, mennään naimisiin ja tehdään neljä lasta.”
Hannele Lauri arvelee, että henkisyys auttoi Loiria myös kestämään poikkeuksellisen kohtalonsa. Hänen silloinen vaimonsa Mona Loiri kuoli auto-onnettomuudessa vuonna 1977. Pariskunnan poika Jan menehtyi hänkin auto-onnettomuudessa vuonna 1994 ollessaan vain 20-vuotias. Myöhemmin sairauskohtaukseen menehtyi myös toinen poika, 37-vuotias Joonas Loiri.
”Että ihmiselämässä tuollaisia joutuu kokemaan, ja silti jaksaa elää. Kalliit ovat laulajan lunnaat”, Lauri sanoo.
”Mutta Vesku ajatteli, että he tapaavat vielä. Muut olivat vain lähteneet aiemmin.”