Vieno Kekkonen ja Elina Sauri: ”Äiti on uskomaton pyörremyrsky”
Lastenlasten syntymä lähensi Vieno Kekkosta ja hänen tytärtään Elinaa. Vienolla riittää energiaa Elinan neljälle lapselle ja yllätysiskuihin tämän järjestystä kaipaaviin kotinurkkiin.
Joulun Vieno Kekkonen viettää miehensä kanssa kakkosasunnollaan Ruotsin Pajalassa. Useina jouluina siellä on ollut Elinankin perhe. Perinteisiin kuuluvat jouluevankeliumin luku ja laulutuokiot.
Laulaja Vieno Kekkosta, 82, itkettää. Niin käy joka kerta, kun hän kuuntelee tyttärensä Elina Saurin, 50, laulamaa joululaulua Ilta kaunein jouluaaton.
Elina lähetti laulun äidilleen kuunneltavaksi vuosi sitten.
”Oikeastaan minua itkettää, lauloipa Ellu mitä tahansa”, Vieno myöntää.
”Äiti ei ole ollut aiemmin noin hassu. Hänestä on tullut sellainen vasta iän myötä”, Elina toteaa.
Vaikka Elinalla on päivätyö, hän keikkailee laulajana joskus myös äitinsä kanssa. Yhteistyö on sujunut aina, vaikka äiti ja tytär lähentyivät toisiaan vasta aikuisina.
Isän tyttö
Ei koskaan sunnuntaisin, Uska Dara, Rakkauden kiertokulku, Sävel rakkauden… Vieno Kekkosen laulamien käännösiskelmien lista on pitkä. Hän on yksi suosituimmista 50-luvulla esiin nousseista naislaulajista.
Vieno valmistui Teatterikoulusta näyttelijäksi 1956 ja oli vuoden kiinnitettynä Lahden kaupunginteatterissa. Iskelmien laulaminen houkutti kuitenkin enemmän. Hän ehti kiertää tanssilavoja lähes 10 vuotta ennen kuin löysi suuremman kutsumuksen: perheen.
Vuonna 1964 toimittaja Eero Sauri haastatteli Vienoa aikakauslehteen. Heidät vihittiin vielä samana vuonna. 1966 syntyi Elina ja kaksi vuotta myöhemmin Eeva. Vieno jäi mielellään kotiin hoitamaan lapsia.
”Äiti luopui urastaan meidän vuoksi”, Elina sanoo.
Vieno tosin keikkaili usein viikonloppuisin, jolloin Eero hoiti lapsia. Kesäisin reissuun lähti koko perhe. Majapaikkana oli teltta leirintäalueella.
Esiintymiset olivat vastapainoa kotiäitiydelle. Rahakin oli tarpeen. Elina kuvitteli pitkään, että kaikkien äidit käyvät keikoilla viikonloppuisin.
Kesällä 1974 Vieno lauloi nimiroolin operetissa Viktoria ja hänen husaarinsa. Kahdeksanvuotias Elina istui Peacockin katsomossa ilta toisensa jälkeen. Hän osasi kappaleet ulkoa ja lauloi mukana. Kun isä eräänä iltana kielsi lähtemästä, Elina karkasi. Teatteriin veti musiikki, ei äidin ikävöinti.
”Lapsena isä tuntui äitiä läheisemmältä”, Elina muistelee.
Siihen oli syynsä. Eeva oli sairauden vuoksi pitkiä jaksoja sairaalassa äiti seuranaan. Elina oli isän kanssa.
”Eeva oli äidin ja minä isän tyttö.”
Elina korostaa kuitenkin Vienon olleen huolehtiva ja rakastava äiti. Lapsuudesta jäi mieleen myös vanhempien tunnuslause: ”Lapset ovat tärkeintä.”
Yllättävää apua
Vienoa kaihersi, ettei hänellä ollut nuorena mahdollisuutta opiskella. Elinan ja Eevan ollessa teinejä hän suoritti oppikoulun ja lukion kolmessa vuodessa. Hän pääsi ylioppilaaksi vuonna 1983.
Tyttäret hyötyivät äidin opinnoista. Vieno auttoi matematiikassa.
”Ylioppilaskirjoituksiin valmistautuessa hyödynsin myös äidin historian muistiinpanoja”, Elina kertoo.
Vieno suunnitteli jatkavansa historian opiskelua yliopistossa. Mutta musiikki vei hänet jälleen mukanaan.
1985 oli kulunut 30 vuotta Vienon ensimmäisestä levytyksestä. Sen kunniaksi hän teki juhlakiertueen, jolla lukion jälkeen välivuotta viettänyt Elinakin kulki mukana. Bändin rumpalina oli Sami Reinikka.
”Poimin kiertueella Samin talteen, ja tallessa on yhä”, nauraa Elina.
Elina ja Sami muuttivat yhteen 1989. Sitä ennen Elina opiskeli ruotsinkielisessä kotitalousopistossa ravitsemusteknikoksi. Naimisiin he menivät 1990.
Tuki, ei taakka
Elinasta kehittyi tuuraaja äidin kokoonpanoihin. Hän on ehtinyt tuurata niin Brita Koivusta kuin Pirkko Mannolaakin.
Tänä syksynä Vieno esitteli Elinan konserteissa ”pienenä tyttärenään”.
”Parikymppisenä se nolotti. Nyt se on vain hassua”, Elina hymyilee.
Ravitsemusala ei tuntunut Elinasta omalta. Hän opiskeli suomen kieltä yliopistossa ja pätevöityi opettajaksi. Laulamisesta tuli rakas sivutyö.
”Nautin esiintymisestä. Tunnen herääväni eloon estradilla”, hän kuvaa.
Yhteisillä esiintymismatkoilla Vieno ja Elina asuvat samassa huoneessa.
”Äiti komentelee minua kuten ennenkin. Kehottaa seisomaan ryhdikkäästi sekä ilmoittaa, jos valitsemani vaate ei ole sopiva tai kengät ovat vääränlaiset”, Elina paljastaa.
Elinalla ei ole nokan koputtamista edes silloin, kun olisi aihetta.
”Joskus mulkaisen häntä sillä silmällä, että tekisi mieli sanoa jotakin. Mutta useimmiten jätän sanomatta.”
Vieno on onnellinen, että hän yhä kykenee laulamaan. Ja yleisöä riittää.
”Ei ole itsestään selvää, että 82-vuotias vielä huitelee keikoilla.”
Vieno kuitenkin harkitsee vähentävänsä esiintymisiä.
”En halua olla Ellulle painolastina tai tukkona hänen tiellään. Emmehän ole Matti ja Teppo. Haluan jäädä vähitellen taka-alalle neuvonantajaksi.”
Erilaiset äidit
Vienon elämän kallisarvoisimmat aarteet ovat Elinan lapset. Elinan esikoista saatiin odottaa useita vuosia, mutta nyt lapsia on neljä. Lastenlasten syntymä lähensi Vienoa ja Elinaa. Mutta äiteinä he ovat erilaisia.
”Ellu askartelee lasten kanssa ja vie heitä harrastuksiin. Minä taas olen hoivaaja, joka varmistaa, että lapset syövät kaksi kertaa päivässä lämpimän aterian ja ovat lämpimästi puettuja.”
Elina epäilee olevansa Vienon ja Eeron mielestä löperö kasvattaja, koska suhtautuu löyhästi pelaamiseen ja kotiintuloaikoihin.”
Elina oli erilainen kasvatettava kuin lapsensa. Vielä 16-vuotiaana hän kävi vain seurakuntanuorten tilaisuuksissa.
”Isä pyysi silloinkin aina jäämään kotiin. Olin niin kiltti, että podin huonoa omatuntoa lähtiessäni.”
Pyörremyrsky
Vieno ja Elina asuvat lähekkäin. He soittelevat ja tapaavat usein.
Keväällä Elina oli pari päivää reissussa. Sillä aikaa Vieno järjesti heidän kaoottisen kodinhoitohuoneensa: mankeloi lakanat ja pinosi pyyhkeet.
”Äiti on uskomaton pyörremyrsky.”
Elina on erilainen.
”Olen huoleton hulivili kaikessa muussa kuin ihmissuhteissa.”
Mutta ruoanlaittajana Elina kunnostautuu. Monena juhlapäivänä suku istahtaa Elinan valmistamalle brunssille.
Viva 12/2016