Vieno Kekkonen, Marjatta Leppänen ja Pirkko Mannola – yksi heistä on poliisin vanha tuttu

Jaa kaverilleTilaa Seura
Hauskaa piisaa aina, kun ystävykset tapaavat toisensa. Jatkossa he keikkailevat entistä enemmän yhdessä. © Tommi Tuomi/Otavamedia
Vieno Kekkonen, Marjatta Leppänen ja Pirkko Mannola tunnetaan kohta Supernaisina. Mutta kuka heistä on pihein ja kuka hurjapäisin? Entä kuka on joutunut tekemisiin poliisin kanssa useampaan kertaan?

Se oli kohtalokas ilta.

Ennen viime marraskuun 19. päivää Pirkko Mannolalla, Marjatta Leppäsellä ja Vieno Kekkosella ei ollut aavistustakaan siitä, mitä tuleman pitää. Ja vielä ihan pian.

Kolmikko ei tiennyt, että kohta heidät tunnetaan Supernaiset-nimisenä kokoonpanona, joka kiertää keväällä Suomen konserttisaleja. Suomen kuuluisimman managerin luotsaamana.

Mutta niin siinä kävi.

Kävi nimittäin niin, että kun naisten konsertti Espoon Louhisalissa oli päättynyt, heidän puheilleen tuli pöllämystyneen näköinen Tommi Liimatainen, se Katri Helenan kumppani. On varmaa, ettei pöllämystyminen johtunut alkoholista, sillä Liimatainen on absolutisti. Mies meni siis sekaisin kolmikon karismasta.

”Tommi hoki silmät pyöreinä, ettei tämmöistä voi olla olemassakaan. Me sanottiin, että ollaanhan me oltu olemassa jo aika kauankin”, Vieno Kekkonen sanoo.

Vieno levytti ensimmäisen kappaleensa, Nukkumatin, helmikuussa 60 vuotta sitten.

Tommi ei tiennyt, että kolmikko on esiintynyt yhdessä jo vuosia ja valitteli viettäneensä liikaa aikaa karvapäiden kanssa.

Mutta heti konsertin jälkeen Tommi otti vahingon takaisin ja pyysi rouvia talliinsa. Viikon kuluttua kohtaamisesta konserttikiertue oli kasassa.

”Nyt se myy jo syksyä”, Marjatta Leppänen huudahtaa.

On pakko itsekin selvittää, millainen karisma kehkeytyy, kun kokenut kolmikko kokoontuu. Vietetään siis päivä Pirkko Mannolan, 76, Marjatta Leppäsen, 77, ja Vieno Kekkosen, 80, kanssa.

Se alkaa katsauksella Ruotsin pakolaispolitiikkaan. Vieno Kekkonen tarkkailee tilannetta paikan päällä Pohjois-Ruotsin Pajalassa.

Vieno sai tarpeekseen

Vieno viettää neljä kuukautta vuodesta Pajalassa miehensä, media-alalla elämäntyönsä tehneen Eero Saurin kanssa. Kemistä uransa aloittanut Sauri haaveili talosta Lapissa pitkään, mutta Vieno vastusteli. Kai sitä ennemmin etelästä.

Neljä kesäkuuta pariskunta vietti Ranskan Cannesissa, sitten Vieno kypsyi. Kuumuuteen. Sitä oli pakko paeta sisätiloihin.

”Sanoin, että satakoon Suomessa vaikka kirveitä, nyt lähdetään, vaikka Lappiin,” Vieno kertoo.

Mannolaa ja Leppästä kaverin kehityskaari kylmän kelin kehujaksi naurattaa. Tässä huoneessa nauretaan niin paljon ja usein, että tästä lähtien nauruja ei enää noteerata.

Vieno ja Eero löysivät mieluisan talon Ruotsin Pajalasta. Myös perheen tyttäret ja neljä lastenlasta viettävät siellä paljon aikaa. Kaikki rakastavat tuntureilla samoilua.

Ruotsi on ottanut vastaan suuren määrän pakolaisia ja Pajalaankin, kuudentuhannen asukkaan kuntaan, heitä sijoitetaan kolmisensataa. Joulun aikaan Vieno todisti, kun satakunta Syyrian ja Eritrean pakolaista tuotiin busseilla keskelle kylää, 25 asteen pakkaseen.

Pakolaiset kärvistelivät pakkasessa pienissä kengissä, ja Punaisen Ristin edustaja kiersi taloissa kysymässä, voisivatko paikalliset lahjoittaa pakolaisille lämpimiä vaatteita ja kenkiä. Vieno ihmettelee, miten huonosti Ruotsin maahanmuuttovirasto varustaa pakolaiset pohjoisen asujiksi.

”Hauku lisää ruotsalaisia”, Pirkko ja Marjatta yllyttävät.

”Enkä hauku. Tavalliset ruotsalaiset auttavat pakolaisia todella paljon”, Vieno sanoo ja haluaa nyt vaihtaa puheenaihetta.

Vaihdetaan. Yritetään ottaa tarkemmin selvää tästä kolmikosta.

Petikaveri paljastuu

Kuka näistä naisista mahtaa olla siistein?

Sormet osoittavat kohti Vienoa.

”Hän on meistä ainoa, joka vielä siivoaa kokonaan itse kotinsa”, Marjatta Leppänen perustelee.

”Kyllä Eerokin auttaa. Hän on minua neljä vuotta nuorempi. Komennan, että käypäs poika hakkaamassa matot”, Vieno sanoo.

Pariskunnan ykköskodissa riittää siivottavaa, se on 220 neliön rivitaloasunto kahdessa kerroksessa.

Onko Vieno muiden mielestä pihi vai vain siivousintoinen?

”Pihi”, Pirkko ja Marjatta huudahtavat, yhteen ääneen.

Vieno myöntää. Hän laskee siivotessaan, kuinka paljon tienaa.

”Niin, kyllä sää jonnin verran tienaat”, Pirkko sanoo.

”Niin tienaan. Puhtaana käteen!”

Pajalan talon ikkunoita Vieno ei kuitenkaan pese itse. Ne pesee ruotsalaisen huippuhiihtäjän Charlotte Kallan äiti. Hänen nimensä on Leena ja hänellä on Pajalassa menestyvä siivoustoimisto.

”Leena on huippuhyvä siivooja. Hänen edesmennyt äitinsä oli Kiuruvedeltä kotoisin,” Vieno sanoo.

Eivät muutkaan kotona jouten ole. Pirkkokin vaihtaa lakanat kerran viikossa. Se johtuu karvaisesta petikaverista, 12-vuotiaasta mäyräkoirasta Vilistä. Pirkko otti Vilin itselleen vuosi sitten Heidi-tyttärensä perheestä, koska koira murisi nyt kaksivuotiaalle Ialle, Pirkon ensimmäiselle lapsenlapselle.

”Vili on kiltti koira, mutta arvostaa enemmän tällaista vähän kypsempää ihmistä,” Pirkko sanoo.

Marjatalla ei koskaan ole ollut koiraa, eikä tule. Yhtä koiraa hän kyllä muistelee mieluusti. Se oli kasvatettu niin hyvin, että söikin vasta luvan saatuaan.

Eräänä iltana sen omistajat veivät koiran hoitoon anopille. Varhain aamulla puhelin soi. Siellä oli anoppi, hyvin huolissaan. Koira ei ollut syönyt mitään koko vierailunsa aikana.

No annoitko sille luvan syödä, kuten käskin, koiran isäntä tiedusteli. Kyllä, anoppi vastasi. Hoin koko illan, että suop ottoo.

”Olisi pitänyt sanoa saa ottaa. Koira ei ymmärtänyt murretta. Ja tämä tarina on tosi”, Marjatta sanoo.

Pirkolla on ollut muitakin koiria. 1960-luvulla hän salakuljetti villakoiran Berliinistä Suomeen, käsilaukussa nukutettuna. Hän loi silloin laulajan uraa Saksassa ja kiersi maata oman orkesterin kanssa.

Ovatko muut naiset tehneet elämässään jotain laitonta?

Marjatalle ei tule mitään mieleen, eikä Vienolle.

Mutta Pirkko näyttää syylliseltä.

Pirkko sai piiskaa

”Ajoin joulun alla vahingossa päin punaisia,” Pirkko paljastaa.

”Koska puhuit samaan aikaan kännykkään”, Marjatta lisää.

Virhe sattui, kun Pirkko palasi myöhään illallla teatterista. Hän esiintyy maaliskuun loppuun saakka Helsingin Kaupunginteatterin Ladykillers – Sarjahurmaajat -näytelmässä.

”Arvatkaa, olivatko ne poliisit kiukkusia. Ette sitten edes pysähtynyt, ne sanoivat. Sanoin, etten heti uskaltanut, kun tie oli niin kapea.”

Sakkoja mätkähti 700 euroa.

”Saa näytellä muutaman illan, että saa sellaisen summan kasaan. En ymmärrä, mistä helvetin mettästä ne poliisit siihen edes tulivat. Koko tiellä ei kulkenut muita kuin minä.”

Mustassa maijassa Pirkko yritti keventää tunnelmaa. Hymyili ja näytteli iloista.

”Ei mitään vastakaikua. Ne piti mua pitkään siinä piiskassa. Paha mokahan se oli, en sitä kiellä.”

Pirkko on ollut aiemminkin poliisin kanssa tekemisissä.

”Ajelin tanssikisan jälkeen rennosti pitkin Länsiväylää, katselin auringonlaskua ja puhuin puhelimeen. Sitten katsoin sivulle ja huomasin, että piiska vieressä. Ihan säikähdin. Mitä se siinä tekee!”

Pirkolla ei ollut voimassa olevaa ajokorttia mukanaan. Hän ei ollut ehtinyt hakea sitä poliisiasemalta. Sen illan sakko oli 900 euroa.

”Jostain syystä meille muille ei käy koskaan noin,” Marjatta huomauttaa.

Marjatan hätälasku

Kun on nimettävä porukan hurjin heittäytyjä, katseet kohdistuvat taas Pirkkoon.

Vieno myöntää kadehtivansa Pirkon rohkeutta. Lavalla Pirkko revittelee ja tekee asioita hetken mielijohteesta. Kunpa hänkin uskaltaisi!

Kerran Pirkon improvisaatio meni kuitenkin liian pitkälle. Kun Marjatta tulkitsi surullista tarinaa, Pirkko tuli hänen viereensä ja nosti toisen jalkansa pystysuoraan kohti kattoa.

”Se vissiin tykkäsi, ettei sillä ole mitään tekemistä”, Marjatta sanoo.

”Kyllä sää mua siitä ojensitkin. En tee enää”, Pirkko sanoo.

Pirkko paljastaa, että jos keikka menee huonosti, hän tekee spagaatin eikä yleisö muista keikasta mitään muuta.

Kolmikon henkisesti rohkeimmaksi valitaan Vieno, koska hän kirjoitti ylioppilaaksi 48-vuotiaana, vähän ennen omia tyttäriään. Fyysisesti rohkein on Marjatta.

Marjatta laskettelee, on sukeltanut kahdeksaan metriin puolen tunnin koulutuksella ja varjoliitänyt Balilla. Pari vuotta sitten hän lensi kuumailmapallolla, sai lennon syntymäpäivälahjaksi entiseltä mieheltään Carl Öhmanilta.

Tuulet kuljettivat pallon Espooseen ja laskeutumispaikaksi valikoitui pelto, jonka laidalla oli talo. Talon isäntä näki pallon ja alkoi juosta sitä kohden. Mutta pysähtyi kuin naulittuna kolmen metrin päähän.

”Marjatta Leppänen!” mies huudahti.”Kyllä kyllä. Saanko käyttää vessaanne?” Marjatta vastasi samalla kun kapusi korista.

Vain se kaduttaa

Vielä on hetki aikaa, ennen kuin kolmikko erkanee. Onko mitään, mitä he elämässään katuvat?

Pirkko on joskus pohtinut, mitä olisi tapahtunut, jos hän olisi jäänyt Saksaan.

”Mutta tuskin olisin menestynyt siellä. Olisin varmaan päätynyt naimisiin bulgarialaisen pianistin kanssa ja laulaisin henkeni pitimiksi jossain huonossa kapakassa. Onneksi olin niin rakastunut Lindmaniin, että oli pakko palata Suomeen.”

Vieno ei kadu mitään, mutta Pirkko ja Marjatta harmittelevat, etteivät opetelleet soittamaan jotain instrumenttia, mitä vain.

Vieno, haitaristi, kehottaa heitä iloitsemaan laulunlahjoistaan. Tutkimusten mukaan laulaminen on terveellistä.

Tästä päästäänkin Vienon lempivitsiin.

Miksi laulajien ei kannata iloita siitä, että heidän sydämensä ja keuhkonsa ovat kunnossa?

Heillä kun on myös se maksa.

Katso video: Supernaiset esittävät Seuran lukijoille  laulutervehdyksen.

X