Anna-lehti: Kaksi suurta surua kokenut Viivi Avellán: ”Olen entistä kiitollisempi perheestäni”

Singaporessa asuva yrittäjä Viivi Avellán menetti pandemian aikana äitinsä ja isoäitinsä. Erilaiset surut opettivat hänelle paljon.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

"Tajuan, kuinka moni asia minulla on hyvin", Viivi Avellán sanoo.

Singaporessa asuva yrittäjä Viivi Avellán menetti pandemian aikana äitinsä ja isoäitinsä. Erilaiset surut opettivat hänelle paljon.
Teksti:
Anastasia Ranta

Puolitoista vuotta sitten Viivin äidillä oli vatsakipuja. Kivut paljastuivat suolistosyöväksi. Singaporessa miehensä ja kahden alakouluikäisen poikansa kanssa asuva Viivi Avellán säikähti tietoa ja lensi perheensä kanssa Suomeen äitinsä tueksi.

Viivi ehti perheineen olla Suomessa vajaan kuukauden, kun koronatilanne paheni ja maailma alkoi sulkeutua. Jos perhe ei palaisi heti Singaporeen, eivät he pääsisi sinne pitkään aikaan, sillä maa oli sulkeutumassa täysin.

”Vaikutti siltä, että äidin hoidot tehoavat eikä akuuttia hätää ole, joten maaliskuussa palasimme kotiin, Viivi Avellán kertoo Anna-lehdessä.

Sujuvaa arkea Singaporessa

Perhe muutti Singaporeen Viivin miehen töiden perässä. Tällöin Viivi oli kotiäitinä, nykyisin hän pyörittää hyvinvointituotteisiin erikoistunutta verkkokauppaa, ja lisäksi hän on Singaporen maajohtaja Innovation Homessa.

Viivi Avellán kertoo viihtyvänsä Singaporessa, jossa kaikki toimii nopealla temmolla.

”Suomessa ja Sveitsissä asuessani luulin olevani ripeä ihminen, mutta Singaporessa tempo on tosi tiuha. Kaiken pitää tapahtua nopeasti ja esimerkiksi viesteihin kuuluu vastata heti. Palaverien määrä on huomattavasti pienempi kuin Euroopassa”, Viivi kertoo.

Perheen arkea sujuvoittaa koulujärjestely, jossa koulubussi hakee pojat kouluun. Koulu hoitaa heidät myös harrastuksiin, esimerkiksi uimaan tai rugbyyn.

Kotona heillä on taloudenhoitaja, joka vastaanottaa lapset ja kokkaa illallisen. Illallisen aikaan perhe kerääntyy vaihtamaan päivän kuulumiset ja pelaa usein korttia.

”Singaporen yhteiskunta on rakennettu helpommaksi vanhemmille, en
tunne siellä yhtään perhettä, joilla ei olisi kotona palkattua apua”, Viivi pohtii.

”Suru voi yllättää milloin tahansa”

Äidin syöpä osoittautui kuitenkin aggressiiviseksi ja kohtalokas puhelu tuli jo pian, huhtikuun alussa. Järkyttynyt isä soitti Viiville, että äiti oli saanut sairaskohtauksen ja kuolisi lääkärin mukaan pian.

”Se tuli täysin yllättäen. Olin jutellut äidin kanssa edellisenä päivänä, olimme puhuneet hoidoista ja arkisista kuulumisista Hän kuulosti pirteältä. Kuolemasta emme tosiaankaan puhuneet, eikä mitään hyvästejä ollut jätetty”, Viivi kertoo.

Äidin kuolemaa seurannut kevät ja alkukesä kuluivat Viiviltä kuin sumussa. Suru oli suuri ja pandemia pahensi tilannetta entisestään. Rakkaat isä ja veli olivat kaukana, heitä ei voinut edes halata.

Erilaiset surut

Tämä kesä on puolestaan mennyt isoäidin saattohoidossa ja lopulta hautajaisten järjestelyssä. Perhe pystyi matkustamaan Suomeen, sillä hieman helpottunut pandemian aika salli sen.

”Tiesin, että mummilla ei ollut paljon elinpäiviä jäljellä. Hän haurastui ja heikkeni, mutta halusi tsempata, että ehtisimme vielä tavata”, Viivi Avellán kertoo Anna-lehdessä.

Isoäidin kuolema myös Viivin äidin kuoleman pintaan. Viivi itki sitä, että hänellä ei ole isoäitiä, eikä äitiäkään.

Surut olivat erilaiset, sataa vuotta lähestyneen isoäidinkuolema oli luonnollinen, mutta haikea. Hyväkuntoisen äidin menetys oli lähes shokki.

Suru äidin menetyksestä ei tunnu enää joka päivä, mutta Viivi kantaa yhä itkuliinaa mukana.

”Olen oppinut, että suru voi yllättää milloin tahansa. Jos esimerkiksi näen elokuvan, jossa on äidin ja tyttären suhde, niin en voi olla itkemättä. Samoin vaikuttaa koskettava laulu, esimerkiksi Myrskyluodon Maijaa en ole edes yrittänyt kuunnella, se oli äidille niin tärkeä.”

Kiitollisuus kantaa

Viivi Avellán tuli äidiksi melko myöhään, 35-vuotiaana. Lapset ovat hänelle elämässä tärkeintä. Vaikea vuosi on kuitenkin auttanut häntä ymmärtämään, mitä kaikkea hänellä on.

”Tämän vuoden jälkeen olen entistä kiitollisempi perheestäni. Tajuan, kuinka moni asia minulla on hyvin.”

Lue lisää uusimmasta Anna-lehdestä. Viivi kertoo lehdessä myös mikä ”salakieli” hänen pojillaan on ja mitä hän uskoo pandemia-ajan opettaneen ihmisille.

X