Viktor Klimenko täyttää 80 vuotta ja paljastaa, mitä ihmiset eivät mielestään oivalla: ”On äärettömän ihanaa kuolla”

Viktor Klimenko juhlii marraskuussa merkkipäiväänsä. Tapasimme juhlakonserttiinsa valmistuvan laulajan, jonka kanssa keskusteltiin myös elämästä ja kuolemasta.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

80 vuotta täyttävä Viktor Klimenko on asunut melkein 50 vuotta Lauttasaaressa.

Viktor Klimenko juhlii marraskuussa merkkipäiväänsä. Tapasimme juhlakonserttiinsa valmistuvan laulajan, jonka kanssa keskusteltiin myös elämästä ja kuolemasta.
Teksti:
Jesse Raatikainen

Laulaja, näyttelijä Viktor Klimenko täyttää 80 vuotta marraskuun 24. päivä. Hän juhlii merkkipäiväänsä juhlakonsertissa Helsingin Savoy-teatterissa.

Ensi vuonna tulee kuluneeksi 50 vuotta siitä, kun venäläissyntyinen taiteilija tai Suomen kansalaisuuden.

Millainen 80-vuotisjuhlakonserttisi tulee olemaan?

”Laulut, mitä tulen tässä konsertissa laulamaan, haudataan nyt. Niillä ei ole tulevaisuutta, Ukrainan sota on pilannut urani. En ole syyllinen siihen, mitä Putin tekee, mutta kaikkia venäläisiä syyllistetään.

Tämä on joutsenlauluni. Haluan ylittää itseni ja katsoa mitä minusta vielä lähtee. Toivon koko sydämestäni, että ihmiset tajuaisivat konsertin ainutkertaisuuden.

Löin läpi todella mielenkiintoisella musiikkityylillä, emigranttilauluilla, vanhoilla venäläisillä romansseilla. Sitä paikkaa ei ole kukaan ottanut, mutta tietysti kun Venäjä on nyt tässä tilassa niin kukaan ei edes uskalla laulaa niitä lauluja.”

Viktor Klimenko asui elämänsä ensimmäiset vuodet suomalaisella vankileirillä. Hän ei muista ajasta paljoa, mutta Ukrainan sota on nostanut lapsuusmuistoja pintaan. © Tommi Tuomi

Kuinka suomalaiset ovat suhtautuneet sinuun vuosien varrella?

”En ole kohdannut rasismia sen pahimmassa muodossa. Totta kai sodan jälkeen sota oli lapsillakin verissä. Leikimme sotaleikkejä, mutta harvoin lapsena ryssiteltiin. Kaikki olivat köyhiä sodan jälkeen. Sodasta traumatisoituneet saattoivat ryssitellä, mutta se oli lasten joukossa aika harvinaista.”

Mitä ajattelet Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan?

”Kuulun sukupolveen, joka syntyi sodassa ja joka kuolee sodassa. Olen hyvin pessimistinen. Saa nähdä, nouseeko Venäjä enää koskaan, sillä on kaikki mahdollisuudet jäädä historiaan pieneksi valtioksi.

Venäjä käyttäytyy erittäin tuhoisasti, eikä millään ole enää mitään väliä. Tämä on sotaa, eikä sodassa kumpikaan osapuoli tunne sääliä. Uskon vahvasti, ettei ydinsotaa tule, mutta maa voidaan kyntää ilman ydinsotaakin.

Kaikki tietävät, että sota loppuu eräänä päivänä. Sodan logiikka on niin järjetön. Jokainen ihminen on laulun arvoinen. Sodan ainoat voittajat ovat talouselämä, aseteollisuus ja kaikki oheistuotteet.”

Oletko laulajana ylpeä omista saavutuksistasi?

”En. Väärä ylpeys sinällään voi olla sairasta. Joihinkin saavutuksiin olen tyytyväinen. Pitkän elämän myötä oppii tuntemaan itsensä paremmin. Oma itsekeskeisyyteni ottaa päähän, eräänlainen narsismi.

Psykiatrit sanovat, että jokainen menestyvä taiteilija on narsisti, mutta narsismia on montaa lajia.

Taiteilijaksi synnytään lahjan kanssa, jos lahjaa ei työstä, se jää hyödyttömäksi. Olen nähnyt taiteilijoita, jotka ovat pilanneet sen omaa laiskuuttaan. Ei lahja ole se, että näytät sitä muille, vaan että ilahduttaa ja palvelee sillä toisia.”

Millaista oma narsismisi on?

”Oksetan itseäni hyvin usein. Kun kävelin kotoa tänne tapaamaan toimittajaa, minulla oli heti rooli päällä. Fanit eivät pidä siitä, kun näkevät todellisen minän, koska he pitävät siitä roolista. He ovat pettyneitä, kun en olekaan esittämäni rooli.

Tällainen elämä tuntuu ajoittain tosi skitsolta, ikään kuin valehtelisi koko ajan.

Tämä narsismi rasittaa, koska se tuhoaa ympäriltä ystävät. En ole niitä ystävällismielisimpiä taiteilijoita, mutta ehkä itsekkyyteni on nostanut ammattitaitoani, kun koko ajan mietin itseä.”

Mitä ajattelet, kun katsot tänä päivänä omia levynkansiasi tai kuuntelet kappaleitasi?

”Hyvää kauppatavaraa. Hyvin rakennettu brändi, joka on osittain minä. Kiitän siitä loistavaa ja lahjakasta taustatiimiä.”

Mitä ajattelet aikalaismuusikoistasi?

”Kun kuuntelen ammattilaisena ikäisteni konsertteja, koen usein myötähäpeää. Äänet eivät välttämättä osu nuotilleen ja ovat sinne päin. Kaikki äänihuulet rappeutuvat aikanaan.

Uskon, että kaikille laulajille on kova isku, kun ääni lähtee. Tunnen vain yhden laulajan, Nicolai Geddan, joka teki ihmeen. Hän remontoi äänensä ja piti loistavan konsertin vielä 90-vuotiaana. Ääntä pitää huoltaa.

Toinen kysymys on se, kaipaavatko ihmiset meitä vanhoja taiteilijoita, oli ääni kunnossa tai ei. Vai onko se narsismia, kun ei ymmärrä hellittää ajoissa.

Teen tämän konsertin kuitenkin hyvillä mielin. Jokaisen esityksen pitää olla ainutkertainen. En halua esiintyä rutiinilla.”

Laulaja sai Suomen kansalaisuuden vuonna 1973. © Tommi Tuomi

Harmittaako, että olet Suomessa etkä Ruotsissa?

”Jonkin verran. Jos olisin Ruotsissa, saattaisin olla jo Las Vegasissa. Ruotsi on viihdeteollisuuden suurimpia keskuksia ja nousin Ruotsissa kuin raketti. Esiinnyin melkein kaksi kertaa kuussa Ruotsin televisiossa.”

Olisitko tehnyt elämälläsi jotain toisin?

”Maailman paras kysymys. Olisin halunnut korjata kaiken. Joku sanoo, ettei kadu mitään, mutta minä kadun periaatteessa melkein kaikkea. Olisin voinut tehdä elämän suuret voitot vielä paremmin ja tehdä perheestäni onnellisemman.”

Vuonna 2023 tulee kuluneeksi 50 vuotta, kun sait Suomen kansalaisuuden. Aiotko juhlia sitä?

”Se on vähän vaikeaa, en taida juhlia. Kunnioitan suomalaisia, mutta voiko juhlia sitä, mitä suomalaisuus on tänä päivänä? Saattaa olla, että Suomi on lähiaikoina taas suomettunut ja hyvissä väleissä Moskovan kanssa.”

Mitä ajattelet kuolemasta?

”Se on niin luonnollista. Ihmiset eivät tajua, että on äärettömän ihanaa kuolla. Kun näet, että pitkä ja menestyksekäs elämä on ollut ajoittain turhuuksien turhuutta, vastassa täytyy olla parempi elämä. Elän korkeintaan viisi vuotta ja sitten kuolen. Se on tunnepohjainen veikkaus. Olisi kohtuullista kuolla terveenä.”

Eikö harmita, ettet tiedä mitä tulevaisuudessa tapahtuu?

”Ei välttämättä. Olen uskossa, siis hurahtanut. Jokaisella uskonnolla on omat tarjouksensa, mutta kristinuskolla on parhaat tarjoukset. Kristinusko tarjoaa parhaimmat tuonpuoleiset.

Tässä elämässä kaikki on katoavaista. Aika menee ohi, materialismi menee ohi, kaikki menee ohi. Loppu häämöttää. Liiallinen realismi syö uskoa, joka perustuu mielentilaan.

Kun ihminen tulee uskoon, se ei tarkoita, että rupeat uskomaan jotakin. Uskoon tuleminen tarkoittaa mielenmuutosta. Uuden elämän aloittamista ja vanhan hautaamista.”

Mikä saa sinut onnelliseksi ja surulliseksi?

”Onnelliseksi tekee se, pääsisin mitä pikimmiten taivaan kotiin. Surulliseksi puolestaan se, etten saa parhaita kavereita tuonpuoleiseen mukaan.”

Mitä tapahtuu heille, jotka eivät usko?

”Valitettavasti ei ole muuta vaihtoehtoa kuin helvetti.”

Entä jos juuri ennen kuolemaansa katuu ja tulee uskoon, saako kaiken anteeksi?

”Totta kai, ja korkkaan kanssasi vielä samppanjankin.”

Viktor Klimenko ei pelkää kuolemaa, vaan odottaa sitä. ”Ihmiselämä kestää 80–120 vuotta. Sen jälkeen alkaa iankaikkinen elämä.” © Tommi Tuomi

X