Virpi Miettinen turvautui vuosia ruoka-apuun – Nyt ajaa vähävaraisten asiaa: ”On vääränlaista ylpeyttä olla hakematta apua”

Yhteisvastuukeräyksen keulakuvana toimiva ex-missi Virpi Miettinen on elänyt 30 vuotta vähävaraisena. Vuosien ajan hän on turvautunut myös ruoka-apuun, mutta ei kaipaa entistä elämäänsä.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Virpi Miettinen on tuttu näky Porvoon ruoka-avussa. ”Olen käynyt siellä myös puhumassa evankelistana ja kertomassa omasta elämästäni. Haluan antaa lohdutusta muille. Jos minä olen selvinnyt, tekin selviätte.”

Yhteisvastuukeräyksen keulakuvana toimiva ex-missi Virpi Miettinen on elänyt 30 vuotta vähävaraisena. Vuosien ajan hän on turvautunut myös ruoka-apuun, mutta ei kaipaa entistä elämäänsä.
Teksti: Elina Kirssi

Virpi Miettinen oli formulaemäntänä 1970-luvun alussa ja niihin aikoihin hän tottui jetset-elämään.

Paluulento Tukholmasta kotiin Pariisiin vaihtui formulatähti Francois Cevertin yksityiskoneeseen, ja matkalaukku kulki toisessa koneessa. Cevertin ja Niki Laudan ja Clay Regazzonin koneet pysähtyivät matkalla Kööpenhaminaan ja seurue lähti kaupungille iltapalalle. Kun smørrebrødit oli syöty, koneet nousivat taas ilmaan.

Mallivuosinaan Virpi Miettinen kiersi Euroopan metropolien catwalkeilla, hemmotteli rakkaitaan ylellisillä lahjoilla ja osteli käytettyjä Porscheja. Joulua vietettiin milloin Australiassa, milloin Barbadoksella.

Las Vegasissa limusiini odotti lentokentällä ja kuljetti Virpin silloisen kumppaninsa kanssa Caesar-palatsiin hienoille illallisille Nevadan kerman kanssa.

Yhdessä hetkessä kaikki muuttui.

Muistoja menneestä

Pieni porvoolainen kerrostalokaksio on täynnä muistoja. Olohuoneen pöydällä hopeinen kahviastiasto muistuttaa Virpin ensimmäisistä häistä Caesar von Walzenin kanssa, ja häälahjoja ovat myös keittiöön katetut sinivalkoiset kahvikupit tasseineen. Käytävän kehystetyt taulut ovat ranskalaisia muotikuvia 1860-luvulta, ne ovat kulkeneet Virpin mukana hänen jokaisessa kodissaan Pariisin-mallivuosista asti.

Miss Suomen ja Miss Universumin ensimmäisen perintöprinsessan entinen elämä näkyy myös olohuoneessa. Meikkauspöydän yllä riippuu koruja ja olohuoneen nurkassa seisoo mallinukke, jolle on puettu tiara ja viitta. Mallinukkea Virpi käyttää myydessään vanhoja vaatteitaan.

Tavaraa on kertynyt myös kirpputoreilta, joita Virpi Miettinen, 74, on kiertänyt viimeiset 30 vuotta. Luksuskauppojen sijaan hän tekee nykyään ostoksia kirpputorilta, usein 50 prosentin alennuspöydistä.

Virpi sovittaa vaaleita helmikoruja ja ripustaa ne sitten takaisin roikkumaan muiden muotinäytöksissä rekvisiittana olleiden korujen viereen.

”Näitä en ole myynyt. Ne ovat muistoja niiltä ajoilta, kun tuotin muotinäytöksiä ja olin töissä. Näitä en halua pyydä”, Virpi Miettinen sanoo.

Virpi ei kaipaa vaurautta. ”Tosiasia on, että kun täältä lähtee ajasta ikuisuuteen, edes nuppineulaa ei saa mukaan.”

Virpi Miettinen ei kaipaa vaurautta. ”Tosiasia on, että kun täältä lähtee ajasta ikuisuuteen, edes nuppineulaa ei saa mukaan.” © Tommi Tuomi/Otavamedia

Yli miljoona velkoihin

Vuonna 1991 Virpi Miettinen takasi silloisen kumppaninsa velat ja menetti allekirjoituksen myötä 1,5 miljoonan markan omaisuutensa lähes saman tien. Puoliso oli monen liikemiehen tapaan vaikeuksissa laman alkaessa, mutta velat tulivat Virpin niskoille.

”Siinä meni kaikki, minkä olin nuoresta tytöstä asti tienannut. Se oli kauhea sokki, se tuli niin puun takaa. En olisi halunnut allekirjoittaa mitään, mutta minua painostettiin. Olisi pitänyt juosta ulos pankista ja soittaa poliisille, mutta lamaannuin. Itkin, mutta pankinjohtajakaan ei tehnyt mitään. Minut otettiin uhriksi keskellä kirkasta hellepäivää.”

Pankki alkoi heti karhuta Virpiltä velkoja, ja hänen Katajanokan huoneistonsa myytiin. Laman takia asunnon arvo oli laskenut 350 000 markalla, ja summa vainosi Virpiä vuosikymmenet.

Velkataakka alkoi helpottaa vasta, kun Virpi meni ystävänsä neuvosta velkasaneeraukseen saatuaan puolikkaan taiteilijaeläkkeensä vuonna 2008. Kun Virpi oli jo selvinnyt velkasaneerauksesta, Ruotsista tuli karhukirjeitä, mutta ne velkaneuvoja repi laittomina.

Nyt Virpi Miettinen on ollut velaton muutaman vuoden.

”Kun pääsin velkasaneerauksesta läpi eikä pankki enää ollut niskassa, tulin viimein vapaaksi. Se tuntui hienolta.”

”Jos juominen olisi jatkunut, olisin kuollut”

Talousvaikeuksien keskellä on auttanut kristinusko. 1990-luvulla Virpi lähti velkatilanteensa takia Intiaan tekemään humanitaarista työtä ja oli perustamassa koulua ja lastenkotia. Tyhjästä perustettu koulu pyörii omavaraisesti lukukausimaksuilla. Muiden auttaminen auttoi myös Virpiä tervehtymään riippuvuuksista ja velkavankeudesta.

Alkoholista ja lääkkeistä hän pääsi eroon vietettyään kuusi viikkoa klinikalla Leppävirroilla vuoden 1991 alussa. Sieltä päästyään hän tuli elävään uskoon Tuomas-messussa Mikael Agricolan kirkossa.

”Sen jälkeen ei ole tarvinnut läträtä alkoholilla, ja tupakankin jätin. Sain jatkoaikaa, jos juominen olisi jatkunut, olisin kuollut.”

Missi, malli, evankelista ja kuvataiteilija kuvailee kotiaan työmaaksi ja varastoksi. Moni esine on menossa myyntiin tai lahjoitukseksi arpajaisiin.

Missi, malli, evankelista ja kuvataiteilija kuvailee kotiaan työmaaksi ja varastoksi. Moni esine on menossa myyntiin tai lahjoitukseksi arpajaisiin. © Tommi Tuomi/Otavamedia

Yhteisvastuukeräyksen keulahahmo

Auttaminen on yhä tärkeää, ja siksi Virpi Miettinen on keulakuvana tämän vuoden Yhteisvastuukeräyksessä, jonka teemana on vanhusten taloudellinen ahdinko. Keräyksen tuotoilla järjestetään Suomessa vähävaraisille ikäihmisille muun muassa ilmaisia tietokonekursseja.

Myös Virpi aikoo osallistua kurssille, sillä hän haluaa oppia käyttämään sähköpostia ja myymään taulujaan sekä tarpeettomaksi jääneitä esineitä netissä.

Yhteisvastuukeräys koskettaa Virpiä läheltä, koska pelkän eläkkeen turvin hän ei aina pärjää.

”Eläke on pieni, koska olin niin monta vuotta ulkomailla. Aloitin 16-vuotiaana mallin työt, mutta vasta kun olin tehnyt niitä töitä 16 vuotta, mannekiinin ja valokuvamallin työstä tuli ammatti lakimuutoksen myötä. Ennen sitä pidettiin vain harrastuksena, josta ei kertynyt eläkettä.”

Onnekseen hänellä on aina ollut katto pään päällä. Yllättävät menot aiheuttavat silti stressiä. Joulukuun alussa Virpi ajoi kolarin lähellä kotiaan, ja poliisi katsoi hänet syylliseksi eikä vakuutusyhtiö korvannut autoon tulleita vahinkoja. Korjauslaskut jäivät Virpin maksettaviksi, eikä rahaa ole tällä hetkellä lääkkeisiin tai uusiin silmälaseihin.

”Sitä vartenhan ruoka-avut ja diakoniavut ovat olemassa, että jos tulee huono vaihe elämässä, sieltä saa apua.”

Virpi Miettinen: ”Köyhyys ei ole minun häpeäni”

Kun vanhemmat olivat vielä elossa, he auttoivat Virpi Miettistä pahan päivän tullen. Nyt sukulainen lainasi rahaa, jotta Virpi pystyi maksamaan auton varaosien tilauksen.

Kun laskut on maksettu eläkkeen tultua kuun lopussa, monesti rahaa ei jää jääkaapin täyttämiseen. Virpi on kuitenkin oppinut, että Suomessa kenenkään ei tarvitse kuolla nälkään. Hän muistuttaa, että suurimmista kaupungeista saa ruoka-apua, ei vain leipää, vaan myös vihanneksia ja hedelmiä, joita ruokakaupat ovat antaneet lahjoituksina.

Virpi Miettinen on käynyt itse Porvoon ruoka-avussa viimeiset kahdeksan vuotta. Hänellä ei ole ollut kynnystä hakea apua.

”Ajattelen, että köyhyys ei ole minun häpeäni, kun se on toisten ihmisten aiheuttamaa. Sitä vartenhan ruoka-avut ja diakoniavut ovat olemassa, että jos tulee huono vaihe elämässä, sieltä saa apua. On vääränlaista ylpeyttä olla hakematta apua vain siksi, ettei kehtaa.”

Virpi keräilee astioita kirpputoreilta. Pöydän astiasto on häälahja.

Virpi Miettinen keräilee astioita kirpputoreilta. Pöydän astiasto on häälahja. © Tommi Tuomi/Otavamedia

Maalaaminen henkireikä

Mallin uransa aikana Virpi Miettinen tienasi hyvin ja elätti ajoittain miehiään, mutta hän ei kadu sitä. Hän on aina saanut iloa antamisesta ja muiden ilahduttamisesta.

Entistä, vauraampaa elämää Virpi ei enää edes kaipaa, vaan on tottunut vähävaraisuuteen. Varakkaiden ystävien ansiosta hän pääsee välillä ravintolaan, teatteriin tai joskus jopa matkoille.

”Olen harjoitellut tätä vähemmän jetsetelämää jo lähes 30 vuotta. Olen jo tähän tottunut. Tiedän, millaista on romahtaa yltäkylläisyydestä vähävaraiseksi. Ymmärrän heitä, jotka kamppailevat toimeentulonsa kanssa ja ovat nyt korona-aikanakin menettäneet työpaikkansa tai jopa kotinsa. Tämä on kauheaa aikaa.”

Korona-aika on vaikuttanut myös Virpiin. Normaalisti Virpi tekee ylimääräistä työtä evankelistana ja kuvataiteilijana tullakseen toimeen, mutta koronan takia seurakuntavierailut eivät onnistu eikä taidenäyttelyitä ole voinut järjestää.

Korona-aikana Virpi on saanut lohtua maalaamisesta. Hän tekee töitä öljyväreillä.

Korona-aikana Virpi on saanut lohtua maalaamisesta. Hän tekee töitä öljyväreillä. © Tommi Tuomi/Otavamedia

Korona teki varovaiseksi

Virpi Miettinen oli viime kevään pelkästään sisätiloissa koko sen ajan, kun hallitus komensi yli 70-vuotiaat karanteeniin. Hän on sairastanut keuhkokuumeen useita kertoja, joten hän ei halunnut ottaa turhia riskejä. Myös lähisukulaisen sairastuminen ja toisen tuttavan kuolema koronavirukseen ovat saaneet Virpin varovaiseksi.

Kevään jälkeen Virpi oli huonossa kunnossa eikä jaksanut tehdä Jane Fondan jumppiakaan. Ennen hän on voimistellut 45 minuuttia joka aamu, mutta kovat säryt estivät kuntoilun. Kunto palasi vasta kesällä sienestäessä ja marjastaessa suvun kesäpaikalla Kangasalla. Virpi onkin huolissaan ikäihmisten selviämisestä korona-aikana.

”Olen harjoitellut tätä vähemmän jetsetelämää jo lähes 30 vuotta. Olen jo tähän tottunut.”

Virpille eristyksessä henkireikä on ollut maalaaminen. Hän maalaa joka päivä, ja parvekkeella on pakattuja teoksia odottamassa kesän näyttelyä. Helppoa ei ole silti ollut.

”Jos olen ihan rehellinen, niin kyllä, olen yksinäinen, mutta olen tukahduttanut sen tuohon maalaamiseen.”

Yksinäisyys lisääntyi, kun Virpin kolmas aviomies Pekka Perjo kuoli marraskuun lopussa. Entinen aviopari oli läheisissä väleissä loppuun asti: Pekka olisi ollut valmis avioitumaan uudelleen, mutta Virpi halusi pysyä mieluummin ystävinä.

Miehiltä tulee edelleen yhteydenottoja, mutta enää Virpi Miettinen ei tahdo sitoutua, vaan haluaa nauttia vapaudestaan.

”Olisihan se kiva, jos olisi joku, joka tykkäisi minusta, olisi herrasmies ja pitäisi samoista asioista. En tiedä. Taidan jo ollut jo liian pitkään vapaaherratar. Olen kiitollinen, että kaikesta huolimatta minulla on ollut värikäs ja hieno elämä.”

Lue myös: Virpi Miettisen tytär Nina kasvoi isovanhempiensa luona: ”Kaikkea ei voi antaa anteeksi, eikä edes pyytää”

Virpi Miettinen sai rannekellon lahjaksi tyttäreltään Nina Nysténiltä oltuaan tämän tukena avioeron jälkeen. ”Ympyrä sulkeutui”, Nina sanoo. © Tommi Tuomi/Otavamedia

X