Vicky Rosti on pysynyt samoissa mitoissa vuodesta toiseen: ”Jos vyötärö kiristää, en jää odottelemaan”
Virve ’Vicky’ Rosti on pysynyt jo kymmeniä vuosia yhtä sutjakkana. Hänen painonhallintansa lähtee viisaista arjen valinnoista ja tarvittaessa varhaisista korjausliikkeistä. Osansa on myös fustralla.
Vicky Rosti kiinnittää ruokailussaan huomiota sekä maltillisiin annoskokoihin että syömisen tahtiin.
Kun laulaja Virve ’Vicky’ Rosti haluaa osoittaa rakkautta, hän tarjoaa hyvää ruokaa. Naisystäväjoukko Kurppien kokoontuessa parantamaan maailmaa Virve tekee usein alkuruoaksi suppilovahverokeittoa keräämistään sienistä. Hän lorauttaa keittoon kermaa ja upottaa sekaan puoli pakettia vahvaa sulatejuustoa.
Virvestä on ihana hemmotella ruoalla myös avopuolisoaan Ari ’Nude’ Kaasalaista.
”Saatan miettiä jo aamulla herätessä, mitä tänään syötäisiin pääruoaksi ja lisukkeeksi. Voin jo maistaa aterian suussani”, Vicky Rosti kertoo.
Vuosien varrella Vicky on pohtinut paljon omaa ruokafilosofiaansa. Kun lapset olivat pieniä 1980-luvulla, Vicky piti nuorena äitinä huolta siitä, että ruoka-aikoina oli tarjolla vihanneksia, hiilihydraatteja ja proteiineja sopivassa suhteessa. Samaa lautasmallia Vicky pyrkii noudattamaan edelleenkin.
Vickyn keittiössä mikään ruoka-aine ei ole kielletty, sillä tärkeintä on hyvä maku.
”Tilanteen vaatiessa käytän voita ja kermaa, sillä ruoasta saa ja pitääkin nauttia. Päivittäin en niitä kuitenkaan syö – vähän pitää katsoa, mitä suuhunsa laittaa.”
Jenkkakahvat satiinipöksyissä
Lapsena Vickyn ei tarvinnut pohtia syömistään lainkaan, sillä päivät täyttyivät leikistä ja liikunnasta. Sitä paitsi 1970-luvulla kaikki tuntuivat olevan hoikkia luonnostaan.
Ensimmäisen kerran Vicky huomasi merkkejä rasvan ja sokerin lihottavasta yhdistelmästä vuonna 1974, kun kesätyö kutsui 15-vuotiasta laulajalupausta Danny show’n kiertueelle.
Ensimmäiset ikiomat palkkiot kuluivat kiertueen aikana herkkuihin.
”Ostin taskurahoilla milloin karkkia, milloin munkkeja ja limsaa. Syksyn tullen huomasin Dannyn minulle teetättämien hienojen satiinipöksyjen kiristävän niin, että jenkkakahvat pullottivat. Ne kyllä sulivat itsestään, kun palasin koulun penkille .”
Vasta neljänkympin kynnyksellä, aineenvaihdunnan hidastuttua Vicky havahtui ajattelemaan painoaan uudestaan.
Stoppi laihdutuskuureille
Esiintyvänä artistina Vickylle on tullut eteen tilanteita, jolloin parin kilon karistaminen on tullut ajankohtaiseksi. Laihdutuskuurit eivät kuitenkaan ole olleet koskaan olleet Vickyn juttu.
”1980-luvun lopulla kokeilin viikon vesipaastoa, Se oli yhtä kärsimystä alusta loppuun! Päätä särki, ja vuoron perään hikoilin ja palelin. Paaston loputtua painoni oli pudonnut 48 kiloon, mikä nyt tuntuu järkyttävän vähäiseltä. Menetetyt kilot tulivat tietenkin nopeasti takaisin.”
Vesipaastoa seurasi vielä yksi epäonnistunut kaalikeittodieetti. Sen jälkeen Vicky päätti seurata painonhallinnassaan kultaista keskitietä. Se on merkinnyt muun muassa pitsojen ja hampurilaisten vaihtamista keikkamatkoilla omiin eväisiin, kuten pähkinöihin ja hedelmiin.
Nykyään Vicky Rosti kiinnittää ruokailussaan huomiota sekä maltillisiin annoskokoihin että syömisen tahtiin.
”Keittiöstäni ei löydy kuin pieniä lautasia. Vaikka sellaisen lappaisi kukkuralleen, ruokaa ei tule syötyä liikaa. En myöskään koskaan hotki ruokapöydässä. Tein viisi vuotta sitten uudenvuoden lupauksen syödä suuni tyhjäksi aina ennen uutta haarukallista, jotta keho ehtii viestiä kylläisyydestä.”
Vicky toteaa pilke silmäkulmassa, että hitaampaa syömistä kannattaisi opetella brittisarjojen kuninkaallisista – heillä kun on tapana laittaa haarukkaan vain yksi herne kerrallaan ja keskustella jokaisen suupalallisen välissä.
© Tommi Tuomi
Mittarina golf-hame
Vicky tunnetaan artistina, jonka lavaolemuksessa on ruutia ja säteilyä. Omasta ulkonäöstä ja fyysisestä kunnosta huolehtiminen tuovat varmuutta esiintymiseen.
”Haluan, että ryhtini on suora, selkä ei tunnu jäykältä ja ylimääräiset turvotukset pysyvät poissa. Sitä paitsi, laulaminen on huomattavan vaikeaa, jos vatsaa täytyy samalla vetää sisään.”
Painonhallinnassaan Vicky uskoo varhaiseen puuttumiseen. Rutiineihin kuuluvat viikottaiset käynnit vaa’alla ja luottovaatteiden sovittaminen päälle tasaisin väliajoin. Esimerkiksi erään tietyn golf-hameen tulee mahtua päälle tilanteessa kuin tilanteessa.
”Jos huomaan, että vyötärönauha kiristää, en jää odottelemaan. On helpompi pudottaa kaksi kiloa kuin odotella, että vaaka näyttää viisi kiloa ylimääräistä.”
Tuolloin Vicky karsii heti ruokalistaltaan kolme kaloripitoista ässää: salmiakin, suklaan ja siiderin. Lisäksi on aika lisätä liikunnan määrää arjessa.
Koukussa fustraan
Monesti kun Vicky on saapunut maanantaiaamun fustratunneille viikonlopun keikat ovat painaneet kropassa. Tällaisina hetkinä oma valmentaja Cata on tavannut armahtaa artistia keskittymällä kehoa palauttaviin ja herätteleviin liikkeisiin.
Vicky jäi fustraan koukkuun ensimmäisten harrastajien joukossa, kun laji tuli Suomeen viisi vuotta sitten. Kemiat Catan kanssa natsasivat paikallisella kuntosalilla välittömästi.
Vuosien varrella valmentajan ja valmennettavan suhde on syventynyt ystävyydeksi.
”Puhumme asiat halki ja nauramme paljon. Cata unohtaa usein, että olen jo yli 60-vuotias ja piiskaa minua yhtä paljon kuin nuorempia valmennettaviaan, mikä on minusta vain ihanaa. Aina olen treeniä seuraavana päivänä kuitenkin kyennyt kävelemään.”
Fustra vahvistaa erityisesti keskivartalon syviä lihaksia. Siitä on Vickylle erityistä etua.
”Huomasin nopeasti fustran aloittamisen jälkeen, että Sata salamaa alkoi soida keikoilla aivan uudenlaisella voimalla. Biisi kajahtaa nykyään jokaisella vedolla palleasta täysillä loppuun asti.”
Mielenmalttia golfista
Vaikka fustra onkin mullistanut Vickyn suhteen liikuntaan ja laulamiseen, rakkain ja pitkäaikaisin laji on golf. Aloittamisesta tulee tänä vuonna kuluneeksi 24 vuotta.
”Golf on antanut minulle paljon. Olen nauttinut vaihtuvista viheriöistä, turnajaisista ja matkoista. Olen saanut lisäksi uusia ystäviä.”
Golfin viehätys piilee Vickyn mukaan siinä, että pelaajana ei voi koskaan tulla täydelliseksi. Hermostua voi ainoastaan itselleen, mikä kehittää mielenmalttia.
”Jos lyönti menee pieleen, täytyy toimia, kuten Tiger Woods, jonka mukaan kahdeksan seuraavan askelen aikana pitää unohtaa tapahtunut ja jatkaa peliä eteenpäin.”
Kun salille tai viheriölle ei pääse, Vicky nappaa sauvat käteen ja lähtee kävelylenkille. Koti kerrostalon huipulla Vantaan Martinlaaksossa tarjoaa oivat puitteet tehokkaisiin porrastreeneihin.
”Olen tehnyt itseni kanssa sopimuksen, että mikäli kantamukseni eivät ole painavat, kävelen kaikki 176 porrasta aina kotiovelle 10. kerrokseen. Se on hyvä kunnon mittari. Mitä parempi kunto, sitä myöhemmin alkaa hengästyttää matkalla ylöspäin.”
Korona-aika on tuonut Vickyn mukaan myös hyviä asioita arkeen. On ollut aikaa opetella säännöllinen ateria– ja unirytmi.
”Olen tietoisesti alkanut syödä aamupalaa, useimmiten puuroa ja voileipää. Kello kahden aikaan syön lounaan ja illalla seitsemän aikaan saatan vielä syödä kevyen päivällisen tai napata hedelmän. Aterioiden painottuminen varhaisempaan ajankohtaan hillitsee hyvin iltanapostelua ja auttaa painonhallinnassa.”
Keikkojen hiljentyminen on mahdollistanut myös varhaisemmat nukkumaanmenoajat. Nukahtaminen on helpottunut ja unen laatu parantunut niin, että Vicky on voinut jättää nukahtamislääkkeet kokonaan.
Ei tiukkapipoisuudelle
Vaikka samoissa mitoissa pysyminen vuodesta toiseen ei ole tullut ilmaiseksi, Vicky ei ole koskaan suhtautunut painonpudotukseen turhan tiukkapipoisesti.
”Pieni epätäydellisyys sopii omaan filosofiaani ja satunnaiset herkkuhetket ovat ehdottoman sallittuja. Elämä menee hukkaan, jos keskittyy pelkästään itsensä trimmaamiseen. Eikä vanhenevan ihmisen sitä paitsi kannata päästää itseään liian laihaksi, ettei olemus alkaisi muistuttaa kuivakkaa ja ryppyistä rusinaa.”
Omia ikävuosiaan Vicky ajattelee harvoin.
”Vaikka pään sisällä olen sama mimmi kuin olin 16-vuotiaana, haluan olla mieluummin 62-vuotias kuin kolmekymppinen. Ikä on tuonut viisautta ja armeliaisuutta itseä ja muita kohtaan.”
Kaikkein tärkeintä on viihtyä omissa nahoissaan ja ymmärtää, mitkä asiat lisäävät hyvää mieltä ja oloa. Niitä ovat avopuoliso ja lapset lapsenlapsineen. Ja tietenkin myös hyvä ruoka ja liikunta.
Jos arjessa on stressiä tai ahdistusta, mieli rauhoittuu metsässä.
”Olen rakastanut metsää lapsesta saakka, jolloin saatoin nukahtaa yksinäni kuusen juurelle. Nykyään tavoitan metsässä flow-tilan, jota en löydä mistään muualta.”
Vicky tunnustaa olevansa artisti sielunsa sopukoita myöten. Se istuu hyvin tärkeimmäksi koettuun elämäntehtävään: toisten ihmisten palvelemiseen.
”Keikkailua aion jatkaa niin kauan kuin mahdollista, vaikka sitten tahtia hidastaen. Se on yksi syy siihen, miksi haluan pysyä kunnossa.”
Juttu on ilmestynyt ensi kerran Kotilääkärin numerossa 5/2021.
Kiinnostuitko? Tilaa Kotilääkäri-lehti